Syksyn opetusharjoittelu - Taitojen oppiminen erilaisissa oppimisympäristöissä

Syksyn opetusharjoittelun teemana oli tutustua 

erilaisiin oppimisympäristöihin. Tämän ohella 

valitsin tutustumisteemoiksi taitojen oppimisen, 

monikulttuurisuuden, oppimisen ja hyvinvoinnin 

tuen. Tein syksyllä seitsemän tutustumiskäyntiä,
 joista opittuja asioita käsittelen tässä postauksessa.

Tutustumiskohteiden kuvaus

Syksyn opetusharjoittelu piti sisällään seitsemän tutustumiskohdetta. Yleinen teema syksyn harjoittelulle oli siis tutustua erilaisiin oppimisympäristöihin. Tämän teeman lisäksi pidin annetusta listasta mielenkiintoisimpina seuraavia teemoja: taitojen oppiminen, opiskelun tuki, hyvinvoinnin tuki ja monikulttuurisuus. Alla olevassa taulukossa olen raksinut sen, miten eri kohteet liittyivät näihin teemoihin. Käynnin 2 ja 3 kohdalta en ruksinut "erilaista oppimisympäristöä", koska nämä kohteet ovat yliopistoista ja pidän yliopistoa itselleni varsin tuttuna tutustumiskohteena.

Teema	Käynti 1	Käynti 2	Käynti 3	Käynti 4	Käynti 5	Käynti 6	Käynti 7
Taitojen oppiminen	x				x	x
Opiskelun tuki		x	x	x
Hyvinvoinnin tuki		x		x
Monikulttuurisuus		x	x
Erilaiset ympäristöt	x			x	x	x	x

Ensimmäiseksi tutustuin POLAMKin toimintaan yhteisellä vierailulla. Siellä meille esiteltiin Poliisimuseo, heidän harjoittelukaupunkinsa, ajoharjoittelua sekä kirjasto. Minun toinen tutustumiskohde oli koulutussuunnittelijan työ Turun kauppakorkeakoulussa. Koulutussuunnittelija vastaa kv-maisteriohjelman käytännön järjestelyistä. Käytin tässä haastattelussa DIP-tarkastuslistaa. Kirjoitin jo aiemmin DIP-tarkastuslistasta lyhyesti. Kolmas kohde oli kv-maisteriohjelman kahden opettajan työ Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa. Näissä haastatteluissa käytin DIP-tarkastuslistaa soveltuvin osin. Neljäntenä kohteena minulla oli tutustuminen opintojen tuki -yksikön toimintaan HYRIAn ammattikoulussa Riihimäellä. Tässäkin sovelsin DIP-listaa keskustelun pohjana. Viides käyntini kohdistui rakennuspuolen opetukseen HYRIAssa. Seurasin talonrakennusta yhden koulupäivän ajan (kuva yllä). Kuudes käynti puolestaan kohdistui Tampereen yliopiston Lääketieteellisen tiedekunnan Kliinisten taitojen laboratorioon. Viimeinen tutustumiskohde minulla oli äidinkielen opetus HYRIAssa. Seurasin kahden luokan äidinkielen opetusta yhden iltapäivän ajan Riihimäellä.

Mitä opin?

Opin tässä oppimisympäristöharjoittelussa paljon. Keskeisimmät näistä olivat opetuksen ongelmatilanteet / opettajan ”yksinäisyys”, inkluusion käsite, opettajan kasvattajan rooli ja ammatti-identiteetin muodostuminen opettajan vaikutuksesta. Lisäksi pohdin tässä, mitä opin harjoitteluun valitsemieni teemojen osalta.

Hyvin monessa tutustumiskäynnissä opetuksen ongelmatilanteet ja näihin liittyvä opettajan työn yksinäisyys tulivat esille vähintäänkin epäsuorasti. Itse koen tämän ongelmana siinä mielessä, että hyvin usein opettaja jätetään ratkomaan ongelmatilanteet yksin (koska opetustakin tehdään pääsääntöisesti yksin). 

Inkluusion käsite oli minulle täysin tuntematon ennen tätä harjoittelua ja syksyn koulutusta. Toki käsitteeseen liittyvään esteettömyyteen olin jo hieman tutustunut. Omasta kokemuksesta ja yliopistoissa tekemien haastattelujen pohjalta uskallan väittää, että inkluusio ei ole kovin vahvasti esillä yliopistoissa ja yliopisto-opetuksessa. Vastaavasti taas tämän harjoittelukokemukseni mukaan se on osa arkea ammattikouluissa. Haasteena tässä tosin näyttää kuitenkin olevan, että perusopettajilla ei välttämättä ole täysin valmiuksia ottaa inkluusiota huomioon. 

Opettajan kasvattajan rooli aukeni minulle todella ammattikoulun opetusta seuratessani ja erityisesti äidinkielen opetuksessa. Tämän koulutuksen alussa kuittasin aiheen tyyliin ”ei kuulu mulle, eikä välttämättä muillekaan opettajille”. Myönnän olleeni väärässä! Kasvatus on tärkeä osa vähintäänkin alaikäisten opettamista! 

Lisäksi opin tässä harjoittelussa, että opettaja todellakin voi tukea / muokata opiskelijoiden kehittyvää ammatti-identiteettiä. Olin yllättynyt, kuinka helppoa oli tunnistaa tähän esimerkkejä rakennuspuolen opetusta seuratessani. Ehkä sitä vaan on hieman sokea oman alan ammatti-identiteetin piirteille. (Pohdin opettajan roolia ammatti-identiteetin muodostumisessa blogissani aiemmin.)

Taitojen oppimisen osalta opin, että tärkeä osa käytännön harjoittelua on turvallinen ympäristö. Eihän tämä sinänsä ole minulle uusi asia, koska tästä on puhuttu paljon turvallisuustekniikassa, mutta kun näki turvalliset oppimisympäristöt käytännössä, se avasi tämän asian ihan erilailla minulle. 

Opiskelun tuen ja hyvinvoinnin tukemisen osalta opin, että tätä työtä pääsääntöisesti oppilaitoksissa tekevät siihen aiheeseen koulutetut ammattihenkilöt. Sinänsä tämäkään ei ole täysin uusi asia minulle. Itse en vain ole opiskelijana koskaan käyttänyt näitä palveluja, niin ne ovat jääneet minulle hieman etäisiksi. Lisäksi kummassakin osa-alueessa myös yksittäinen opettaja voi tehdä paljon ja vaadittavat toimet eivät ole isoja. Opiskelijat pitää muistaa kohdata ihmisinä. Todennäköisesti opiskelijasta huolehtiminen ”mitä kuuluu?” -kysymyksellä voi olla juurikin se kysymys, mitä opiskelijalta ”kukaan” aikuinen ei ole pitkään aikaan kysynyt.  

Monikulttuurisuus asettaa opettajallekin paljon omia haasteita, joita pidän itselleni varsin tuttuina asioina, kun olen toiminut, asunut ja opettanut monikulttuurisessa ympäristössä jo vuosia. Kuitenkin uutena asiana näissä tutustumiskäynneissä tuli, että usein opiskelijat kv-maisteriohjelmissa eivät tajua hyödyntää kansainvälisyyttä kokonaan, vaan ryhmätyöt tehdään joko "täysin suomalaisessa" tai "täysin ulkomaalaisessa" ryhmässä. Opettajan tehtävä olisikin varmistaa monikulttuurisuus myös ryhmätöissä.

Miten opetusharjoitteluni jatkuu tästä eteenpäin? 

 

Tämä kevät meni omassa opetus- ja ohjausharjoittelussa. Tein sen omassa opetuksessani TTY:llä ja TAMK:ssa. Osana opetusharjoittelua kävin seuraamassa myös toisten opeopiskelijoiden harjoittelua.

Ensi syksynä on sitten viimeinen harjoittelu, jonka kohteet aion valita taas mahdollisimman monipuolisesti. Tämän syksyn harjoittelupaikkojen valintaani rajoitti jotenkin oma ajatukseni, että minun pitäisi keskittyä ammatilliseen koulutukseen ja koulutukseen, joka on ”lähellä” omaa, nykyistä opettajantyötäni. Keskusteluissa muiden opettajankoulutukseen osallistuvien kanssa olen huomannut, että muut ovat rohkeammin valinneet kohteita. Yksi opiskelija esimerkiksi oli valinnut kohteet sillä perusteella, että mihin haluaisi itse töihin. Eli hän siis tekee itseään tutuksi näissä oppilaitoksissa. Todella fiksua!! Alle olen listannut jotakin mahdollisia tutustumiskohteita tuleviin harjoitteluihin:

• Ammattikoulu: muut linjat kuin raksapuoli
• ”Erikoiskoulut”: esim. urheilulukiot, matematiikkalukiot, Steiner-koulu
• Opetuksen verkostot: esim. Turussa on kaikkien korkeakoulujen välisiä opetusverkostoja
• Aikuiskoulutus: esim. aikuisten ammatillinen koulutus, täydennyskoulutus