Mitä opin syksyn opekoulutuksessa?

 Taas on tullut aika arvioida omaa oppimistaan. Jokaisen 

lukukauden päätteeksi koulutuksessa on seminaari, 

jossa keskustellaan puolen vuoden aikana opittuja

asioita. Aiemmin olen siis arvioinnut oppimaani

syksyn 2014 ja kevään 2015 jälkeen.  Vertaan tässä
oppimaani HOPSissa itse asettamiini tavoitteisiin 

tälle syksylle sekä koulutuksen ydinosaamisalueisiin

eli arviointi-, kumppanuus-, ohjaamis-, kulttuuri- ja 

hyvinvointiosaamisessa.

HOPSin tavoitteeni ja niiden toteutuminen

Syksyn opetus koostui kolmesta kurssista: Opettaja yhteiskunnallisena toimijana, Muuttuva työ ja oppiminen sekä Verkostoharjoittelu. Kokosin alla olevaan taulukkoon asettamani tavoitteet ja tavoitteiden toteutumisen. Pohdin näistä muutamaa seikkaa tarkemmin alla.

Tavoite	Toteutuma	Selitys
Ymmärtää opettajan rooli yhteiskunnallisena toimijana	Osittain	Muiden ryhmien tehtävät liittyivät tähän tarkemmin. Tästä aiheesta meillä oli myös luentoja.
Ymmärtää median roolia ja sen linkittymistä opettajan työhön	OK	Meillä oli hyvä luento tästä aiheesta osana syksyn koulutusta. Koulutuksen aikana olen tutustunut paljon aiheeseen somen näkökulmasta (jo kevään kurssit, mutta myös syksyn kaksi tehtävää ja meidän kehittämistyömme).
Tunnistaa oppilaitosten (jossa toimin) opintojen nivelvaiheet	Vähän	Varsinaisesti en tutustunut syksyn aikana omien oppilaitosteni nivelvaiheisiin, mutta opintojen nivelvaiheista puhuttiin paljon syksyn aikana ja myös kesäkurssilla.
Saada uusia näkökulmia somen hyödyntämiseen	OK	Yksi tehtävämme käsitteli tätä (”tieto- ja viestintäteknologian sekä some:n tuomat mahdollisuudet monialaiselle ja verkostomaiselle yhteistoiminnalle”), kirjoitan tästä myöhemmin lisää. Samoin luin syksyn ennakkotehtävänä kirjan "Tykkää tästä! Opettajan ammattietiikka sosiaalisen median ajassa". Kirjoitan tästäkin myöhemmin lisää. Uusia ideoita tuli myös, kun kirjoitimme kehittämistyötämme aiheesta ”sähköinen viestintä opetuksen tukena”. Kirjoitan tästäkin myöhemmin lisää.
Ymmärtää opettamaani alaan liittyvät muutospaineet	OK	Yksi syksyn tehtävä meillä oli aiheesta ”Minkälaista asiantuntijuutta omalla koulutusalallasi tarvitaan tulevaisuudessa?”
Osata opettajana vastata näihin muutospaineisiin	Osittain	Edellä mainittu tehtävä vähintäänkin käynnisti ajatteluprosessin aiheesta.
Osata perustella uudenlaisten opiskelu- ja ohjaamismuotojen tarpeellisuutta	Osittain	En ole varma, osaanko oikeasti perustella tätä, mutta olen vahvasti edelleen sitä mieltä, että uudenlaisia opiskelu- ja ohjaamismuotoja tarvitaan. Pyrin itse kyllä käyttämään monenlaisia opiskelu- ja ohjaamismuotoja.
Tunnistaa omaan työhön liittyvät opetusverkostot	Osittain	Erityisesti tutustuin Turun yliopiston verkostoihin. TAMKin verkostoihin en ehtinyt tutustua. Tästä kirjoitin jo tarkemmin blogissani.
Tutustua muuhun kuin korkeakouluopetukseen	OK	Puolet harjoittelun teemoista liittyivät muuhun kuin korkeakouluopetukseen. Tästä kirjoitin jo tarkemmin blogissani.

Käytännössä opin paljon uutta verrattuna asettamiini tavoitteisiin. Kaikki tavoitteet toteutuivat ainakin osittain. Erityisesti opin (sosiaalisen) median roolista ja mahdollisuuksista opetuksessa, tulevaisuuden haasteista omalla alallani ja samoin pääsin tutustumaan laajasti myös muuhun opetukseen kuin korkeakouluissa tapahtuvaan. Näitä aiheita käsiteltiin tänä syksynä tehdyissä tehtävissä, pidetyissä verkkoluennoissa, meidän ryhmämme kehittämistyöhössä sekä verkostoharjoittelussa. Kirjoittelen siis näistä myöhemmin lisää.

Tavoitteet, jotka toteutuvat vain osittain tai vähän, liittyvät aiheisiin, joista joko järjestettiin syksyn aikana vain verkkoluentoja tai joihin toiset ryhmät keskittyivät tehtävissään. Näistä siis kuitenkin sain vähintäänkin paljon hyvää teoriatietoa, joka vielä pitäisi viedä paremmin käytäntöön.   

Kehittymiseni suhteessa koulutuksen ydinosaamisalueisiin

 

Syksyllä 2014 esittelin siis jo koulutuksen ydinosaamisalueet. Keskityn tässä viime kevään tavoin kuvaamaan omaa kehittymistäni suhteessa opinto-oppaassa esitettyihin kuvauksiin. Jälleen kerran kuvaukset ovat eri, joten suoraviivaista kehittymistä ei todellakaan ole kaikissa osa-alueissa havaittavissa. Suurin puutteeni tässä koulutuksen kolmannessa osassa ja tähän liittyvässä osaamisen kehittymisessä on, että olen siis edelleenkin sivutoiminen opettaja, joten osallistuin vain satunnaisesti eri oppilaitosten verkostoihin. Nosta alla esille ydinosaamisaluekohtaisesti vahvuuksiani ja kehittämiskohteita.

	Kuvaileva osaaminen: tunnistaa omat kehittymistarpeensa	Soveltava osaaminen: yhdistää teoreettisen tiedon omaan kokemukseensa	Integroitunut osaaminen: reflektoi omaa toimintaansa ja kehittää sitä tavoitteellisesti
Arviointi- osaaminen	syksy 2015	syksy 2014 kevät	2015
Kumppanuus-osaaminen	syksy 2014 kevät	2015 syksy 2015
Ohjaamis- osaaminen	syksy 2015	syksy 2014 kevät 2015
Kulttuuri- osaaminen		kevät 2015	syksy 2014 syksy 2015
Hyvinvointi- osaaminen	syksy 2014 syksy 2015	kevät 2015

Arviointiosaaminen on minulla nyt kuvailevalla tasolla eli tiedän esimerkkejä opettajasta yhteiskunnallisena vaikuttajana ja toisaalta myös tiedän, millaisia tulevaisuuden haasteita tulevaisuuden ammattivaatimukset aiheuttavat opettamiseen. Korkeammalla tasolla edellytetään, että itse osallistuisin aktiivisesti oman ammattialan kehittymiseen "tuottamalla näkökulmia julkiseen keskusteluun". Taas perustelen tässä, että koska olen vain sivutoiminen opettaja, niin tämä vaatimus on hyvin haasteellinen minulle.

Kumppanuusosaaminen on mielestäni vahvistunut tämän syksyn aikana ja toisaalta myös kehittynyt lineaarisesti koko koulutuksen aikana. Olen ymmärtänyt sen, että opettajuudessa ja sen kehittämisessä kannattaa hyödyntää verkostoja. Somen avulla on helppoa hyödyntää myös muita kuin oman oppilaitoksen verkostoja. Kumppanuusosaaminen kehittäminen minulla edellyttäisi nykyistä aktiivisempaa toimintaa eri verkostoissa. Tämän tunnistan ihan realistiseksi kehittämiskohteeksi itselleni.

Ohjaamisosaaminen tässä kehikossa on ensimmäisellä tasolla. Tärkein perusteluni tähän on, että muilla tasoilla edellytetään opetuksen tukiprosesseihin osallistumista. Näihin en osallistu tällä hetkellä ollenkaan. Toisaalta yliopisto-opetuksessa olen kokenut, että usein tukiprosessit kuuluvat muiden tahojen kuin luennoitsijoiden järjestettäviksi. Kuitenkin olen tämän koulutuksen aikana oppinut, että myös "tavallisen" opettajan pitää tietää opetuksen tukiprosessit.

Kulttuuriosaaminen on mielestäni minulla vahva ja ehkä jopa vahvin tämän koulutuksen ydinosaamisalueista. Koen, että toimin sujuvasti erilaisissa kulttuureissa. Tätä puolta olen myös tietoisesti pyrkinyt vahvistamaan koko koulutuksen aikana.

Hyvinvointiosaaminen on taas toisaalta ehkä selkeästi heikoin osaamisalueeni. Jälleen kerran käytän tässä perusteluna omaa sivutoimisuuttani. Kuitenkin tämän syksyn aikana olen huomannut erilaisten verkostojen tärkeyden opettajille (ei pelkästään oman opettajuuden kehittymisen kannalta) vaan myös opettajien hyvinvoinnin ylläpitämisen ja työssä jaksamisen kannalta. Erilaiset verkostot mahdollistavat tuen ongelmatilanteissa ja toisaalta ne mahdollistavat myös hyvien käytäntöjen jakamisen, koska koen, että monesti opettajat tekevät työtään varsin yksin.

Opetusharjoittelu - Nuorisokulttuurit

Viimeisen opetusharjoittelun teemana oli opettajan verkostot. 

Valitsin siis tähän harjoitteluun kaksi pääteemaa, jotka olivat 

oppilaitosten kokoukset ja nuorisokulttuurit. Tämä toinen

postaus käsittelee nuorisokulttuureja (laajasti ymmärrettynä). 

Kuvaan  alkuun, mihin kävin tutustumassa, mitä näille 

tapahtumille oli yhteistä ja mitä näistä sain omaan opettajuuteeni.

Tutustumiskäynnit

Tein nuorisokulttuuriteemaan neljä tutustumiskäyntiä:

1. Partioleiri. Vietin yhden päivän kesällä partioleirillä. Leirille osallistui poikapartiolippukuntia Tampereelta. Tutustumispäivänä leiriläiselle oli järjestetty erilaisia tehtävärasteja, kuten lipunryöstö, radioamatööritoimintaan tutustuminen, geokätköily, ongen valmistus ja kalastus, perämoottorin korjaus ja ampumasuunnistus. Osassa rasteja ohjaajat olivat aikuisia ja osassa taas vähän vanhemmat partiolaiset opettivat nuorempia.
2. SPR:n nuorisoleiri. Myös SPR:n leirillä vietin yhden päivän. SPR:n leiri oli organisoitu kuin SPR:n leiri katastrofialueella (SPR:n teltat, SPR:n luomat viestiyhteydet, vedenpuhdistustekniikka, kenttäsairaala jne.). Leirille osallistui lapsia, nuoria ja nuoria aikuisia. Leirillä oli myös vammaisia nuoria. Leirin kieli oli englanti eli osallistujia tuli ympäri maailman. Tutustumispäivänä leirillä oli tehtävärasteja, joiden aiheet liittyivät SPR:n arvoihin ja toimintaan (kuten esim. yhdenvertaisuus ja ensiapu). Kaikki tehtävärastit oli järjestetty ulkosalle. 
3. Ilmari-kouluvierailijoiden koulutus. Ilmari-kouluvierailijat käyvät yläkouluissa kertomassa ilmastonmuutoksesta ja siihen vaikuttamista. Itse kouluvierailijat ovat korkeakouluopiskelijoita eli noin parikymppisiä nuoria. Seurasin tätä koulutusta yhden päivän. Tänä aikana käytiin läpi kouluvierailijoiden aineisto pitämällä esimerkki vierailu.
4. Uintitreeni. Seurasin yhden illan uintireenejä ja haastattelin valmentajaa (kyseisistä treeneistä, uintivalmennuskoulutuksesta sekä seuran toiminnasta). Treenejä vedettiin yläkoulu-lukioikäisille nuorille. Treeneissä ryhmä jaettiin kahtia ikäryhmien mukaan, mikä oli erilaisen kilpailukalenterin vuoksi tärkeää.

Käyntien yhteiset piirteet

Vaikka luettelona kohteet tuntuvat hyvin erilaisilta, niillä oli yllättävän paljon yhtäläisiä piirteitä. Esimerkiksi opin, että monet tahot opettavat/kouluttavat "opettajia" (ohjaajia, valmentajia, jne). Vastaavasti opettajan (tai tähän verrattavalla) koulutuksella voi opettaa muuallakin kuin perinteisissä oppilaitoksissa. Lisäksi monessa paikassa nuoret opettivat toisia nuoria. Nuorisolle tarjottava toiminta toimii vahvasti vapaaehtoisten varassa. Edellä mainittujen seikkojen ohella opettajan kasvatustehtävä on voimakkaasti esillä toiminnassa lasten ja nuorten kanssa.

Jokaisella tutustumiskäynnillä opin, että kaikissa näissä tarjotaan paljon koulutusta ohjaajille. Partiossa, SPR:llä ja uimaliitto tarjoavat ohjaamiseen / opettamiseen useita kursseja (eri tasoisia), joiden kautta käydään läpi monipuolisesti sekä itse aiheen opettamista että opettamista ja nuorten kanssa toimimista yleisesti. 

Samoin erityisesti Ilmari-koulutuksen aikana tajusin sen, että opettajana voi toimia myös muualla kuin oppilaitoksessa. Ilmarikoulutuksen vetäjät olivat peruskoulutukseltaan biologian ja maantiedon opettajia. Samoin ihan samat periaatteet kuin mitä pitää huomioda oppilaitosopettamisessa pitää huomioida myös seuraamissani opetustilanteissa. Erona tässä kuitenkin on se, että pääsääntöisesti näissä tilanteissa nuoret ovat vapaaehtoisesti mukana, niin ihan kaikki, mikä toimii oppilaitosopetuksessa ei sovellu tänne.

Kaikissa näissä tilanteissa (Ilmari-koulutusta lukuunottamatta, mutta itse kouluvierailussa kyllä jonkin verran) nuoret toimivat toisten nuorten opettajina. Tämä oli minulle täysin uutta. Itse valitsin nämä kohteet sillä perusteella, että menen seuraamaan, miten aikuiset opettavat nuoria. Tämä oli varsin valaisevaa itselleni: Miksi kaiken opettamisen pitäisi tapahtua, niin kuin oppilaitoksissa, jossa aikuiset opettavat lapsia / nuoria? Kuitenkin varhaiset opettamiskokemukset varmasti ovat mielenkiintoisia myös nuorille ja kenties luovat pohjaa tuleville uravalinnoille.

Vapaaehtoistoiminta on hyvin tärkeässä roolissa nuorison vapaa-ajantoiminnassa. Ilmari-koulutusta lukuunottamatta toiminta näissä järjestöissä nojaa vahvasti vapaaehtoisuuteen. Käytännössä tämä vielä lepää hyvin vahvasti nuorten vanhempien varassa.

Itse pohdin opettajakoulutuksen alussa paljon sitä, että onko minulla todella kasvattajan rooli, kun toimin opettajana. Alkuajatukseni oli, että aikuisia opettaessa kasvatus ei ole enää relevanttia. Kuitenkin näissä tutustumiskäynneissä (erityisesti partio, SPR ja uinti) tuli selvästi esille erilaiset kasvattamiseen liittyvät haasteet, joihin "opettaja" joutuu puuttumaan. Kurinpitoon liittyvät haasteet ovat kuitenkin sieltä helpoimmasta päästä... 

Oman opettajuuteni kehittyminen

Oman opettajuuteni kehittyminen linkittyy vahvasti edellä kuvattuihin tutustumiskohteiden yhteisiin piirteisiin:

• Minulle teki hyvää havaita, että opettajakoulutuksesta on hyötyä myös muualla kuin perinteisissä oppilaitoksissa.
• Samoin oli mielenkiintoista nähdä, että nuoret opettivat toisiaan. Tätä pystyisin helposti hyödyntämään omassa työssäni: Osan opetuksesta voisi ihan hyvin antaa opiskelijoiden vastuulle. Periaatteessa tätä hyödynsin viime vuoden harjoitustyöseminaareissa, joissa opiskelijat esittelivät työnsä toisille (ja sitä kautta jakoivat osaamistaan toisille).
• Opetusta voi toteuttaa muuallakin kuin luokkahuoneessa. Vaikka itse olen käynyt ea-kurssit luokkahuoneessa/sisätiloissa, ensiaputaitoja voi opettaa myös ulkona metsikössä. Tästä puolesta tarvisin vielä enemmän esimerkkejä, miten "akateemista" opetusta voisi siirtää ulos luokkahuoneesta, jotta uskaltaisin sitä itse kokeilemaan.  

Mitä opin kevään opekoulutuksessa?

Nyt on taas aika arvioida opittua. Seminaari 2 

on ensi perjantaina. Vertaan tässä kirjoituksessa 

keväällä oppimaani TAOKKin opekoulutuksen 

ydinosaamisalueisiin: hyvinvointi-, kumppanuus-, 

kulttuuri-, arviointi- ja ohjaamisosaamiseen.

Kuvasin syksyllä opittua jo aiemmin blogissani. Siinä postauksessa kuvasin tarkemmin, mitä TAOKKin ydinosaamisalueet pitävät sisällään. Tässä postauksessa keskityn arvioimaan oman opettajuuteni kehittymistä kevään aikana. Käyn tässä tarkemmin läpi oppimistani opinto-oppaassa esitettyjen kysymysten kautta. Kysymykset kevään opintojen jälkeen ovat eri kuin syksyn, niin välttämättä kehitystä jokaisessa kokonaisuudessa ei ole(kaan) tapahtunut. Nämä kysymykset on  jaettu kolmeen tasoon: kuvaileva, soveltava ja integroitunut osaaminen (ks. taulukko alla). Alla olevaan taulukoon olen merkinnyt suluissa arvioni osaamiseni tasosta syksyn koulutuksen jälkeen ja sen jälkeen arvioini tämänhetkisestä tasostani.

	Kuvaileva osaaminen: tunnistaa omat kehittymistarpeensa	Soveltava osaaminen: yhdistää teoreettisen tiedon omaan kokemukseensa	Integroitunut osaaminen: reflektoi omaa toimintaansa ja kehittää sitä tavoitteellisesti
Arviointi- osaaminen		(syksy 2014) vähintäänkin tämä taso	jossain määrin myös täällä
Kumppanuus-osaaminen	(syksy 2014) vähintäänkin tässä	jossain määrin myös täällä
Ohjaamis- osaaminen		(syksy 2014) tämä taso	pyrin tänne
Kulttuuri- osaaminen		vähintäänkin tämä taso	(syksy 2014) pyrin tänne
Hyvinvointi- osaaminen	(syksy 2014)	tämä taso

Arviointiosaaminen

Arviointiosaamiseen liittyen pystyin monessa lähipäivässä syventämään omaan osaamista. Kävimme läpi eri tenttimistapojen hyötyjä kevään aluksi. Opetussuunnitelmatyötä kävimme läpi lähipäivässä ja siihen liittyi myös oppimistehtävä. Keskeisesti arviointiosaamiseen kehittämiseen liittyi myös kevään opetusharjoittelu: Kirjoitin blogissani omista opetuskokeiluistani. Arviointiosaamiseni kehittyi myös harjoittelussa, kun annoin palautetta toisille opettajaopiskelijoille. Myös viimeisessä lähipäivässämme ennen seminaaria käsittelimme vielä uudestaan arviointia. Oman opettajuuteni reflektointia olen jatkanut, erityisesti tämän opettajuuden blogini kautta, mutta myös erityisesti verkko-opetuksen kurssin tehtäviä kirjoittaessani.

Opinto-oppaan mukaan arviointiosaamisen integroitunut osaaminen -tasolla opettajaopiskelija näkee ongelmia nykyisissä tavoissa arvioida oppimista ja pyrkii löytämään uusia tapoja oppimisen arviointiin. Seikka, jota erityisesti arviointiosaamiseen liittyen olen tänä keväänä pohtinut, on numeroarvostelun järkevyys. Onko järkevää käyttää numeroarvointia opiskelijoiden "motivointiin"? Ja kuinka motivoivaa numeroarvostelu oikeasti on? Näissä opeopinnoissa emme saa numeroita, vaan kurssit merkitään hyväksytyksi, kun kaikki tehtävät on tehty. Minun kohdallani numeroarvioinnin puuttuminen ei vaikuta siihen, kuinka paljon töitä kurssien eteen teen.

Kumppanuusosaaminen

Kumppaanuusosaamisen osalta kovin paljon kehittymistä ei kevään aikana ole tapahtunut. Toimin siis edelleen sivutoimisena tuntiopettajana, niin en ole kovin kiinteästi kiinni oppilaitoksessa, jossa opetan. Verkostautumista on kyllä tapahtunut lisää oman opekoulutusryhmän sisällä. Samoin opetusharjoittelun osalta pääsin tutustumaan taas uusin oppilaitoksiin ja myös omaan ohjaavaan opettajaani tutustuminen laajensi verkostojani. Lisäksi verkostoitumista tapahtuu myös valinnaisten kursseilla, kun niiden osallistujat tulevat kaiksita TAOKKin opekoulutusryhmistä.

Arviointikysymysten kautta huomasin, että kehittymistä on tapahtunut: Tiedostan, että pyrin tukemaan opiskelijoiden ammatti-identeetin kasvua, kuten arviointitaulukossa kohdassa soveltava osaaminen kuvataan.

Ohjaamisosaaminen

Ohjaamisosaaminen on kehittynyt hurjasti tämän kevään aikana. Opetus- ja ohjaamisharjoittelussa keskityin erityisesti tähän. Osana harjoittelua piti myös antaa palautetta opiskelijakollegoille. Ohjaamisosaamiseen linkittyy myös opetussuunnittelutyö, josta opin paljon uutta tämän kevään aikana. TAOKKin ydinosaamistavoitteissa myös TVT-taidot on mainittu tässä: TVT:n käytöstä opetuksessa opin paljon tämän kevään aikana. Kevään aluksi Eetu antoi meille lyhyen alustuksen aiheeseen. Tämän lisäksi kävin valinnaisten kurssin Verkko-opetuksen kehittyvät menetelmät ja sille kurssille tein muun muassa opetusvideon. Ohjaamisosaamistani pyrin aktiivisesti kehittämään koko ajan. Tämän osaamisen koen myös helpoimmaksi näistä osa-alueista, koska tähän pystyy helposti myös sivutoiminen opettaja vaikuttamaan.

Kulttuuriosaaminen

Kulttuuriosaamistani kehitin tämän kevään aikana erityisesti suorittamalla valinnaisten kurssin moninaisuudesta. Minulla on jo melko paljon kokemusta kv-ympäristöistä, mutta opin kurssilla myös paljon uutta. Vaikka panostinkin tämän osa-alueen kehittämiseen tänä keväänä, yllä olevassa arviointitaulukossa osaamiseni on hieman taatunut. :-D

Kulttuuriosaamisen integroitunut osaaminen tarkoittaa sitä, että kehittäisin aktiivisesti joustavien opintopolkujen rakentumista. Itse ymmärsin tänä keväänä, että joustavat opintopolut ovat ennen kaikkea oppilaitoksen tasoinen asia, niin en näe, että yksittäisenä opettajana pystyn niihin kovin paljon vaikuttamaan. Käytännössä kurssini on mahdollista suorittaa verkossa, niin opiskelijoiden ei ole pakko osallistua kontaktiopetukseen, jos he esimerkiksi tekevät samanaikaisesti harjoittelua eri kaupungissa tai maassa.

Hyvinvointiosaaminen

Myös hyvinvointiosaamiseni on jossain määrin kehittynyt tämän kevään aikana. Tässä osaamisessa tärkeä osa on myös opettajana omasta hyvinvoinnistaan ja osaamisensa kehittämisestä huolehtiminen. Edelleenkin osallistuminen tähän opekoulutukseen on juuri tätä.

Arviointikysymyksissä korostui pedagoginen turvallisuus. Ihan en tiedä, mitä tämä tarkoittaa. Pyrin kuitenkin luomaan opetukseeni rennon ja miellyttävän ilmapiirin, niin toivottavasti sitä kautta myös pedagoginen turvallisuus kehittyy.