Mitä opin syksyn opekoulutuksessa?

 Taas on tullut aika arvioida omaa oppimistaan. Jokaisen 

lukukauden päätteeksi koulutuksessa on seminaari, 

jossa keskustellaan puolen vuoden aikana opittuja

asioita. Aiemmin olen siis arvioinnut oppimaani

syksyn 2014 ja kevään 2015 jälkeen.  Vertaan tässä
oppimaani HOPSissa itse asettamiini tavoitteisiin 

tälle syksylle sekä koulutuksen ydinosaamisalueisiin

eli arviointi-, kumppanuus-, ohjaamis-, kulttuuri- ja 

hyvinvointiosaamisessa.

HOPSin tavoitteeni ja niiden toteutuminen

Syksyn opetus koostui kolmesta kurssista: Opettaja yhteiskunnallisena toimijana, Muuttuva työ ja oppiminen sekä Verkostoharjoittelu. Kokosin alla olevaan taulukkoon asettamani tavoitteet ja tavoitteiden toteutumisen. Pohdin näistä muutamaa seikkaa tarkemmin alla.

Tavoite	Toteutuma	Selitys
Ymmärtää opettajan rooli yhteiskunnallisena toimijana	Osittain	Muiden ryhmien tehtävät liittyivät tähän tarkemmin. Tästä aiheesta meillä oli myös luentoja.
Ymmärtää median roolia ja sen linkittymistä opettajan työhön	OK	Meillä oli hyvä luento tästä aiheesta osana syksyn koulutusta. Koulutuksen aikana olen tutustunut paljon aiheeseen somen näkökulmasta (jo kevään kurssit, mutta myös syksyn kaksi tehtävää ja meidän kehittämistyömme).
Tunnistaa oppilaitosten (jossa toimin) opintojen nivelvaiheet	Vähän	Varsinaisesti en tutustunut syksyn aikana omien oppilaitosteni nivelvaiheisiin, mutta opintojen nivelvaiheista puhuttiin paljon syksyn aikana ja myös kesäkurssilla.
Saada uusia näkökulmia somen hyödyntämiseen	OK	Yksi tehtävämme käsitteli tätä (”tieto- ja viestintäteknologian sekä some:n tuomat mahdollisuudet monialaiselle ja verkostomaiselle yhteistoiminnalle”), kirjoitan tästä myöhemmin lisää. Samoin luin syksyn ennakkotehtävänä kirjan "Tykkää tästä! Opettajan ammattietiikka sosiaalisen median ajassa". Kirjoitan tästäkin myöhemmin lisää. Uusia ideoita tuli myös, kun kirjoitimme kehittämistyötämme aiheesta ”sähköinen viestintä opetuksen tukena”. Kirjoitan tästäkin myöhemmin lisää.
Ymmärtää opettamaani alaan liittyvät muutospaineet	OK	Yksi syksyn tehtävä meillä oli aiheesta ”Minkälaista asiantuntijuutta omalla koulutusalallasi tarvitaan tulevaisuudessa?”
Osata opettajana vastata näihin muutospaineisiin	Osittain	Edellä mainittu tehtävä vähintäänkin käynnisti ajatteluprosessin aiheesta.
Osata perustella uudenlaisten opiskelu- ja ohjaamismuotojen tarpeellisuutta	Osittain	En ole varma, osaanko oikeasti perustella tätä, mutta olen vahvasti edelleen sitä mieltä, että uudenlaisia opiskelu- ja ohjaamismuotoja tarvitaan. Pyrin itse kyllä käyttämään monenlaisia opiskelu- ja ohjaamismuotoja.
Tunnistaa omaan työhön liittyvät opetusverkostot	Osittain	Erityisesti tutustuin Turun yliopiston verkostoihin. TAMKin verkostoihin en ehtinyt tutustua. Tästä kirjoitin jo tarkemmin blogissani.
Tutustua muuhun kuin korkeakouluopetukseen	OK	Puolet harjoittelun teemoista liittyivät muuhun kuin korkeakouluopetukseen. Tästä kirjoitin jo tarkemmin blogissani.

Käytännössä opin paljon uutta verrattuna asettamiini tavoitteisiin. Kaikki tavoitteet toteutuivat ainakin osittain. Erityisesti opin (sosiaalisen) median roolista ja mahdollisuuksista opetuksessa, tulevaisuuden haasteista omalla alallani ja samoin pääsin tutustumaan laajasti myös muuhun opetukseen kuin korkeakouluissa tapahtuvaan. Näitä aiheita käsiteltiin tänä syksynä tehdyissä tehtävissä, pidetyissä verkkoluennoissa, meidän ryhmämme kehittämistyöhössä sekä verkostoharjoittelussa. Kirjoittelen siis näistä myöhemmin lisää.

Tavoitteet, jotka toteutuvat vain osittain tai vähän, liittyvät aiheisiin, joista joko järjestettiin syksyn aikana vain verkkoluentoja tai joihin toiset ryhmät keskittyivät tehtävissään. Näistä siis kuitenkin sain vähintäänkin paljon hyvää teoriatietoa, joka vielä pitäisi viedä paremmin käytäntöön.   

Kehittymiseni suhteessa koulutuksen ydinosaamisalueisiin

 

Syksyllä 2014 esittelin siis jo koulutuksen ydinosaamisalueet. Keskityn tässä viime kevään tavoin kuvaamaan omaa kehittymistäni suhteessa opinto-oppaassa esitettyihin kuvauksiin. Jälleen kerran kuvaukset ovat eri, joten suoraviivaista kehittymistä ei todellakaan ole kaikissa osa-alueissa havaittavissa. Suurin puutteeni tässä koulutuksen kolmannessa osassa ja tähän liittyvässä osaamisen kehittymisessä on, että olen siis edelleenkin sivutoiminen opettaja, joten osallistuin vain satunnaisesti eri oppilaitosten verkostoihin. Nosta alla esille ydinosaamisaluekohtaisesti vahvuuksiani ja kehittämiskohteita.

	Kuvaileva osaaminen: tunnistaa omat kehittymistarpeensa	Soveltava osaaminen: yhdistää teoreettisen tiedon omaan kokemukseensa	Integroitunut osaaminen: reflektoi omaa toimintaansa ja kehittää sitä tavoitteellisesti
Arviointi- osaaminen	syksy 2015	syksy 2014 kevät	2015
Kumppanuus-osaaminen	syksy 2014 kevät	2015 syksy 2015
Ohjaamis- osaaminen	syksy 2015	syksy 2014 kevät 2015
Kulttuuri- osaaminen		kevät 2015	syksy 2014 syksy 2015
Hyvinvointi- osaaminen	syksy 2014 syksy 2015	kevät 2015

Arviointiosaaminen on minulla nyt kuvailevalla tasolla eli tiedän esimerkkejä opettajasta yhteiskunnallisena vaikuttajana ja toisaalta myös tiedän, millaisia tulevaisuuden haasteita tulevaisuuden ammattivaatimukset aiheuttavat opettamiseen. Korkeammalla tasolla edellytetään, että itse osallistuisin aktiivisesti oman ammattialan kehittymiseen "tuottamalla näkökulmia julkiseen keskusteluun". Taas perustelen tässä, että koska olen vain sivutoiminen opettaja, niin tämä vaatimus on hyvin haasteellinen minulle.

Kumppanuusosaaminen on mielestäni vahvistunut tämän syksyn aikana ja toisaalta myös kehittynyt lineaarisesti koko koulutuksen aikana. Olen ymmärtänyt sen, että opettajuudessa ja sen kehittämisessä kannattaa hyödyntää verkostoja. Somen avulla on helppoa hyödyntää myös muita kuin oman oppilaitoksen verkostoja. Kumppanuusosaaminen kehittäminen minulla edellyttäisi nykyistä aktiivisempaa toimintaa eri verkostoissa. Tämän tunnistan ihan realistiseksi kehittämiskohteeksi itselleni.

Ohjaamisosaaminen tässä kehikossa on ensimmäisellä tasolla. Tärkein perusteluni tähän on, että muilla tasoilla edellytetään opetuksen tukiprosesseihin osallistumista. Näihin en osallistu tällä hetkellä ollenkaan. Toisaalta yliopisto-opetuksessa olen kokenut, että usein tukiprosessit kuuluvat muiden tahojen kuin luennoitsijoiden järjestettäviksi. Kuitenkin olen tämän koulutuksen aikana oppinut, että myös "tavallisen" opettajan pitää tietää opetuksen tukiprosessit.

Kulttuuriosaaminen on mielestäni minulla vahva ja ehkä jopa vahvin tämän koulutuksen ydinosaamisalueista. Koen, että toimin sujuvasti erilaisissa kulttuureissa. Tätä puolta olen myös tietoisesti pyrkinyt vahvistamaan koko koulutuksen aikana.

Hyvinvointiosaaminen on taas toisaalta ehkä selkeästi heikoin osaamisalueeni. Jälleen kerran käytän tässä perusteluna omaa sivutoimisuuttani. Kuitenkin tämän syksyn aikana olen huomannut erilaisten verkostojen tärkeyden opettajille (ei pelkästään oman opettajuuden kehittymisen kannalta) vaan myös opettajien hyvinvoinnin ylläpitämisen ja työssä jaksamisen kannalta. Erilaiset verkostot mahdollistavat tuen ongelmatilanteissa ja toisaalta ne mahdollistavat myös hyvien käytäntöjen jakamisen, koska koen, että monesti opettajat tekevät työtään varsin yksin.

Opetusharjoittelu - Oppilaitosten kokoukset

Viimeisen opetusharjoittelun teemana oli opettajan verkostot. 

Valitsin itse tähän harjoitteluun kaksi pääteemaa, jotka olivat 

oppilaitosten kokoukset ja nuorisokulttuurit. Keskityn tässä 

ensimmäisessä postauksessa oppilaitosten kokouksiin. Kerron

tässä, mihin kokouksiin osallistuin, mitä näille kokouksille 

oli yhteistä ja mitä näistä sain omaan opettajuuteeni.

Kokoukset

Osallistuin neljään kokoukseen kevään ja syksyn aikana. Nämä olivat

• KEKO-opettajien kokous. KEKO tarkoittaa kestävän kehityksen opintokokonaisuutta Turun yliopistossa. KEKO käsittää 25 op paketin kestävästä kehityksestä ja sen taloudellisesta, ekologisesta, sosiaalisesta ja kulttuurillisesta ulottuvuudesta. KEKOn opettajat vetävät vuoden kestävän 10 op kurssin (ja muut kurssit valitaan Turun yliopiston yleisestä opetustarjonnasta). Olen itse tällä hetkellä yksi näistä 10 op kurssin opettajista ja tästä syystä osallistuin tähän kokoukseen. Lisää tietoa: http://www.utu.fi/fi/yksikot/ffrc/opiskelu/keko/Sivut/home.aspx
• KEKÅ-kokous. KEKÅ tarkoittaa Kestävää kehitystä Turun korkeakouluissa (Högskolorna i Åbo främjar en hållbar utveckling). Ryhmän jäsenet tulevat kaikista Turun korkeakouluista (Turun yliopisto, Åbo Akademi, Turun ammattikorkeakoulu, Yrkeshögskolan Novia, HUMAK ja DIAK). Ryhmän jäsenet opettavat, tutkivat ja/tai edistävät kestävää kehitystä omassa oppilaitoksessaan. Ryhmän tarkoituksena on erityisesti jakaa tietoa siitä, mitä kestävän kehityksen ympärillä tehdään eri oppilaitoksissa. Olen itse ollut jo pitkään ryhmän jäsen (koska tutkimusalani on yritysvastuu), mutta en ole osallistunut kokouksiin, koska ne järjestetään Turussa. Lisää tietoa: https://kestavakehitys.wordpress.com/
• TVAn jäsenyliopistojen opettajien kokous. TVA on lyhenne Tulevaisuuden verkostoakatemiasta ja sitä koordinoi Tulevaisuuden tutkimuskeskus. TVA koordinoi tulevaisuudentutkimuksen 25 op kokonaisuutta, jota tarjotaan TVAn jäsenyliopistoihin (joita on tällä hetkellä 10 kappaletta). Jokaisessa jäsenyliopistossa on oma opettaja, joka käytännössä vetää omille opiskelijoilleen nämä TVAn kurssit. TVA tuottaa kursseille materiaalit ja esimerkiksi Moodle-alustan, sekä järjestää verkkoluentoja. Lisää tietoa: http://www.tvanet.fi/
• Tutu-oppiaineen oppiainekokous ja kehittämisryhmän kokous. Tulevaisuuden tutkimus (tutu) on yksi Turun kauppakorkeakoulun oppiaineista. Oppiaineissa järjestetään säännöllisesti oppiainekokouksia ja tutun osalta näihin osallistuu oppiaineen opettajat ja opiskelijoiden edustajat, mutta myös koko Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen henkilöstöllä on mahdollisuus osallistua. Virallisen kokouksen lisäksi tutu järjesti opetuksen kehittämiskokouksen, koska ensi keväänä tehdään uudet kaksivuotiset opetussuunnitelmat, niin tässä vaiheessa voidaan miettiä, onko tarvetta uudistaa oppiaineen opetusta ja jos on, niin miten uudistaminen käytännössä toteutetaan. Lisää tietoa: http://www.utu.fi/fi/yksikot/ffrc/opiskelu/maisteri/Sivut/home.aspx

 

 Kokousten yhteiset piirteet

Kokouksilla oli paljon yhteisiä piirteitä. Näitä olivat esimerkiksi: toiminnan verkostomaisuus, tuki opettajuuden kehittymiselle ja kasvokkaiset tapaamiset.

Nämä kokoukset olivat osa opettajien verkostoitumista. Tämä oli jännää tajuta, koska ensisijaisesti valitsin vain "oppilaitosten kokouksia", mutta käytännössä kaikki oikeasti olivat verkostoja. KEKO-opettajat ovat Turun yliopiston eri oppiaineista. KEKÅ-ryhmän osallistujat ovat kuudesta eri korkeakoulusta Turussa. TVAssa osallistujat ovat 10 suomalaisesta yliopistosta ja Tutunkin kokouksissa on sekä opettajia että opiskelijoita.

Kokoukset tukivat osallistujien opettajuuden kehittymistä. Näissä kokouksissa oli toisaalta tarkoituksen palautteen kerääminen (erityisesti KEKO- ja tutu-kokoukset), mutta tarkoituksena oli myös jakaa opetukseen liittyviä hyviä käytäntöjä (erityisesti KEKÅ ja TVA, mutta myös KEKO- ja tutu-kokoukset). Osallistujat näissä pitivät hyvänä, että osallistujien tausta oli eri, jolloin he saivat tietoa siitä, miten eri oppiaineissa opetetaan ja he olivatkin vieneet kokouksissa kuultuja hyviä käytäntöjä omaan oppiaineiseen.

Perinteiset (kasvokkaiset) kokoukset ovat edelleen nykypäivää. Toki näissä verkostoissa hyödynnetään myös verkon mahdollisuuksia: Esim. tutun kokoukseen yksi opettaja osallistui Skypen kautta. Samoin TVA järjestää osan kokouksistaan verkkokokouksina. Ymmärrän, että kasvokkain tapahtuvia tapaamisia myös tarvitaan, mutta toisaalta myös verkon mahdollisuuksia voisi hyödyntää ehkä hieman laajemminkin. Itselläni osallistumista pelkkään kokoukseen toisessa kaupungissa rajoittaa se, että onko minulla jotain muutakin hoidettavaa samalla siinä kaupungissa.

Oman opettajuuteni kehittyminen

Koen, että opettajan työ on varsin yksinäistä siis suhteessa muihin opettajiin (ei tietenkään suhteessa opiskelijoihin). Tähän ongelmaan auttavat juurikin opettajien erilaiset verkostot, jossa voi(si) keskustella opettamisesta ja opettajuudesta. Koska itse olen toiminut sivutoimisena, olen "vältellyt" osallistumista ylimääräisiin kokouksiin. Jatkossa pyrin osallistumaan edes muutamaan opettajakokoukseen lukuvuoden aikana.

Toisaalta (edelliseen kohtaan liittyen) olen hieman hämmästynyt verkon vähäistä käyttöä näissä verkostoissa (tosin TVA on selkeä poikkeus). Sivutoimisuuden lisäksi osallistumiseni on ollut vähäinen, koska kokoukset järjestään yleensä eri paikkakunnalla kuin, missä teen töitä. Toisaalta verkko luo ja on jo luonut minulle uusia mahdollisuuksia (jos ei nyt kehittää omaa opettajuuttani), niin ainakin saada tietoa opettamiseen liittyvistä asioista. Seuraan esimerkiksi Facebookissa ryhmää "Tieto-ja viestintätekniikka opetuksessa/ICT in Education", joka nimensä mukaisesti keskittyy siis TVT:n käyttöön opetuksessa. Ryhmässä jaetaan aktiivisesti käyttökokemuksia esimerkiksi eri sovelluksista.

Opetusharjoittelu - Nuorisokulttuurit

Viimeisen opetusharjoittelun teemana oli opettajan verkostot. 

Valitsin siis tähän harjoitteluun kaksi pääteemaa, jotka olivat 

oppilaitosten kokoukset ja nuorisokulttuurit. Tämä toinen

postaus käsittelee nuorisokulttuureja (laajasti ymmärrettynä). 

Kuvaan  alkuun, mihin kävin tutustumassa, mitä näille 

tapahtumille oli yhteistä ja mitä näistä sain omaan opettajuuteeni.

Tutustumiskäynnit

Tein nuorisokulttuuriteemaan neljä tutustumiskäyntiä:

1. Partioleiri. Vietin yhden päivän kesällä partioleirillä. Leirille osallistui poikapartiolippukuntia Tampereelta. Tutustumispäivänä leiriläiselle oli järjestetty erilaisia tehtävärasteja, kuten lipunryöstö, radioamatööritoimintaan tutustuminen, geokätköily, ongen valmistus ja kalastus, perämoottorin korjaus ja ampumasuunnistus. Osassa rasteja ohjaajat olivat aikuisia ja osassa taas vähän vanhemmat partiolaiset opettivat nuorempia.
2. SPR:n nuorisoleiri. Myös SPR:n leirillä vietin yhden päivän. SPR:n leiri oli organisoitu kuin SPR:n leiri katastrofialueella (SPR:n teltat, SPR:n luomat viestiyhteydet, vedenpuhdistustekniikka, kenttäsairaala jne.). Leirille osallistui lapsia, nuoria ja nuoria aikuisia. Leirillä oli myös vammaisia nuoria. Leirin kieli oli englanti eli osallistujia tuli ympäri maailman. Tutustumispäivänä leirillä oli tehtävärasteja, joiden aiheet liittyivät SPR:n arvoihin ja toimintaan (kuten esim. yhdenvertaisuus ja ensiapu). Kaikki tehtävärastit oli järjestetty ulkosalle. 
3. Ilmari-kouluvierailijoiden koulutus. Ilmari-kouluvierailijat käyvät yläkouluissa kertomassa ilmastonmuutoksesta ja siihen vaikuttamista. Itse kouluvierailijat ovat korkeakouluopiskelijoita eli noin parikymppisiä nuoria. Seurasin tätä koulutusta yhden päivän. Tänä aikana käytiin läpi kouluvierailijoiden aineisto pitämällä esimerkki vierailu.
4. Uintitreeni. Seurasin yhden illan uintireenejä ja haastattelin valmentajaa (kyseisistä treeneistä, uintivalmennuskoulutuksesta sekä seuran toiminnasta). Treenejä vedettiin yläkoulu-lukioikäisille nuorille. Treeneissä ryhmä jaettiin kahtia ikäryhmien mukaan, mikä oli erilaisen kilpailukalenterin vuoksi tärkeää.

Käyntien yhteiset piirteet

Vaikka luettelona kohteet tuntuvat hyvin erilaisilta, niillä oli yllättävän paljon yhtäläisiä piirteitä. Esimerkiksi opin, että monet tahot opettavat/kouluttavat "opettajia" (ohjaajia, valmentajia, jne). Vastaavasti opettajan (tai tähän verrattavalla) koulutuksella voi opettaa muuallakin kuin perinteisissä oppilaitoksissa. Lisäksi monessa paikassa nuoret opettivat toisia nuoria. Nuorisolle tarjottava toiminta toimii vahvasti vapaaehtoisten varassa. Edellä mainittujen seikkojen ohella opettajan kasvatustehtävä on voimakkaasti esillä toiminnassa lasten ja nuorten kanssa.

Jokaisella tutustumiskäynnillä opin, että kaikissa näissä tarjotaan paljon koulutusta ohjaajille. Partiossa, SPR:llä ja uimaliitto tarjoavat ohjaamiseen / opettamiseen useita kursseja (eri tasoisia), joiden kautta käydään läpi monipuolisesti sekä itse aiheen opettamista että opettamista ja nuorten kanssa toimimista yleisesti. 

Samoin erityisesti Ilmari-koulutuksen aikana tajusin sen, että opettajana voi toimia myös muualla kuin oppilaitoksessa. Ilmarikoulutuksen vetäjät olivat peruskoulutukseltaan biologian ja maantiedon opettajia. Samoin ihan samat periaatteet kuin mitä pitää huomioda oppilaitosopettamisessa pitää huomioida myös seuraamissani opetustilanteissa. Erona tässä kuitenkin on se, että pääsääntöisesti näissä tilanteissa nuoret ovat vapaaehtoisesti mukana, niin ihan kaikki, mikä toimii oppilaitosopetuksessa ei sovellu tänne.

Kaikissa näissä tilanteissa (Ilmari-koulutusta lukuunottamatta, mutta itse kouluvierailussa kyllä jonkin verran) nuoret toimivat toisten nuorten opettajina. Tämä oli minulle täysin uutta. Itse valitsin nämä kohteet sillä perusteella, että menen seuraamaan, miten aikuiset opettavat nuoria. Tämä oli varsin valaisevaa itselleni: Miksi kaiken opettamisen pitäisi tapahtua, niin kuin oppilaitoksissa, jossa aikuiset opettavat lapsia / nuoria? Kuitenkin varhaiset opettamiskokemukset varmasti ovat mielenkiintoisia myös nuorille ja kenties luovat pohjaa tuleville uravalinnoille.

Vapaaehtoistoiminta on hyvin tärkeässä roolissa nuorison vapaa-ajantoiminnassa. Ilmari-koulutusta lukuunottamatta toiminta näissä järjestöissä nojaa vahvasti vapaaehtoisuuteen. Käytännössä tämä vielä lepää hyvin vahvasti nuorten vanhempien varassa.

Itse pohdin opettajakoulutuksen alussa paljon sitä, että onko minulla todella kasvattajan rooli, kun toimin opettajana. Alkuajatukseni oli, että aikuisia opettaessa kasvatus ei ole enää relevanttia. Kuitenkin näissä tutustumiskäynneissä (erityisesti partio, SPR ja uinti) tuli selvästi esille erilaiset kasvattamiseen liittyvät haasteet, joihin "opettaja" joutuu puuttumaan. Kurinpitoon liittyvät haasteet ovat kuitenkin sieltä helpoimmasta päästä... 

Oman opettajuuteni kehittyminen

Oman opettajuuteni kehittyminen linkittyy vahvasti edellä kuvattuihin tutustumiskohteiden yhteisiin piirteisiin:

• Minulle teki hyvää havaita, että opettajakoulutuksesta on hyötyä myös muualla kuin perinteisissä oppilaitoksissa.
• Samoin oli mielenkiintoista nähdä, että nuoret opettivat toisiaan. Tätä pystyisin helposti hyödyntämään omassa työssäni: Osan opetuksesta voisi ihan hyvin antaa opiskelijoiden vastuulle. Periaatteessa tätä hyödynsin viime vuoden harjoitustyöseminaareissa, joissa opiskelijat esittelivät työnsä toisille (ja sitä kautta jakoivat osaamistaan toisille).
• Opetusta voi toteuttaa muuallakin kuin luokkahuoneessa. Vaikka itse olen käynyt ea-kurssit luokkahuoneessa/sisätiloissa, ensiaputaitoja voi opettaa myös ulkona metsikössä. Tästä puolesta tarvisin vielä enemmän esimerkkejä, miten "akateemista" opetusta voisi siirtää ulos luokkahuoneesta, jotta uskaltaisin sitä itse kokeilemaan.  

Kevään opetusharjoittelu - Uuden kokeilu toi innostusta opetukseen

Kevään opetusharjoittelu oli syksyistä paljon laajempi. 

Opetusharjoitteluun kuului 30 tuntia opetusta tai ohjausta, 

palautetyöskentely harjoittelua ohjaavan opettajan kanssa,
neljä vertaisarviota toiselta opeopiskelijalta sekä viisi
vertaisarvioita toisille opeopiskelijoille. Kuvaan tässä
postauksessa opetusharjoitteluni rakenteen. Keskityn 

erityisesti siihen, mitä opin harjoittelussa. Postauksen 

lopussa pohdin sitä, miten jatkan harjoittelua eteenpäin.

Opetusharjoitteluni sisältö

Opetusharjoitteluun siis kuului omaa opetusta tai ohjausta, palautetyöskentely ohjaavan opettajan kanssa sekä vertaispalautteen anto ja saanti opeopiskelijakollegoilta.

Oma opetusharjoitteluni koostui 37 opetustunnista TTY:llä ja TAMKissa. TTY:llä pidin kaksi vierailuluentoa Ympäristöjohtamisen kurssille aiheista ympäristöjohtamisjärjestelmät ja yhteiskuntavastuuraportointi. TAMKin opetus koostui Risk Management -kurssin vetämisestä. Kurssiin kuului 18 tuntia luentoja, 6 tuntia harjoitustöiden välinäyttöä sekä 9 tuntia harjoitustyöseminaareja. Opetuskokeiluistani kirjoitin jo aiemmin.

Sain opetusharjoittelulleni ohjaavan opettajan TAMKista. Hänen kanssaan pidimme aloituspalaverin, jossa sovimme opetustunneistani. Ohjaava opettaja seurasi neljä tuntia opetustani ja antoi näistä minulle kirjallisen palautteen. Harjoittelun lopuksi pidimme loppupalaverin, jossa hän antoi loppupalautteen harjoittelustani.

Neljä opeopiskelijakollegaani seurasi minun opetustani ja antoi niistä palautteen minulle.

Viimeinen osa opetusharjoittelua oli seurata toisten opeopiskelijoiden opetusta ja antaa siitä vertaispalautetta. Kävin seuraamassa viittä opetustilannetta (näistä kirjoitin jo aiemmin blogissani) ja annoin myös palautetta yhdestä verkkokurssista.

Tavoitteeni opetusharjoittelulle

 

Tavoitteeni opetusharjoittelulle muodostuivat OPSin, HOPSin ja syksyn harjoittelun jälkeen asettamistani tavoitteista.

OPSissa on esitetty opetusharjoittelun tavoitteet, jotka ovat

• Asettaa oppimistavoitteita, suunnittelee ja toteuttaa opetussuunnitelman mukaisen opintojakson sekä arvioi tavoitteiden toteutumista
• Suunnittelee, toteuttaa, ohjaa ja arvioi opiskelijoiden ja opiskelijaryhmien oppimista tukevia prosesseja
• Antaa rakentavaa palautetta muille opettajaopiskelijoille opetuksen suunnittelusta ja toteutuksesta
• Rakentaa ja kehittää yhteistyössä opiskelijoiden kanssa erilaisia oppimisympäristöjä ja oppimisen polkuja
• Arvioi omaa vuorovaikutusosaamistaan ja reflektoi siihen vaikuttavia tekijöitä
• Tunnistaa omia vahvuuksiaan ja kehittymistarpeitaan opettajana ja ohjaajana.

Näiden lisäksi nimesin HOPSiini tavoitteeksi:

• Kehittyä opettajana.
• Saada palautetta omasta opetuksesta.
• Nähdä erilaisia tapoja opettaa.

Syksyn harjoittelun jälkeen nimesin tulevien harjoittelujeni tutustumiskohteiksi seuraavat

• Ammattikoulu: muut linjat kuin raksapuoli
• "Erikoiskoulut": esim. urheilulukiot, matematiikkalukiot, Steiner-koulu
• Opetuksen verkostot: esim. Turussa on kaikkien korkeakoulujen välisiä opetusverkostoja
• Aikuiskoulutus: esim. aikuisten ammatillinen koulutus, täydennyskoulutus.

Mitä opin?

 

Opin myös tässä opetusharjoittelussa paljon. Pohdin oppimaani jo kahdessa aiemmassa kirjoituksessani. Tämä oli mukava harjoittelu siinä mielessä, että harjoittelun pääpaino oli omassa työssä. Tässä harjoittelussa pääsi viemään syksyn opekoulutuksen teoriaa käytäntöön.

Kokosin oppimani suhteessa asettamiini tavoitteisiin alla olevaan taulukkoon. Kaikki itse asettamani tavoitteet toteutuivat. Myös lähes kaikki opetussuunnitelman tavoitteet toteutuivat. Kun taas tavoitteet, jotka asetin syksyn harjoittelun jälkeen, eivät pääsääntöisesti toteutuneet. Suurin syy tähän oli, että olin unohtanut nämä tavoitteet täysin. :-D Moni noista tavoitteista on sellainen, että pystyn keskittymään niihin ensi syksyn aikana.

Sain opetuksestani pääsääntöisesti positiivista palautetta. Opetustani pidettiin asiantuntevana ja minua innostavana opettajana. Suurin kehittämiskohde, jonka tunnnistin saadun palautteen perusteella, oli kuvien ja videoiden käyttö opetuksessa. Käyttämäni kalvot ovat pääsääntöisesti tekstiä. Jonkin verran käytän taulukoita ja kuvaajia, mutta valokuvia tai videoita ei käytännössä käytä ollenkaan. Tämä konkretisoitui, kun seurasin opiskelijoitteni pitämiä seminaariesityksiä kurssin lopussa. Lähes kaikilla oli videoita osana esitystä.

Toinen keskein oppimani asia oli, että omaa opetusta, opetustapaa ja opetusmenetelmiä on hyvä uudistaa aika ajoin. Tämä opetusharjoittelu suositeltiin tehtävän itselleen uudesta aiheesta. Minä kuitenkin pysyin vanhassa aiheessa, niin ajattelin tehdä sen kuitenkin uudella tavalla. Opetuskokeilut kuvasin jo aiemassa postauksessa. Noiden kokeilujen lisäksi otin Risk Management -kurssin osaksi harjoitustyön ja otin itse aktiivisen osan harjoitustöiden ohjaamisessa. Tämän vuoden opiskelijoiden harjoitustyö olivat todella kovatasoisia. Erityisesti seminaariesityksiä (kuten jo mainitsinkin) oli mukavaa seurata. Uuden kokeilu sai minut todellakin innostumaan opettamisesta ihan uudella tavalla.

Tavoite	Toteutuminen
Omat tavoitteeni
Kehittyä opettajana	Toteutui. Sain paljon palautetta sekä näin paljon erilaisia opetustilanteita.
Saada palautetta omasta opetuksesta	Toteutui. Viisi opiskelijaa kävi seuraamassa minun opetustani ja ohjaava opettaja seurasi neljä tuntiani.
Nähdä erilaisia tapoja opettaa	Toteutui. Raportoitu yllä toisessa taulukossa. Valitsin tietoisesti erilaisia opetustilanteita: -       luento-opetus (2) -       verkko-opetus (1) -       kansalaisopisto (1) -       valmentava opetus (1) -       vuorovaikutuksen opetus (1)
Opetussuunnitelman tavoitteet
Asettaa oppimistavoitteita, suunnittelee ja toteuttaa opetussuunnitelman mukaisen opintojakson sekä arvioi tavoitteiden toteutumista	Toteutui. Jokaiselle opetusharjoittelun tunnille piti tehdä kirjallinen suunnitelma ja suunnitelman toteutumista piti arvioida tunnin jälkeen.
Suunnittelee, toteuttaa, ohjaa ja arvioi opiskelijoiden ja opiskelijaryhmien oppimista tukevia prosesseja	Toteutui. Kuten yllä.
Antaa rakentavaa palautetta muille opettajaopiskelijoille opetuksen suunnittelusta ja toteutuksesta	Toteutui. Raportoitu suoraan opiskelijakollegoille.
Rakentaa ja kehittää yhteistyössä opiskelijoiden kanssa erilaisia oppimisympäristöjä ja oppimisen polkuja	Ei toteutunut tietoisesti.
Arvioi omaa vuorovaikutusosaamistaan ja reflektoi siihen vaikuttavia tekijöitä	Toteutui. Opetusharjoittelusta piti tehdä kirjallinen raportti. Lisäksi kirjoitin 3 blogipostausta aiheesta.
Tunnistaa omia vahvuuksiaan ja kehittymistarpeitaan opettajana ja ohjaajana.	Toteutui. Nostin kehittämiskohteita esiin raportissa ja blogipostauksissani.
Syksyn harjoittelun jälkeiset tavoitteet
Ammattikoulu: muut linjat kuin raksapuoli	Ei toteutunut. Siirrän syksyn 2015 tavoitteeksi.
Erikoiskoulut: esim. urheilulukiot, matematiikkalukiot, Steiner-koulu	Ei toteutunut tietoisesti. KaTi-opinnoissa tosin tutustuin Steiner-pedagogiikkaan tänä keväänä.
Opetuksen verkostot.	Ei toteutunut. Tämä on tavoitteena syksyn 2015 harjoittelussani. Tutustun jo kahteen ensimmäiseen verkostoon tällä viikolla.
Aikuiskoulutus: esim. aikuisten ammatillinen koulutus, täydennyskoulutus	Toteutui. Yksi tutustumiskäynti kansalaisopistoon.

Miten opetusharjoittelu jatkuu tästä eteenpäin?

Syksyllä 2015 tehdään viimeinen harjoittelu. Harjoittelun nimi on verkostoharjoittelu ja siinä on tarkoituksena tutustua opettajan työn verkostoihin niin oppilaitoksissa kuin niiden ulkopuolellakin. Harjoitteluun kuuluu kahdeksan tutustumiskäyntiä.

Olen valinnut harjoittelun teemoiksi seuraavat: erilaiset oppimis-, toiminta- ja kasvuympäristöt, taitojen oppimisen, työpaikoilla tapahtuvan oppimisen, opiskelun nivelvaiheet, yritysyhteistyön, oppilaitosten erilaiset kokoukset, nuoriskulttuurit, kansalaisvaikuttamisen sekä monikulttuurisuuden ja kansainvälisyyden. Pääpaino minulla tulee olemaan oppilaitosten erilaisissa kokouksissa ja nuorisokulttuureissa. Pyrin pääsemään tutustumaan moniin erilaisiin oppilaitosten kokouksiin. Tällä viikolla osallistun kestävän kehityksen opintokokonaisuuden opettajien kokoukseen sekä Tulevaisuuden verkostoakatemian opettajien kokoukseen. Nuorisokulttuurien osalta haluaisin tutustua nuorten eri harrastuksiin ja "opettamiseen" näissä.