Opetusharjoittelu - Oppilaitosten kokoukset

Viimeisen opetusharjoittelun teemana oli opettajan verkostot. 

Valitsin itse tähän harjoitteluun kaksi pääteemaa, jotka olivat 

oppilaitosten kokoukset ja nuorisokulttuurit. Keskityn tässä 

ensimmäisessä postauksessa oppilaitosten kokouksiin. Kerron

tässä, mihin kokouksiin osallistuin, mitä näille kokouksille 

oli yhteistä ja mitä näistä sain omaan opettajuuteeni.

Kokoukset

Osallistuin neljään kokoukseen kevään ja syksyn aikana. Nämä olivat

• KEKO-opettajien kokous. KEKO tarkoittaa kestävän kehityksen opintokokonaisuutta Turun yliopistossa. KEKO käsittää 25 op paketin kestävästä kehityksestä ja sen taloudellisesta, ekologisesta, sosiaalisesta ja kulttuurillisesta ulottuvuudesta. KEKOn opettajat vetävät vuoden kestävän 10 op kurssin (ja muut kurssit valitaan Turun yliopiston yleisestä opetustarjonnasta). Olen itse tällä hetkellä yksi näistä 10 op kurssin opettajista ja tästä syystä osallistuin tähän kokoukseen. Lisää tietoa: http://www.utu.fi/fi/yksikot/ffrc/opiskelu/keko/Sivut/home.aspx
• KEKÅ-kokous. KEKÅ tarkoittaa Kestävää kehitystä Turun korkeakouluissa (Högskolorna i Åbo främjar en hållbar utveckling). Ryhmän jäsenet tulevat kaikista Turun korkeakouluista (Turun yliopisto, Åbo Akademi, Turun ammattikorkeakoulu, Yrkeshögskolan Novia, HUMAK ja DIAK). Ryhmän jäsenet opettavat, tutkivat ja/tai edistävät kestävää kehitystä omassa oppilaitoksessaan. Ryhmän tarkoituksena on erityisesti jakaa tietoa siitä, mitä kestävän kehityksen ympärillä tehdään eri oppilaitoksissa. Olen itse ollut jo pitkään ryhmän jäsen (koska tutkimusalani on yritysvastuu), mutta en ole osallistunut kokouksiin, koska ne järjestetään Turussa. Lisää tietoa: https://kestavakehitys.wordpress.com/
• TVAn jäsenyliopistojen opettajien kokous. TVA on lyhenne Tulevaisuuden verkostoakatemiasta ja sitä koordinoi Tulevaisuuden tutkimuskeskus. TVA koordinoi tulevaisuudentutkimuksen 25 op kokonaisuutta, jota tarjotaan TVAn jäsenyliopistoihin (joita on tällä hetkellä 10 kappaletta). Jokaisessa jäsenyliopistossa on oma opettaja, joka käytännössä vetää omille opiskelijoilleen nämä TVAn kurssit. TVA tuottaa kursseille materiaalit ja esimerkiksi Moodle-alustan, sekä järjestää verkkoluentoja. Lisää tietoa: http://www.tvanet.fi/
• Tutu-oppiaineen oppiainekokous ja kehittämisryhmän kokous. Tulevaisuuden tutkimus (tutu) on yksi Turun kauppakorkeakoulun oppiaineista. Oppiaineissa järjestetään säännöllisesti oppiainekokouksia ja tutun osalta näihin osallistuu oppiaineen opettajat ja opiskelijoiden edustajat, mutta myös koko Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen henkilöstöllä on mahdollisuus osallistua. Virallisen kokouksen lisäksi tutu järjesti opetuksen kehittämiskokouksen, koska ensi keväänä tehdään uudet kaksivuotiset opetussuunnitelmat, niin tässä vaiheessa voidaan miettiä, onko tarvetta uudistaa oppiaineen opetusta ja jos on, niin miten uudistaminen käytännössä toteutetaan. Lisää tietoa: http://www.utu.fi/fi/yksikot/ffrc/opiskelu/maisteri/Sivut/home.aspx

 

 Kokousten yhteiset piirteet

Kokouksilla oli paljon yhteisiä piirteitä. Näitä olivat esimerkiksi: toiminnan verkostomaisuus, tuki opettajuuden kehittymiselle ja kasvokkaiset tapaamiset.

Nämä kokoukset olivat osa opettajien verkostoitumista. Tämä oli jännää tajuta, koska ensisijaisesti valitsin vain "oppilaitosten kokouksia", mutta käytännössä kaikki oikeasti olivat verkostoja. KEKO-opettajat ovat Turun yliopiston eri oppiaineista. KEKÅ-ryhmän osallistujat ovat kuudesta eri korkeakoulusta Turussa. TVAssa osallistujat ovat 10 suomalaisesta yliopistosta ja Tutunkin kokouksissa on sekä opettajia että opiskelijoita.

Kokoukset tukivat osallistujien opettajuuden kehittymistä. Näissä kokouksissa oli toisaalta tarkoituksen palautteen kerääminen (erityisesti KEKO- ja tutu-kokoukset), mutta tarkoituksena oli myös jakaa opetukseen liittyviä hyviä käytäntöjä (erityisesti KEKÅ ja TVA, mutta myös KEKO- ja tutu-kokoukset). Osallistujat näissä pitivät hyvänä, että osallistujien tausta oli eri, jolloin he saivat tietoa siitä, miten eri oppiaineissa opetetaan ja he olivatkin vieneet kokouksissa kuultuja hyviä käytäntöjä omaan oppiaineiseen.

Perinteiset (kasvokkaiset) kokoukset ovat edelleen nykypäivää. Toki näissä verkostoissa hyödynnetään myös verkon mahdollisuuksia: Esim. tutun kokoukseen yksi opettaja osallistui Skypen kautta. Samoin TVA järjestää osan kokouksistaan verkkokokouksina. Ymmärrän, että kasvokkain tapahtuvia tapaamisia myös tarvitaan, mutta toisaalta myös verkon mahdollisuuksia voisi hyödyntää ehkä hieman laajemminkin. Itselläni osallistumista pelkkään kokoukseen toisessa kaupungissa rajoittaa se, että onko minulla jotain muutakin hoidettavaa samalla siinä kaupungissa.

Oman opettajuuteni kehittyminen

Koen, että opettajan työ on varsin yksinäistä siis suhteessa muihin opettajiin (ei tietenkään suhteessa opiskelijoihin). Tähän ongelmaan auttavat juurikin opettajien erilaiset verkostot, jossa voi(si) keskustella opettamisesta ja opettajuudesta. Koska itse olen toiminut sivutoimisena, olen "vältellyt" osallistumista ylimääräisiin kokouksiin. Jatkossa pyrin osallistumaan edes muutamaan opettajakokoukseen lukuvuoden aikana.

Toisaalta (edelliseen kohtaan liittyen) olen hieman hämmästynyt verkon vähäistä käyttöä näissä verkostoissa (tosin TVA on selkeä poikkeus). Sivutoimisuuden lisäksi osallistumiseni on ollut vähäinen, koska kokoukset järjestään yleensä eri paikkakunnalla kuin, missä teen töitä. Toisaalta verkko luo ja on jo luonut minulle uusia mahdollisuuksia (jos ei nyt kehittää omaa opettajuuttani), niin ainakin saada tietoa opettamiseen liittyvistä asioista. Seuraan esimerkiksi Facebookissa ryhmää "Tieto-ja viestintätekniikka opetuksessa/ICT in Education", joka nimensä mukaisesti keskittyy siis TVT:n käyttöön opetuksessa. Ryhmässä jaetaan aktiivisesti käyttökokemuksia esimerkiksi eri sovelluksista.

Opetusharjoittelu - Nuorisokulttuurit

Viimeisen opetusharjoittelun teemana oli opettajan verkostot. 

Valitsin siis tähän harjoitteluun kaksi pääteemaa, jotka olivat 

oppilaitosten kokoukset ja nuorisokulttuurit. Tämä toinen

postaus käsittelee nuorisokulttuureja (laajasti ymmärrettynä). 

Kuvaan  alkuun, mihin kävin tutustumassa, mitä näille 

tapahtumille oli yhteistä ja mitä näistä sain omaan opettajuuteeni.

Tutustumiskäynnit

Tein nuorisokulttuuriteemaan neljä tutustumiskäyntiä:

1. Partioleiri. Vietin yhden päivän kesällä partioleirillä. Leirille osallistui poikapartiolippukuntia Tampereelta. Tutustumispäivänä leiriläiselle oli järjestetty erilaisia tehtävärasteja, kuten lipunryöstö, radioamatööritoimintaan tutustuminen, geokätköily, ongen valmistus ja kalastus, perämoottorin korjaus ja ampumasuunnistus. Osassa rasteja ohjaajat olivat aikuisia ja osassa taas vähän vanhemmat partiolaiset opettivat nuorempia.
2. SPR:n nuorisoleiri. Myös SPR:n leirillä vietin yhden päivän. SPR:n leiri oli organisoitu kuin SPR:n leiri katastrofialueella (SPR:n teltat, SPR:n luomat viestiyhteydet, vedenpuhdistustekniikka, kenttäsairaala jne.). Leirille osallistui lapsia, nuoria ja nuoria aikuisia. Leirillä oli myös vammaisia nuoria. Leirin kieli oli englanti eli osallistujia tuli ympäri maailman. Tutustumispäivänä leirillä oli tehtävärasteja, joiden aiheet liittyivät SPR:n arvoihin ja toimintaan (kuten esim. yhdenvertaisuus ja ensiapu). Kaikki tehtävärastit oli järjestetty ulkosalle. 
3. Ilmari-kouluvierailijoiden koulutus. Ilmari-kouluvierailijat käyvät yläkouluissa kertomassa ilmastonmuutoksesta ja siihen vaikuttamista. Itse kouluvierailijat ovat korkeakouluopiskelijoita eli noin parikymppisiä nuoria. Seurasin tätä koulutusta yhden päivän. Tänä aikana käytiin läpi kouluvierailijoiden aineisto pitämällä esimerkki vierailu.
4. Uintitreeni. Seurasin yhden illan uintireenejä ja haastattelin valmentajaa (kyseisistä treeneistä, uintivalmennuskoulutuksesta sekä seuran toiminnasta). Treenejä vedettiin yläkoulu-lukioikäisille nuorille. Treeneissä ryhmä jaettiin kahtia ikäryhmien mukaan, mikä oli erilaisen kilpailukalenterin vuoksi tärkeää.

Käyntien yhteiset piirteet

Vaikka luettelona kohteet tuntuvat hyvin erilaisilta, niillä oli yllättävän paljon yhtäläisiä piirteitä. Esimerkiksi opin, että monet tahot opettavat/kouluttavat "opettajia" (ohjaajia, valmentajia, jne). Vastaavasti opettajan (tai tähän verrattavalla) koulutuksella voi opettaa muuallakin kuin perinteisissä oppilaitoksissa. Lisäksi monessa paikassa nuoret opettivat toisia nuoria. Nuorisolle tarjottava toiminta toimii vahvasti vapaaehtoisten varassa. Edellä mainittujen seikkojen ohella opettajan kasvatustehtävä on voimakkaasti esillä toiminnassa lasten ja nuorten kanssa.

Jokaisella tutustumiskäynnillä opin, että kaikissa näissä tarjotaan paljon koulutusta ohjaajille. Partiossa, SPR:llä ja uimaliitto tarjoavat ohjaamiseen / opettamiseen useita kursseja (eri tasoisia), joiden kautta käydään läpi monipuolisesti sekä itse aiheen opettamista että opettamista ja nuorten kanssa toimimista yleisesti. 

Samoin erityisesti Ilmari-koulutuksen aikana tajusin sen, että opettajana voi toimia myös muualla kuin oppilaitoksessa. Ilmarikoulutuksen vetäjät olivat peruskoulutukseltaan biologian ja maantiedon opettajia. Samoin ihan samat periaatteet kuin mitä pitää huomioda oppilaitosopettamisessa pitää huomioida myös seuraamissani opetustilanteissa. Erona tässä kuitenkin on se, että pääsääntöisesti näissä tilanteissa nuoret ovat vapaaehtoisesti mukana, niin ihan kaikki, mikä toimii oppilaitosopetuksessa ei sovellu tänne.

Kaikissa näissä tilanteissa (Ilmari-koulutusta lukuunottamatta, mutta itse kouluvierailussa kyllä jonkin verran) nuoret toimivat toisten nuorten opettajina. Tämä oli minulle täysin uutta. Itse valitsin nämä kohteet sillä perusteella, että menen seuraamaan, miten aikuiset opettavat nuoria. Tämä oli varsin valaisevaa itselleni: Miksi kaiken opettamisen pitäisi tapahtua, niin kuin oppilaitoksissa, jossa aikuiset opettavat lapsia / nuoria? Kuitenkin varhaiset opettamiskokemukset varmasti ovat mielenkiintoisia myös nuorille ja kenties luovat pohjaa tuleville uravalinnoille.

Vapaaehtoistoiminta on hyvin tärkeässä roolissa nuorison vapaa-ajantoiminnassa. Ilmari-koulutusta lukuunottamatta toiminta näissä järjestöissä nojaa vahvasti vapaaehtoisuuteen. Käytännössä tämä vielä lepää hyvin vahvasti nuorten vanhempien varassa.

Itse pohdin opettajakoulutuksen alussa paljon sitä, että onko minulla todella kasvattajan rooli, kun toimin opettajana. Alkuajatukseni oli, että aikuisia opettaessa kasvatus ei ole enää relevanttia. Kuitenkin näissä tutustumiskäynneissä (erityisesti partio, SPR ja uinti) tuli selvästi esille erilaiset kasvattamiseen liittyvät haasteet, joihin "opettaja" joutuu puuttumaan. Kurinpitoon liittyvät haasteet ovat kuitenkin sieltä helpoimmasta päästä... 

Oman opettajuuteni kehittyminen

Oman opettajuuteni kehittyminen linkittyy vahvasti edellä kuvattuihin tutustumiskohteiden yhteisiin piirteisiin:

• Minulle teki hyvää havaita, että opettajakoulutuksesta on hyötyä myös muualla kuin perinteisissä oppilaitoksissa.
• Samoin oli mielenkiintoista nähdä, että nuoret opettivat toisiaan. Tätä pystyisin helposti hyödyntämään omassa työssäni: Osan opetuksesta voisi ihan hyvin antaa opiskelijoiden vastuulle. Periaatteessa tätä hyödynsin viime vuoden harjoitustyöseminaareissa, joissa opiskelijat esittelivät työnsä toisille (ja sitä kautta jakoivat osaamistaan toisille).
• Opetusta voi toteuttaa muuallakin kuin luokkahuoneessa. Vaikka itse olen käynyt ea-kurssit luokkahuoneessa/sisätiloissa, ensiaputaitoja voi opettaa myös ulkona metsikössä. Tästä puolesta tarvisin vielä enemmän esimerkkejä, miten "akateemista" opetusta voisi siirtää ulos luokkahuoneesta, jotta uskaltaisin sitä itse kokeilemaan.  

Kevään opetusharjoittelu - Uuden kokeilu toi innostusta opetukseen

Kevään opetusharjoittelu oli syksyistä paljon laajempi. 

Opetusharjoitteluun kuului 30 tuntia opetusta tai ohjausta, 

palautetyöskentely harjoittelua ohjaavan opettajan kanssa,
neljä vertaisarviota toiselta opeopiskelijalta sekä viisi
vertaisarvioita toisille opeopiskelijoille. Kuvaan tässä
postauksessa opetusharjoitteluni rakenteen. Keskityn 

erityisesti siihen, mitä opin harjoittelussa. Postauksen 

lopussa pohdin sitä, miten jatkan harjoittelua eteenpäin.

Opetusharjoitteluni sisältö

Opetusharjoitteluun siis kuului omaa opetusta tai ohjausta, palautetyöskentely ohjaavan opettajan kanssa sekä vertaispalautteen anto ja saanti opeopiskelijakollegoilta.

Oma opetusharjoitteluni koostui 37 opetustunnista TTY:llä ja TAMKissa. TTY:llä pidin kaksi vierailuluentoa Ympäristöjohtamisen kurssille aiheista ympäristöjohtamisjärjestelmät ja yhteiskuntavastuuraportointi. TAMKin opetus koostui Risk Management -kurssin vetämisestä. Kurssiin kuului 18 tuntia luentoja, 6 tuntia harjoitustöiden välinäyttöä sekä 9 tuntia harjoitustyöseminaareja. Opetuskokeiluistani kirjoitin jo aiemmin.

Sain opetusharjoittelulleni ohjaavan opettajan TAMKista. Hänen kanssaan pidimme aloituspalaverin, jossa sovimme opetustunneistani. Ohjaava opettaja seurasi neljä tuntia opetustani ja antoi näistä minulle kirjallisen palautteen. Harjoittelun lopuksi pidimme loppupalaverin, jossa hän antoi loppupalautteen harjoittelustani.

Neljä opeopiskelijakollegaani seurasi minun opetustani ja antoi niistä palautteen minulle.

Viimeinen osa opetusharjoittelua oli seurata toisten opeopiskelijoiden opetusta ja antaa siitä vertaispalautetta. Kävin seuraamassa viittä opetustilannetta (näistä kirjoitin jo aiemmin blogissani) ja annoin myös palautetta yhdestä verkkokurssista.

Tavoitteeni opetusharjoittelulle

 

Tavoitteeni opetusharjoittelulle muodostuivat OPSin, HOPSin ja syksyn harjoittelun jälkeen asettamistani tavoitteista.

OPSissa on esitetty opetusharjoittelun tavoitteet, jotka ovat

• Asettaa oppimistavoitteita, suunnittelee ja toteuttaa opetussuunnitelman mukaisen opintojakson sekä arvioi tavoitteiden toteutumista
• Suunnittelee, toteuttaa, ohjaa ja arvioi opiskelijoiden ja opiskelijaryhmien oppimista tukevia prosesseja
• Antaa rakentavaa palautetta muille opettajaopiskelijoille opetuksen suunnittelusta ja toteutuksesta
• Rakentaa ja kehittää yhteistyössä opiskelijoiden kanssa erilaisia oppimisympäristöjä ja oppimisen polkuja
• Arvioi omaa vuorovaikutusosaamistaan ja reflektoi siihen vaikuttavia tekijöitä
• Tunnistaa omia vahvuuksiaan ja kehittymistarpeitaan opettajana ja ohjaajana.

Näiden lisäksi nimesin HOPSiini tavoitteeksi:

• Kehittyä opettajana.
• Saada palautetta omasta opetuksesta.
• Nähdä erilaisia tapoja opettaa.

Syksyn harjoittelun jälkeen nimesin tulevien harjoittelujeni tutustumiskohteiksi seuraavat

• Ammattikoulu: muut linjat kuin raksapuoli
• "Erikoiskoulut": esim. urheilulukiot, matematiikkalukiot, Steiner-koulu
• Opetuksen verkostot: esim. Turussa on kaikkien korkeakoulujen välisiä opetusverkostoja
• Aikuiskoulutus: esim. aikuisten ammatillinen koulutus, täydennyskoulutus.

Mitä opin?

 

Opin myös tässä opetusharjoittelussa paljon. Pohdin oppimaani jo kahdessa aiemmassa kirjoituksessani. Tämä oli mukava harjoittelu siinä mielessä, että harjoittelun pääpaino oli omassa työssä. Tässä harjoittelussa pääsi viemään syksyn opekoulutuksen teoriaa käytäntöön.

Kokosin oppimani suhteessa asettamiini tavoitteisiin alla olevaan taulukkoon. Kaikki itse asettamani tavoitteet toteutuivat. Myös lähes kaikki opetussuunnitelman tavoitteet toteutuivat. Kun taas tavoitteet, jotka asetin syksyn harjoittelun jälkeen, eivät pääsääntöisesti toteutuneet. Suurin syy tähän oli, että olin unohtanut nämä tavoitteet täysin. :-D Moni noista tavoitteista on sellainen, että pystyn keskittymään niihin ensi syksyn aikana.

Sain opetuksestani pääsääntöisesti positiivista palautetta. Opetustani pidettiin asiantuntevana ja minua innostavana opettajana. Suurin kehittämiskohde, jonka tunnnistin saadun palautteen perusteella, oli kuvien ja videoiden käyttö opetuksessa. Käyttämäni kalvot ovat pääsääntöisesti tekstiä. Jonkin verran käytän taulukoita ja kuvaajia, mutta valokuvia tai videoita ei käytännössä käytä ollenkaan. Tämä konkretisoitui, kun seurasin opiskelijoitteni pitämiä seminaariesityksiä kurssin lopussa. Lähes kaikilla oli videoita osana esitystä.

Toinen keskein oppimani asia oli, että omaa opetusta, opetustapaa ja opetusmenetelmiä on hyvä uudistaa aika ajoin. Tämä opetusharjoittelu suositeltiin tehtävän itselleen uudesta aiheesta. Minä kuitenkin pysyin vanhassa aiheessa, niin ajattelin tehdä sen kuitenkin uudella tavalla. Opetuskokeilut kuvasin jo aiemassa postauksessa. Noiden kokeilujen lisäksi otin Risk Management -kurssin osaksi harjoitustyön ja otin itse aktiivisen osan harjoitustöiden ohjaamisessa. Tämän vuoden opiskelijoiden harjoitustyö olivat todella kovatasoisia. Erityisesti seminaariesityksiä (kuten jo mainitsinkin) oli mukavaa seurata. Uuden kokeilu sai minut todellakin innostumaan opettamisesta ihan uudella tavalla.

Tavoite	Toteutuminen
Omat tavoitteeni
Kehittyä opettajana	Toteutui. Sain paljon palautetta sekä näin paljon erilaisia opetustilanteita.
Saada palautetta omasta opetuksesta	Toteutui. Viisi opiskelijaa kävi seuraamassa minun opetustani ja ohjaava opettaja seurasi neljä tuntiani.
Nähdä erilaisia tapoja opettaa	Toteutui. Raportoitu yllä toisessa taulukossa. Valitsin tietoisesti erilaisia opetustilanteita: -       luento-opetus (2) -       verkko-opetus (1) -       kansalaisopisto (1) -       valmentava opetus (1) -       vuorovaikutuksen opetus (1)
Opetussuunnitelman tavoitteet
Asettaa oppimistavoitteita, suunnittelee ja toteuttaa opetussuunnitelman mukaisen opintojakson sekä arvioi tavoitteiden toteutumista	Toteutui. Jokaiselle opetusharjoittelun tunnille piti tehdä kirjallinen suunnitelma ja suunnitelman toteutumista piti arvioida tunnin jälkeen.
Suunnittelee, toteuttaa, ohjaa ja arvioi opiskelijoiden ja opiskelijaryhmien oppimista tukevia prosesseja	Toteutui. Kuten yllä.
Antaa rakentavaa palautetta muille opettajaopiskelijoille opetuksen suunnittelusta ja toteutuksesta	Toteutui. Raportoitu suoraan opiskelijakollegoille.
Rakentaa ja kehittää yhteistyössä opiskelijoiden kanssa erilaisia oppimisympäristöjä ja oppimisen polkuja	Ei toteutunut tietoisesti.
Arvioi omaa vuorovaikutusosaamistaan ja reflektoi siihen vaikuttavia tekijöitä	Toteutui. Opetusharjoittelusta piti tehdä kirjallinen raportti. Lisäksi kirjoitin 3 blogipostausta aiheesta.
Tunnistaa omia vahvuuksiaan ja kehittymistarpeitaan opettajana ja ohjaajana.	Toteutui. Nostin kehittämiskohteita esiin raportissa ja blogipostauksissani.
Syksyn harjoittelun jälkeiset tavoitteet
Ammattikoulu: muut linjat kuin raksapuoli	Ei toteutunut. Siirrän syksyn 2015 tavoitteeksi.
Erikoiskoulut: esim. urheilulukiot, matematiikkalukiot, Steiner-koulu	Ei toteutunut tietoisesti. KaTi-opinnoissa tosin tutustuin Steiner-pedagogiikkaan tänä keväänä.
Opetuksen verkostot.	Ei toteutunut. Tämä on tavoitteena syksyn 2015 harjoittelussani. Tutustun jo kahteen ensimmäiseen verkostoon tällä viikolla.
Aikuiskoulutus: esim. aikuisten ammatillinen koulutus, täydennyskoulutus	Toteutui. Yksi tutustumiskäynti kansalaisopistoon.

Miten opetusharjoittelu jatkuu tästä eteenpäin?

Syksyllä 2015 tehdään viimeinen harjoittelu. Harjoittelun nimi on verkostoharjoittelu ja siinä on tarkoituksena tutustua opettajan työn verkostoihin niin oppilaitoksissa kuin niiden ulkopuolellakin. Harjoitteluun kuuluu kahdeksan tutustumiskäyntiä.

Olen valinnut harjoittelun teemoiksi seuraavat: erilaiset oppimis-, toiminta- ja kasvuympäristöt, taitojen oppimisen, työpaikoilla tapahtuvan oppimisen, opiskelun nivelvaiheet, yritysyhteistyön, oppilaitosten erilaiset kokoukset, nuoriskulttuurit, kansalaisvaikuttamisen sekä monikulttuurisuuden ja kansainvälisyyden. Pääpaino minulla tulee olemaan oppilaitosten erilaisissa kokouksissa ja nuorisokulttuureissa. Pyrin pääsemään tutustumaan moniin erilaisiin oppilaitosten kokouksiin. Tällä viikolla osallistun kestävän kehityksen opintokokonaisuuden opettajien kokoukseen sekä Tulevaisuuden verkostoakatemian opettajien kokoukseen. Nuorisokulttuurien osalta haluaisin tutustua nuorten eri harrastuksiin ja "opettamiseen" näissä.  

Syksyn opetusharjoittelu - Taitojen oppiminen erilaisissa oppimisympäristöissä

Syksyn opetusharjoittelun teemana oli tutustua 

erilaisiin oppimisympäristöihin. Tämän ohella 

valitsin tutustumisteemoiksi taitojen oppimisen, 

monikulttuurisuuden, oppimisen ja hyvinvoinnin 

tuen. Tein syksyllä seitsemän tutustumiskäyntiä,
 joista opittuja asioita käsittelen tässä postauksessa.

Tutustumiskohteiden kuvaus

Syksyn opetusharjoittelu piti sisällään seitsemän tutustumiskohdetta. Yleinen teema syksyn harjoittelulle oli siis tutustua erilaisiin oppimisympäristöihin. Tämän teeman lisäksi pidin annetusta listasta mielenkiintoisimpina seuraavia teemoja: taitojen oppiminen, opiskelun tuki, hyvinvoinnin tuki ja monikulttuurisuus. Alla olevassa taulukossa olen raksinut sen, miten eri kohteet liittyivät näihin teemoihin. Käynnin 2 ja 3 kohdalta en ruksinut "erilaista oppimisympäristöä", koska nämä kohteet ovat yliopistoista ja pidän yliopistoa itselleni varsin tuttuna tutustumiskohteena.

Teema	Käynti 1	Käynti 2	Käynti 3	Käynti 4	Käynti 5	Käynti 6	Käynti 7
Taitojen oppiminen	x				x	x
Opiskelun tuki		x	x	x
Hyvinvoinnin tuki		x		x
Monikulttuurisuus		x	x
Erilaiset ympäristöt	x			x	x	x	x

Ensimmäiseksi tutustuin POLAMKin toimintaan yhteisellä vierailulla. Siellä meille esiteltiin Poliisimuseo, heidän harjoittelukaupunkinsa, ajoharjoittelua sekä kirjasto. Minun toinen tutustumiskohde oli koulutussuunnittelijan työ Turun kauppakorkeakoulussa. Koulutussuunnittelija vastaa kv-maisteriohjelman käytännön järjestelyistä. Käytin tässä haastattelussa DIP-tarkastuslistaa. Kirjoitin jo aiemmin DIP-tarkastuslistasta lyhyesti. Kolmas kohde oli kv-maisteriohjelman kahden opettajan työ Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa. Näissä haastatteluissa käytin DIP-tarkastuslistaa soveltuvin osin. Neljäntenä kohteena minulla oli tutustuminen opintojen tuki -yksikön toimintaan HYRIAn ammattikoulussa Riihimäellä. Tässäkin sovelsin DIP-listaa keskustelun pohjana. Viides käyntini kohdistui rakennuspuolen opetukseen HYRIAssa. Seurasin talonrakennusta yhden koulupäivän ajan (kuva yllä). Kuudes käynti puolestaan kohdistui Tampereen yliopiston Lääketieteellisen tiedekunnan Kliinisten taitojen laboratorioon. Viimeinen tutustumiskohde minulla oli äidinkielen opetus HYRIAssa. Seurasin kahden luokan äidinkielen opetusta yhden iltapäivän ajan Riihimäellä.

Mitä opin?

Opin tässä oppimisympäristöharjoittelussa paljon. Keskeisimmät näistä olivat opetuksen ongelmatilanteet / opettajan ”yksinäisyys”, inkluusion käsite, opettajan kasvattajan rooli ja ammatti-identiteetin muodostuminen opettajan vaikutuksesta. Lisäksi pohdin tässä, mitä opin harjoitteluun valitsemieni teemojen osalta.

Hyvin monessa tutustumiskäynnissä opetuksen ongelmatilanteet ja näihin liittyvä opettajan työn yksinäisyys tulivat esille vähintäänkin epäsuorasti. Itse koen tämän ongelmana siinä mielessä, että hyvin usein opettaja jätetään ratkomaan ongelmatilanteet yksin (koska opetustakin tehdään pääsääntöisesti yksin). 

Inkluusion käsite oli minulle täysin tuntematon ennen tätä harjoittelua ja syksyn koulutusta. Toki käsitteeseen liittyvään esteettömyyteen olin jo hieman tutustunut. Omasta kokemuksesta ja yliopistoissa tekemien haastattelujen pohjalta uskallan väittää, että inkluusio ei ole kovin vahvasti esillä yliopistoissa ja yliopisto-opetuksessa. Vastaavasti taas tämän harjoittelukokemukseni mukaan se on osa arkea ammattikouluissa. Haasteena tässä tosin näyttää kuitenkin olevan, että perusopettajilla ei välttämättä ole täysin valmiuksia ottaa inkluusiota huomioon. 

Opettajan kasvattajan rooli aukeni minulle todella ammattikoulun opetusta seuratessani ja erityisesti äidinkielen opetuksessa. Tämän koulutuksen alussa kuittasin aiheen tyyliin ”ei kuulu mulle, eikä välttämättä muillekaan opettajille”. Myönnän olleeni väärässä! Kasvatus on tärkeä osa vähintäänkin alaikäisten opettamista! 

Lisäksi opin tässä harjoittelussa, että opettaja todellakin voi tukea / muokata opiskelijoiden kehittyvää ammatti-identiteettiä. Olin yllättynyt, kuinka helppoa oli tunnistaa tähän esimerkkejä rakennuspuolen opetusta seuratessani. Ehkä sitä vaan on hieman sokea oman alan ammatti-identiteetin piirteille. (Pohdin opettajan roolia ammatti-identiteetin muodostumisessa blogissani aiemmin.)

Taitojen oppimisen osalta opin, että tärkeä osa käytännön harjoittelua on turvallinen ympäristö. Eihän tämä sinänsä ole minulle uusi asia, koska tästä on puhuttu paljon turvallisuustekniikassa, mutta kun näki turvalliset oppimisympäristöt käytännössä, se avasi tämän asian ihan erilailla minulle. 

Opiskelun tuen ja hyvinvoinnin tukemisen osalta opin, että tätä työtä pääsääntöisesti oppilaitoksissa tekevät siihen aiheeseen koulutetut ammattihenkilöt. Sinänsä tämäkään ei ole täysin uusi asia minulle. Itse en vain ole opiskelijana koskaan käyttänyt näitä palveluja, niin ne ovat jääneet minulle hieman etäisiksi. Lisäksi kummassakin osa-alueessa myös yksittäinen opettaja voi tehdä paljon ja vaadittavat toimet eivät ole isoja. Opiskelijat pitää muistaa kohdata ihmisinä. Todennäköisesti opiskelijasta huolehtiminen ”mitä kuuluu?” -kysymyksellä voi olla juurikin se kysymys, mitä opiskelijalta ”kukaan” aikuinen ei ole pitkään aikaan kysynyt.  

Monikulttuurisuus asettaa opettajallekin paljon omia haasteita, joita pidän itselleni varsin tuttuina asioina, kun olen toiminut, asunut ja opettanut monikulttuurisessa ympäristössä jo vuosia. Kuitenkin uutena asiana näissä tutustumiskäynneissä tuli, että usein opiskelijat kv-maisteriohjelmissa eivät tajua hyödyntää kansainvälisyyttä kokonaan, vaan ryhmätyöt tehdään joko "täysin suomalaisessa" tai "täysin ulkomaalaisessa" ryhmässä. Opettajan tehtävä olisikin varmistaa monikulttuurisuus myös ryhmätöissä.

Miten opetusharjoitteluni jatkuu tästä eteenpäin? 

 

Tämä kevät meni omassa opetus- ja ohjausharjoittelussa. Tein sen omassa opetuksessani TTY:llä ja TAMK:ssa. Osana opetusharjoittelua kävin seuraamassa myös toisten opeopiskelijoiden harjoittelua.

Ensi syksynä on sitten viimeinen harjoittelu, jonka kohteet aion valita taas mahdollisimman monipuolisesti. Tämän syksyn harjoittelupaikkojen valintaani rajoitti jotenkin oma ajatukseni, että minun pitäisi keskittyä ammatilliseen koulutukseen ja koulutukseen, joka on ”lähellä” omaa, nykyistä opettajantyötäni. Keskusteluissa muiden opettajankoulutukseen osallistuvien kanssa olen huomannut, että muut ovat rohkeammin valinneet kohteita. Yksi opiskelija esimerkiksi oli valinnut kohteet sillä perusteella, että mihin haluaisi itse töihin. Eli hän siis tekee itseään tutuksi näissä oppilaitoksissa. Todella fiksua!! Alle olen listannut jotakin mahdollisia tutustumiskohteita tuleviin harjoitteluihin:

• Ammattikoulu: muut linjat kuin raksapuoli
• ”Erikoiskoulut”: esim. urheilulukiot, matematiikkalukiot, Steiner-koulu
• Opetuksen verkostot: esim. Turussa on kaikkien korkeakoulujen välisiä opetusverkostoja
• Aikuiskoulutus: esim. aikuisten ammatillinen koulutus, täydennyskoulutus