Thursday, May 21, 2015

Retake: Arviointi ja palautteenanto


Kevään viimeisessä lähipäivässä kävimme uudelleen läpi 
arviointia ja palautteenantoa. Keskustelimme ensin millaista 
on hyvä ja huono arviointi / palautteenanto. Toisena tehtävänä 
oli eritellä formatiivisen ja summatiivisen arvioinnin työkaluja. 


Hyvä ja huono arviointi / palaute




Hyvä ja huono arviointi -tehtävän aluksi piti ensin itse miettiä tilanteita, joissa on saanut hyvää palautetta ja toisaalta myös tilanteita, joissa on saanut huonoa palautetta. Olen kokenut hyväksi palautteen, joka on ollut rakentavaa, yksityiskohtaista, palautteen antajalla on ollut aikaa antaa palautetta, palautteen annossa on ollut hyvä henki ja palautetilaisuus on ollut lähellä keskustelua. Omista opiskeluajoista minulla on kirkkaana mielessä kaksi hyvää palautetilaisuutta. Toinen liittyi yhteen harjoitustyöhön, josta opettaja kirjoitti pitkän sanallisen palautteen ja liitti siihen myös arvostelutaulukon. Siitä näki yksityiskohtaisesti, mitkä osa-alueet olivat kunnossa ja missä oli puutteita. Toinen hyvä palautteenanto taas oli palaute pro gradu -tutkielmasta. Siinä kanssa oli arviointitaulukko, jossa työ oli arvioitu monesta eri näkökulmasta. Sen perusteella oli helppoa olla tarkastajien kanssa samaa mieltä työstä kuuluvasta arvosanasta.

Huonoa palautetta käytännössä on sitten edellä mainittujen vastakohdat. Jos palautteenantotilaisuudessa tulee tunne, että "opettaja tietää, sinä et", niin se on ollut huonoa palautteenantoa. Huonoa palautetta on mielestäni myös pelkän arvosanan tai pistemäärän kertominen. Samoin huonoksi olen kokenut palautteen, jossa opettaja sanoo, että "et ole valmistautunut tähän". Suurin osa saamastani "palautteesta" opiskeluaikana oli pelkkiä arvosanoja tai pistemääriä. Toki kysymällä olisi saanut enemmänkin palautetta. Toinen tilanne, jossa selkeästi koin saavani huonoa palautetta, oli yläasteella. Kirjoitin yhden äikän aineen koulumme toiselle äikän opelle. Hän opetti aineen kirjoittamiseen minulle uudenlaista tapaa, jossa aineen runko piti suunnitella käsitekartan kautta. Tein näin. Hän ei pitänyt aineestani yhtään ja antoi palautteena, että "tästä näkyy selvästi, että et ole tehnyt yhtään suunnittelutyötä tähän". Tämän koin huonona palautteena. No, sen tästä opin, että suunnittelutyötä ei kannata tehdä. :-D

Yhteisessä keskustelussamme hyvästä ja huonosta palautteesta saimme aikaiseksi tämän osion alussa olevan kuvan.

Formatiivinen ja summatiivinen arviointi

 

Toinen keskustelutehtävä oli siis pohtia työkaluja formatiiviseen ja summatiiviseen arviointiin. Tämän postauksen alussa oleva valokuva on ryhmän yhteinen koonti aiheesta. Vaikka tarkoituksenamme oli miettiä omat työkalut formatiiviseen ja summatiiviseen arviointiin, huomasimme, että varsin moni työkalu sopii molempiin. Lähinnä työkalun käyttötarkoitus, tuloksesta annettu palaute sekä mahdollisuus parantaa tulosta jakaa työkalun formatiiviseen tai summatiiviseen.

Formatiivisen ja summatiivisen arvioinnin eroista kirjoitin jo aiemmin. Formatiivinen tarkoittaa siis jatkuvaa, oppimisen arviointia. Summatiivinen taas usein kurssin tai muun kokonaisuuden päätteeksi suoritettavaa osaamisen arviointia.

Formatiivisen arvioinnin työkaluja ovat kaikki, joita työstetään pikkuhiljaa koko koulutuksen ajan. Tyypillisiä esimerkkejä ovat kaikki oppimispäiväkirjat ja portfoliot. Sinänsä tämä blogini on myös esimerkki formatiivisesta arvioinnista, koska teen tätä vähitellen koko opekoulutuksen ajan. Formatiivista arviointia ovat myös tuntiosaamisen arviointi, viikkoharjoitukset ja välikokeet.

Summatiivisen arvioinnin työkaluja puolestaan ovat kaikki kokeet / tentit, jotka järjestetään kurssin, kokonaisuuden tai koulutuksen päätteeksi. Tyyppiesimerkki summatiivisesta arvioinnista ovat ylioppilaskirjoitukset. Opinnäytetyöt ovat myös summatiivista arviointia. Toisaalta portfolio voi olla myös summatiivinen työkalu. Jos portfolio arvioidaan koulutuksen päätteeksi, niin silloin se on summatiivinen työkalu.



Kevään opetusharjoittelu - Uuden kokeilu toi innostusta opetukseen


Kevään opetusharjoittelu oli syksyistä paljon laajempi. 
Opetusharjoitteluun kuului 30 tuntia opetusta tai ohjausta, 
palautetyöskentely harjoittelua ohjaavan opettajan kanssa,
neljä vertaisarviota toiselta opeopiskelijalta sekä viisi
vertaisarvioita toisille opeopiskelijoille. Kuvaan tässä
postauksessa opetusharjoitteluni rakenteen. Keskityn 
erityisesti siihen, mitä opin harjoittelussa. Postauksen 
lopussa pohdin sitä, miten jatkan harjoittelua eteenpäin.


Opetusharjoitteluni sisältö


Opetusharjoitteluun siis kuului omaa opetusta tai ohjausta, palautetyöskentely ohjaavan opettajan kanssa sekä vertaispalautteen anto ja saanti opeopiskelijakollegoilta.

Oma opetusharjoitteluni koostui 37 opetustunnista TTY:llä ja TAMKissa. TTY:llä pidin kaksi vierailuluentoa Ympäristöjohtamisen kurssille aiheista ympäristöjohtamisjärjestelmät ja yhteiskuntavastuuraportointi. TAMKin opetus koostui Risk Management -kurssin vetämisestä. Kurssiin kuului 18 tuntia luentoja, 6 tuntia harjoitustöiden välinäyttöä sekä 9 tuntia harjoitustyöseminaareja. Opetuskokeiluistani kirjoitin jo aiemmin.

Sain opetusharjoittelulleni ohjaavan opettajan TAMKista. Hänen kanssaan pidimme aloituspalaverin, jossa sovimme opetustunneistani. Ohjaava opettaja seurasi neljä tuntia opetustani ja antoi näistä minulle kirjallisen palautteen. Harjoittelun lopuksi pidimme loppupalaverin, jossa hän antoi loppupalautteen harjoittelustani.

Neljä opeopiskelijakollegaani seurasi minun opetustani ja antoi niistä palautteen minulle.

Viimeinen osa opetusharjoittelua oli seurata toisten opeopiskelijoiden opetusta ja antaa siitä vertaispalautetta. Kävin seuraamassa viittä opetustilannetta (näistä kirjoitin jo aiemmin blogissani) ja annoin myös palautetta yhdestä verkkokurssista.

Tavoitteeni opetusharjoittelulle

 

Tavoitteeni opetusharjoittelulle muodostuivat OPSin, HOPSin ja syksyn harjoittelun jälkeen asettamistani tavoitteista.

OPSissa on esitetty opetusharjoittelun tavoitteet, jotka ovat
  • Asettaa oppimistavoitteita, suunnittelee ja toteuttaa opetussuunnitelman mukaisen opintojakson sekä arvioi tavoitteiden toteutumista
  • Suunnittelee, toteuttaa, ohjaa ja arvioi opiskelijoiden ja opiskelijaryhmien oppimista tukevia prosesseja
  • Antaa rakentavaa palautetta muille opettajaopiskelijoille opetuksen suunnittelusta ja toteutuksesta
  • Rakentaa ja kehittää yhteistyössä opiskelijoiden kanssa erilaisia oppimisympäristöjä ja oppimisen polkuja
  • Arvioi omaa vuorovaikutusosaamistaan ja reflektoi siihen vaikuttavia tekijöitä
  • Tunnistaa omia vahvuuksiaan ja kehittymistarpeitaan opettajana ja ohjaajana.

Näiden lisäksi nimesin HOPSiini tavoitteeksi:
  • Kehittyä opettajana.
  • Saada palautetta omasta opetuksesta.
  • Nähdä erilaisia tapoja opettaa.

Syksyn harjoittelun jälkeen nimesin tulevien harjoittelujeni tutustumiskohteiksi seuraavat
  • Ammattikoulu: muut linjat kuin raksapuoli
  • "Erikoiskoulut": esim. urheilulukiot, matematiikkalukiot, Steiner-koulu
  • Opetuksen verkostot: esim. Turussa on kaikkien korkeakoulujen välisiä opetusverkostoja
  • Aikuiskoulutus: esim. aikuisten ammatillinen koulutus, täydennyskoulutus.


Mitä opin?

 

Opin myös tässä opetusharjoittelussa paljon. Pohdin oppimaani jo kahdessa aiemmassa kirjoituksessani. Tämä oli mukava harjoittelu siinä mielessä, että harjoittelun pääpaino oli omassa työssä. Tässä harjoittelussa pääsi viemään syksyn opekoulutuksen teoriaa käytäntöön.

Kokosin oppimani suhteessa asettamiini tavoitteisiin alla olevaan taulukkoon. Kaikki itse asettamani tavoitteet toteutuivat. Myös lähes kaikki opetussuunnitelman tavoitteet toteutuivat. Kun taas tavoitteet, jotka asetin syksyn harjoittelun jälkeen, eivät pääsääntöisesti toteutuneet. Suurin syy tähän oli, että olin unohtanut nämä tavoitteet täysin. :-D Moni noista tavoitteista on sellainen, että pystyn keskittymään niihin ensi syksyn aikana.

Sain opetuksestani pääsääntöisesti positiivista palautetta. Opetustani pidettiin asiantuntevana ja minua innostavana opettajana. Suurin kehittämiskohde, jonka tunnnistin saadun palautteen perusteella, oli kuvien ja videoiden käyttö opetuksessa. Käyttämäni kalvot ovat pääsääntöisesti tekstiä. Jonkin verran käytän taulukoita ja kuvaajia, mutta valokuvia tai videoita ei käytännössä käytä ollenkaan. Tämä konkretisoitui, kun seurasin opiskelijoitteni pitämiä seminaariesityksiä kurssin lopussa. Lähes kaikilla oli videoita osana esitystä.

Toinen keskein oppimani asia oli, että omaa opetusta, opetustapaa ja opetusmenetelmiä on hyvä uudistaa aika ajoin. Tämä opetusharjoittelu suositeltiin tehtävän itselleen uudesta aiheesta. Minä kuitenkin pysyin vanhassa aiheessa, niin ajattelin tehdä sen kuitenkin uudella tavalla. Opetuskokeilut kuvasin jo aiemassa postauksessa. Noiden kokeilujen lisäksi otin Risk Management -kurssin osaksi harjoitustyön ja otin itse aktiivisen osan harjoitustöiden ohjaamisessa. Tämän vuoden opiskelijoiden harjoitustyö olivat todella kovatasoisia. Erityisesti seminaariesityksiä (kuten jo mainitsinkin) oli mukavaa seurata. Uuden kokeilu sai minut todellakin innostumaan opettamisesta ihan uudella tavalla.


Tavoite
Toteutuminen
Omat tavoitteeni
Kehittyä opettajana
Toteutui. Sain paljon palautetta sekä näin paljon erilaisia opetustilanteita.
Saada palautetta omasta opetuksesta
Toteutui. Viisi opiskelijaa kävi seuraamassa minun opetustani ja ohjaava opettaja seurasi neljä tuntiani.
Nähdä erilaisia tapoja opettaa
Toteutui. Raportoitu yllä toisessa taulukossa. Valitsin tietoisesti erilaisia opetustilanteita:
-       luento-opetus (2)
-       verkko-opetus (1)
-       kansalaisopisto (1)
-       valmentava opetus (1)
-       vuorovaikutuksen opetus (1)
Opetussuunnitelman tavoitteet
Asettaa oppimistavoitteita, suunnittelee ja toteuttaa opetussuunnitelman mukaisen opintojakson sekä arvioi tavoitteiden toteutumista
Toteutui. Jokaiselle opetusharjoittelun tunnille piti tehdä kirjallinen suunnitelma ja suunnitelman toteutumista piti arvioida tunnin jälkeen.
Suunnittelee, toteuttaa, ohjaa ja arvioi opiskelijoiden ja opiskelijaryhmien oppimista tukevia prosesseja
Toteutui. Kuten yllä.

Antaa rakentavaa palautetta muille opettajaopiskelijoille opetuksen suunnittelusta ja toteutuksesta
Toteutui. Raportoitu suoraan opiskelijakollegoille.
Rakentaa ja kehittää yhteistyössä opiskelijoiden kanssa erilaisia oppimisympäristöjä ja oppimisen polkuja
Ei toteutunut tietoisesti.
Arvioi omaa vuorovaikutusosaamistaan ja reflektoi siihen vaikuttavia tekijöitä
Toteutui. Opetusharjoittelusta piti tehdä kirjallinen raportti. Lisäksi kirjoitin 3 blogipostausta aiheesta.
Tunnistaa omia vahvuuksiaan ja kehittymistarpeitaan opettajana ja ohjaajana.
Toteutui. Nostin kehittämiskohteita esiin raportissa ja blogipostauksissani.
Syksyn harjoittelun jälkeiset tavoitteet
Ammattikoulu: muut linjat kuin raksapuoli
Ei toteutunut. Siirrän syksyn 2015 tavoitteeksi.
Erikoiskoulut: esim. urheilulukiot, matematiikkalukiot, Steiner-koulu
Ei toteutunut tietoisesti. KaTi-opinnoissa tosin tutustuin Steiner-pedagogiikkaan tänä keväänä.
Opetuksen verkostot.
Ei toteutunut. Tämä on tavoitteena syksyn 2015 harjoittelussani. Tutustun jo kahteen ensimmäiseen verkostoon tällä viikolla.
Aikuiskoulutus: esim. aikuisten ammatillinen koulutus, täydennyskoulutus
Toteutui. Yksi tutustumiskäynti kansalaisopistoon.


Miten opetusharjoittelu jatkuu tästä eteenpäin?


Syksyllä 2015 tehdään viimeinen harjoittelu. Harjoittelun nimi on verkostoharjoittelu ja siinä on tarkoituksena tutustua opettajan työn verkostoihin niin oppilaitoksissa kuin niiden ulkopuolellakin. Harjoitteluun kuuluu kahdeksan tutustumiskäyntiä.

Olen valinnut harjoittelun teemoiksi seuraavat: erilaiset oppimis-, toiminta- ja kasvuympäristöt, taitojen oppimisen, työpaikoilla tapahtuvan oppimisen, opiskelun nivelvaiheet, yritysyhteistyön, oppilaitosten erilaiset kokoukset, nuoriskulttuurit, kansalaisvaikuttamisen sekä monikulttuurisuuden ja kansainvälisyyden. Pääpaino minulla tulee olemaan oppilaitosten erilaisissa kokouksissa ja nuorisokulttuureissa. Pyrin pääsemään tutustumaan moniin erilaisiin oppilaitosten kokouksiin. Tällä viikolla osallistun kestävän kehityksen opintokokonaisuuden opettajien kokoukseen sekä Tulevaisuuden verkostoakatemian opettajien kokoukseen. Nuorisokulttuurien osalta haluaisin tutustua nuorten eri harrastuksiin ja "opettamiseen" näissä.  

Wednesday, May 13, 2015

Syksyn opetusharjoittelu - Taitojen oppiminen erilaisissa oppimisympäristöissä



Syksyn opetusharjoittelun teemana oli tutustua 
erilaisiin oppimisympäristöihin. Tämän ohella 
valitsin tutustumisteemoiksi taitojen oppimisen, 
monikulttuurisuuden, oppimisen ja hyvinvoinnin 
tuen. Tein syksyllä seitsemän tutustumiskäyntiä,
 joista opittuja asioita käsittelen tässä postauksessa.


Tutustumiskohteiden kuvaus


Syksyn opetusharjoittelu piti sisällään seitsemän tutustumiskohdetta. Yleinen teema syksyn harjoittelulle oli siis tutustua erilaisiin oppimisympäristöihin. Tämän teeman lisäksi pidin annetusta listasta mielenkiintoisimpina seuraavia teemoja: taitojen oppiminen, opiskelun tuki, hyvinvoinnin tuki ja monikulttuurisuus. Alla olevassa taulukossa olen raksinut sen, miten eri kohteet liittyivät näihin teemoihin. Käynnin 2 ja 3 kohdalta en ruksinut "erilaista oppimisympäristöä", koska nämä kohteet ovat yliopistoista ja pidän yliopistoa itselleni varsin tuttuna tutustumiskohteena.


Teema
Käynti 1
Käynti 2
Käynti 3
Käynti 4
Käynti 5
Käynti 6
Käynti 7
Taitojen oppiminen
x



x
x

Opiskelun tuki

x
x
x



Hyvinvoinnin tuki

x

x



Monikulttuurisuus

x
x




Erilaiset ympäristöt
x


x
x
x
x


Ensimmäiseksi tutustuin POLAMKin toimintaan yhteisellä vierailulla. Siellä meille esiteltiin Poliisimuseo, heidän harjoittelukaupunkinsa, ajoharjoittelua sekä kirjasto. Minun toinen tutustumiskohde oli koulutussuunnittelijan työ Turun kauppakorkeakoulussa. Koulutussuunnittelija vastaa kv-maisteriohjelman käytännön järjestelyistä. Käytin tässä haastattelussa DIP-tarkastuslistaa. Kirjoitin jo aiemmin DIP-tarkastuslistasta lyhyesti. Kolmas kohde oli kv-maisteriohjelman kahden opettajan työ Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa. Näissä haastatteluissa käytin DIP-tarkastuslistaa soveltuvin osin. Neljäntenä kohteena minulla oli tutustuminen opintojen tuki -yksikön toimintaan HYRIAn ammattikoulussa Riihimäellä. Tässäkin sovelsin DIP-listaa keskustelun pohjana. Viides käyntini kohdistui rakennuspuolen opetukseen HYRIAssa. Seurasin talonrakennusta yhden koulupäivän ajan (kuva yllä). Kuudes käynti puolestaan kohdistui Tampereen yliopiston Lääketieteellisen tiedekunnan Kliinisten taitojen laboratorioon. Viimeinen tutustumiskohde minulla oli äidinkielen opetus HYRIAssa. Seurasin kahden luokan äidinkielen opetusta yhden iltapäivän ajan Riihimäellä.

Mitä opin?



Opin tässä oppimisympäristöharjoittelussa paljon. Keskeisimmät näistä olivat opetuksen ongelmatilanteet / opettajan ”yksinäisyys”, inkluusion käsite, opettajan kasvattajan rooli ja ammatti-identiteetin muodostuminen opettajan vaikutuksesta. Lisäksi pohdin tässä, mitä opin harjoitteluun valitsemieni teemojen osalta.

Hyvin monessa tutustumiskäynnissä opetuksen ongelmatilanteet ja näihin liittyvä opettajan työn yksinäisyys tulivat esille vähintäänkin epäsuorasti. Itse koen tämän ongelmana siinä mielessä, että hyvin usein opettaja jätetään ratkomaan ongelmatilanteet yksin (koska opetustakin tehdään pääsääntöisesti yksin). 

Inkluusion käsite oli minulle täysin tuntematon ennen tätä harjoittelua ja syksyn koulutusta. Toki käsitteeseen liittyvään esteettömyyteen olin jo hieman tutustunut. Omasta kokemuksesta ja yliopistoissa tekemien haastattelujen pohjalta uskallan väittää, että inkluusio ei ole kovin vahvasti esillä yliopistoissa ja yliopisto-opetuksessa. Vastaavasti taas tämän harjoittelukokemukseni mukaan se on osa arkea ammattikouluissa. Haasteena tässä tosin näyttää kuitenkin olevan, että perusopettajilla ei välttämättä ole täysin valmiuksia ottaa inkluusiota huomioon. 

Opettajan kasvattajan rooli aukeni minulle todella ammattikoulun opetusta seuratessani ja erityisesti äidinkielen opetuksessa. Tämän koulutuksen alussa kuittasin aiheen tyyliin ”ei kuulu mulle, eikä välttämättä muillekaan opettajille”. Myönnän olleeni väärässä! Kasvatus on tärkeä osa vähintäänkin alaikäisten opettamista! 

Lisäksi opin tässä harjoittelussa, että opettaja todellakin voi tukea / muokata opiskelijoiden kehittyvää ammatti-identiteettiä. Olin yllättynyt, kuinka helppoa oli tunnistaa tähän esimerkkejä rakennuspuolen opetusta seuratessani. Ehkä sitä vaan on hieman sokea oman alan ammatti-identiteetin piirteille. (Pohdin opettajan roolia ammatti-identiteetin muodostumisessa blogissani aiemmin.)

Taitojen oppimisen osalta opin, että tärkeä osa käytännön harjoittelua on turvallinen ympäristö. Eihän tämä sinänsä ole minulle uusi asia, koska tästä on puhuttu paljon turvallisuustekniikassa, mutta kun näki turvalliset oppimisympäristöt käytännössä, se avasi tämän asian ihan erilailla minulle. 

Opiskelun tuen ja hyvinvoinnin tukemisen osalta opin, että tätä työtä pääsääntöisesti oppilaitoksissa tekevät siihen aiheeseen koulutetut ammattihenkilöt. Sinänsä tämäkään ei ole täysin uusi asia minulle. Itse en vain ole opiskelijana koskaan käyttänyt näitä palveluja, niin ne ovat jääneet minulle hieman etäisiksi. Lisäksi kummassakin osa-alueessa myös yksittäinen opettaja voi tehdä paljon ja vaadittavat toimet eivät ole isoja. Opiskelijat pitää muistaa kohdata ihmisinä. Todennäköisesti opiskelijasta huolehtiminen ”mitä kuuluu?” -kysymyksellä voi olla juurikin se kysymys, mitä opiskelijalta ”kukaan” aikuinen ei ole pitkään aikaan kysynyt.  

Monikulttuurisuus asettaa opettajallekin paljon omia haasteita, joita pidän itselleni varsin tuttuina asioina, kun olen toiminut, asunut ja opettanut monikulttuurisessa ympäristössä jo vuosia. Kuitenkin uutena asiana näissä tutustumiskäynneissä tuli, että usein opiskelijat kv-maisteriohjelmissa eivät tajua hyödyntää kansainvälisyyttä kokonaan, vaan ryhmätyöt tehdään joko "täysin suomalaisessa" tai "täysin ulkomaalaisessa" ryhmässä. Opettajan tehtävä olisikin varmistaa monikulttuurisuus myös ryhmätöissä.

Miten opetusharjoitteluni jatkuu tästä eteenpäin? 

 

Tämä kevät meni omassa opetus- ja ohjausharjoittelussa. Tein sen omassa opetuksessani TTY:llä ja TAMK:ssa. Osana opetusharjoittelua kävin seuraamassa myös toisten opeopiskelijoiden harjoittelua.

Ensi syksynä on sitten viimeinen harjoittelu, jonka kohteet aion valita taas mahdollisimman monipuolisesti. Tämän syksyn harjoittelupaikkojen valintaani rajoitti jotenkin oma ajatukseni, että minun pitäisi keskittyä ammatilliseen koulutukseen ja koulutukseen, joka on ”lähellä” omaa, nykyistä opettajantyötäni. Keskusteluissa muiden opettajankoulutukseen osallistuvien kanssa olen huomannut, että muut ovat rohkeammin valinneet kohteita. Yksi opiskelija esimerkiksi oli valinnut kohteet sillä perusteella, että mihin haluaisi itse töihin. Eli hän siis tekee itseään tutuksi näissä oppilaitoksissa. Todella fiksua!! Alle olen listannut jotakin mahdollisia tutustumiskohteita tuleviin harjoitteluihin:
  • Ammattikoulu: muut linjat kuin raksapuoli
  • ”Erikoiskoulut”: esim. urheilulukiot, matematiikkalukiot, Steiner-koulu
  • Opetuksen verkostot: esim. Turussa on kaikkien korkeakoulujen välisiä opetusverkostoja
  • Aikuiskoulutus: esim. aikuisten ammatillinen koulutus, täydennyskoulutus