Tykkää tästä!

(Kuva tehty tagul.com:issa)

Syksyn ensimmäinen tehtävä oli tehdä kirjareferaatti. 

Valitsin kirjaksi Niemen ja Sarraksen (2012) toimittaman 

Tykkää tästä! Opettajan ammattietiikka sosiaalisen 

median ajassa -kirjan. Nimensä mukaisesti kirja käsitteli 

sosiaalista mediaa ja opettamista monesta näkökulmasta. 

Nostan tässä joitakin kirjan teemoja esille.

Johdanto

”Lapsille ja nuorille koulu näyttäytyy teknologisena tyhjiönä, heidän normaalista arjesta poikkeavine välineineen.” (Multisilta 2012, 81-82)

Kirjassa oli 10, eri kirjoittajien kirjoittamaa, itsenäistä lukua. Luvut käsittelivät toisaalta nuoria sosiaalisessa mediassa (esimerkiksi somea psykologisena kasvuympäristönä, somen vaikutusta nuorten moraalitajuun sekä somen viihdyttävyyttä ja sen soveltuutta opettamiseen). Toisaalta kirja käsitteli myös opettajan roolia somessa, esimerkiksi näkökulmista opettajan vastuun rajat ja juridiikka.

Sosiaalinen media käsitteenä määritellään kirjan alussa. Palaan tarkemmin somen määritelmiin, kun kirjoitan meidän kehittämistyöstämme, mutta nostan tässä kirjassa esitellyt somen osatekijät, jotka ovat läsnäolo (tietoisuus muiden käyttäjien olemassa ja läsnäolosta), jakaminen (voi itse tuottaa, jakaa ja vastaanottaa sisältöä), suhteet (yhteenkuuluvuuden tunne), keskustelut (kommunikaatio muiden käyttäjien kanssa), identiteetti (omanlaisen identiteetin rakentaminen), maine (mahdollisuus arvioida toisten käyttäjien asemaa) ja ryhmä (mahdollisuus muodostaa omia yhteisöjä) (Kietzman,
Hermkens ja McCarthy (2011) Mäntymäen (2012) mukaan).  

Omat ajatukseni kirjasta

Somella ”on mahtava kyky vaikuttaa tunteisiin, mielialoihin, ajatteluun ja näiden kautta toimintaan… Harva kuitenkaan tiedostaa toimivansa sisällöntuottajana, agitaattorina tai maailmanlaajuisen median toimittajana. Harva ylipäätänsä ajattelee toimivansa mediassa … kun …. vaihtaa kuulumisia ja ajatuksia, fanittaaa, myy ja ostaa tuotteita, etsii itseään ja toisia ihmisiä, hakee terveysvinkkejä ja opiskelupaikkaa.”  (Mustonen 2012)

Vaikka kirja oli varsin kevyt katsaus aiheeseen, siinä käytiin kenttää hyvin laajasti läpi eli nimestään huolimatta kirja ei keskittynyt pelkään opettajan ammattietiikaan. Se, mikä kirjassa ehkä vähän häiritsi oli, että kirjan artikkelit olivat jakautuneet selkeästi kahteen laitaan: osa kirjoittajista oli innoissaan somesta ja sen tuomista mahdollisuuksista opetuksen kehittämiseen, ja toinen reuna taas näki somessa lähinnä vain uhkia (jotka muuttavat opettajan roolin aivan joksikin muuksi kuin, mitä se tällä hetkellä tai joskus menneisyydessä on ollut). Itse somea paljon käyttävänä olin yllättänyt hyvinkin kriittisistä mielipiteistä. Lisäksi pieni ongelma kirjassa on, että osa kirjoittajista selkeästi yhdistää somen suoraan Internetiin eli kaikki, mikä on Internetissä, on somea (somehan on kuitenkin vuorovaikutusta netissä). Toisaalta kolmas ongelma on, että kirjassa käsitellään aiheita kuten somen vaikutusta  lasten/nuorten kehitykseen, mistä ei varsinaisesti ole vielä tutkimustuloksia, jonka kirjoittajat kyllä kirjassa myöntävät. Mielestäni kirja ei tuo kovin paljon uutta henkilölle, joka jo itse käyttää aktiivisesti somea ja ymmärtää sen toimintaperiaatteen. Toisaalta taas jos some on itselle vielä kovin vieras asia, niin kirja kannatta lukea.

Tarkastelen tässä kirjassa esiinnostettuja uhkia somessa, joita kirjassa luetellaan esimerkiksi seuraavat:

• opettajien puutteet tietoteknisissä taidoissa / vanhentuneet opetusmenetelmät
• onko opettaja opettaja vai yksityishenkilö koulun ulkopuolella
• omaa opetusmateriaalia ei pitäisi jakaa ilmaiseksi somessa (/Internetissä)
• luottamuksellisen tiedon jakaminen somessa
• häirintätapaukset somessa
• oppilaitoksen pitää tarjota laitteet ja aika somen käyttämiseen (jos sitä vaaditaan)

Opettajien puutteet tietoteknisissä taidoissa on nostettu esiin myös lehdissä viime aikoina (esim. Helsingin Sanomat otsikolla Opettajilla kelvottomat taidot tietotekniikassa). Tästä aiheutuu kaksi ongelmaa. Ensimmäinen on se, että opettajat eivät ole aktiivisesti ottamassa uutta tekniikkaa käyttöön. Toinen ongelma on se, että nuoret usein kokevat, että koulussa opettamiseen käytetyt menetelmät eivät vastaa sitä todellisuutta, missä nuoret koulun ulkopuolella elävät.

Kirjassa oli minulle yllättävää pohdintaa aiheesta, että opettajana pitää tarkkaan miettiä, että mitä somessa jakaa, koska oppilaat ja vanhemmat näkevät opettajan opettajana myös vapaa-aikana. Tämä varmasti pitää paikkaansa erityisesti lasten opettamisessa, mutta itselleni, kun opetan aikuisia, tämä ajatus ei ole tullut minulle mieleenkään. Toisaalta eipä minulla ole esimerkiksi Facebookissa opiskelijoita kaverina. Kuitenkin tämä ajatus on hieman ristiriidassa tämän syksyn koulutuksen teemojen kanssa, jossa yksi käsitteli opettajan roolia yhteiskunnallisena vaikuttajana. Tämän mukaisesti opettajalta edellytetään aktiivista roolia osana yhteiskuntaa. Yksi ratkaisu tähän ongelmaan on, että opettaja luo itselleen vähintään kaksi profiilia someen. Toinen näistä on selkeä opettajaprofiili, joka on opiskelijoidensa kaveri. 

Samoin kirjassa otettiin hyvin vahva kanta siihen, että opettajien ei pitäisi jakaa omaa opetusmateriaaliaan ilmaiseksi somessa (oikeammin ehkä kuitenkin Internetissä). Sinänsä olen samaa mieltä, että tehdystä opetusmateriaalista (jos se on todella hyvää) toki pitäisi saada korvaus. Kuitenkin jos puhutaan esimerkiksi vain luentokalvoista, niin kuinka todennäköistä oikeasti on, että niistä (koskaan) saisi todellisen rahallisen korvauksen. Itse uskon, että materiaalia jakamalla toisten opettajien kanssa on mahdollista kehittää myös omalle kurssilleen parempaa materiaalia. Olen itse saanut toisilta opettajilta materiaalia, jota olen hyödyntänyt vähintäänkin ideoina omassa opetuksessani ja olen myös pyydettäessä jakanut omia kalvojani.

Kirjassa varoitellaan paljon siitä, että opettajan pitäisi olla tarkkana, mitä tietoa hän jakaa itsestään, opiskelijoistaan sekä oppilaitoksestaan somessa. Tämän nyt pitäisi olla täysin itsestään selvää. (Eihän missään ammatissa ole järkevää nimeltä mainiten haukkua omaa työnantajaansa / työkavereitaan netissä...) Itsestään selvästi nettiin ei pitäisi kirjoittaa mitään, mitä ei halua leviävän mahdollisesti hyvinkin laajalle.

Lisäksi kirjassa nostettiin esille häirintätapauksia, joissa opiskelijat ovat jakaneet somessa materiaalia opettajista halventavaan sävyyn. Kirjassa käsitellyt tapaukset olivat sellaista, joista oli annettu tuomiot. Tätä osuutta pidin kirjan parhaimpana antina.

Kirjassa pohdittiin myös sitä, että jos opettajien oletetaan olevan mukana somessa, niin koulun pitää tarjota tähän niin työvälineet (esimerkiksi älypuhelimet) kuin myös työaikaa. Ei voi olla tarkoituksen mukaista, että opettajat käyttävät tähän omia laitteita tai vapaa-aikaansa. Tämä sinänsä kuulostaa aivan itsestään selvyydeltä, mutta ilmeisestikin näin ei aina ole, tuskin tätä aihetta muuten tähän kirjaan olisi nostettu.

Lähteet

 

Niemi, H., Sarras, R. (toim.) 2012. Tykkää tästä! Opettajan ammattietiikka sosiaalisen median ajassa. PS-Kustannus.

Kirjan luvut, joihin yllä viittaan:

• Jari Multasilta: Sosiaalinen media ja verkkovideot viihteessä ja oppimisessa
• Anu Mustonen: Sosiaalinen media psykologisena kasvuympäristönä
•          Matti Mäntymäki: Lapset ja nuoret sosiaalisessa mediassa
   

Mitä opin syksyn opekoulutuksessa?

 Taas on tullut aika arvioida omaa oppimistaan. Jokaisen 

lukukauden päätteeksi koulutuksessa on seminaari, 

jossa keskustellaan puolen vuoden aikana opittuja

asioita. Aiemmin olen siis arvioinnut oppimaani

syksyn 2014 ja kevään 2015 jälkeen.  Vertaan tässä
oppimaani HOPSissa itse asettamiini tavoitteisiin 

tälle syksylle sekä koulutuksen ydinosaamisalueisiin

eli arviointi-, kumppanuus-, ohjaamis-, kulttuuri- ja 

hyvinvointiosaamisessa.

HOPSin tavoitteeni ja niiden toteutuminen

Syksyn opetus koostui kolmesta kurssista: Opettaja yhteiskunnallisena toimijana, Muuttuva työ ja oppiminen sekä Verkostoharjoittelu. Kokosin alla olevaan taulukkoon asettamani tavoitteet ja tavoitteiden toteutumisen. Pohdin näistä muutamaa seikkaa tarkemmin alla.

Tavoite	Toteutuma	Selitys
Ymmärtää opettajan rooli yhteiskunnallisena toimijana	Osittain	Muiden ryhmien tehtävät liittyivät tähän tarkemmin. Tästä aiheesta meillä oli myös luentoja.
Ymmärtää median roolia ja sen linkittymistä opettajan työhön	OK	Meillä oli hyvä luento tästä aiheesta osana syksyn koulutusta. Koulutuksen aikana olen tutustunut paljon aiheeseen somen näkökulmasta (jo kevään kurssit, mutta myös syksyn kaksi tehtävää ja meidän kehittämistyömme).
Tunnistaa oppilaitosten (jossa toimin) opintojen nivelvaiheet	Vähän	Varsinaisesti en tutustunut syksyn aikana omien oppilaitosteni nivelvaiheisiin, mutta opintojen nivelvaiheista puhuttiin paljon syksyn aikana ja myös kesäkurssilla.
Saada uusia näkökulmia somen hyödyntämiseen	OK	Yksi tehtävämme käsitteli tätä (”tieto- ja viestintäteknologian sekä some:n tuomat mahdollisuudet monialaiselle ja verkostomaiselle yhteistoiminnalle”), kirjoitan tästä myöhemmin lisää. Samoin luin syksyn ennakkotehtävänä kirjan "Tykkää tästä! Opettajan ammattietiikka sosiaalisen median ajassa". Kirjoitan tästäkin myöhemmin lisää. Uusia ideoita tuli myös, kun kirjoitimme kehittämistyötämme aiheesta ”sähköinen viestintä opetuksen tukena”. Kirjoitan tästäkin myöhemmin lisää.
Ymmärtää opettamaani alaan liittyvät muutospaineet	OK	Yksi syksyn tehtävä meillä oli aiheesta ”Minkälaista asiantuntijuutta omalla koulutusalallasi tarvitaan tulevaisuudessa?”
Osata opettajana vastata näihin muutospaineisiin	Osittain	Edellä mainittu tehtävä vähintäänkin käynnisti ajatteluprosessin aiheesta.
Osata perustella uudenlaisten opiskelu- ja ohjaamismuotojen tarpeellisuutta	Osittain	En ole varma, osaanko oikeasti perustella tätä, mutta olen vahvasti edelleen sitä mieltä, että uudenlaisia opiskelu- ja ohjaamismuotoja tarvitaan. Pyrin itse kyllä käyttämään monenlaisia opiskelu- ja ohjaamismuotoja.
Tunnistaa omaan työhön liittyvät opetusverkostot	Osittain	Erityisesti tutustuin Turun yliopiston verkostoihin. TAMKin verkostoihin en ehtinyt tutustua. Tästä kirjoitin jo tarkemmin blogissani.
Tutustua muuhun kuin korkeakouluopetukseen	OK	Puolet harjoittelun teemoista liittyivät muuhun kuin korkeakouluopetukseen. Tästä kirjoitin jo tarkemmin blogissani.

Käytännössä opin paljon uutta verrattuna asettamiini tavoitteisiin. Kaikki tavoitteet toteutuivat ainakin osittain. Erityisesti opin (sosiaalisen) median roolista ja mahdollisuuksista opetuksessa, tulevaisuuden haasteista omalla alallani ja samoin pääsin tutustumaan laajasti myös muuhun opetukseen kuin korkeakouluissa tapahtuvaan. Näitä aiheita käsiteltiin tänä syksynä tehdyissä tehtävissä, pidetyissä verkkoluennoissa, meidän ryhmämme kehittämistyöhössä sekä verkostoharjoittelussa. Kirjoittelen siis näistä myöhemmin lisää.

Tavoitteet, jotka toteutuvat vain osittain tai vähän, liittyvät aiheisiin, joista joko järjestettiin syksyn aikana vain verkkoluentoja tai joihin toiset ryhmät keskittyivät tehtävissään. Näistä siis kuitenkin sain vähintäänkin paljon hyvää teoriatietoa, joka vielä pitäisi viedä paremmin käytäntöön.   

Kehittymiseni suhteessa koulutuksen ydinosaamisalueisiin

 

Syksyllä 2014 esittelin siis jo koulutuksen ydinosaamisalueet. Keskityn tässä viime kevään tavoin kuvaamaan omaa kehittymistäni suhteessa opinto-oppaassa esitettyihin kuvauksiin. Jälleen kerran kuvaukset ovat eri, joten suoraviivaista kehittymistä ei todellakaan ole kaikissa osa-alueissa havaittavissa. Suurin puutteeni tässä koulutuksen kolmannessa osassa ja tähän liittyvässä osaamisen kehittymisessä on, että olen siis edelleenkin sivutoiminen opettaja, joten osallistuin vain satunnaisesti eri oppilaitosten verkostoihin. Nosta alla esille ydinosaamisaluekohtaisesti vahvuuksiani ja kehittämiskohteita.

	Kuvaileva osaaminen: tunnistaa omat kehittymistarpeensa	Soveltava osaaminen: yhdistää teoreettisen tiedon omaan kokemukseensa	Integroitunut osaaminen: reflektoi omaa toimintaansa ja kehittää sitä tavoitteellisesti
Arviointi- osaaminen	syksy 2015	syksy 2014 kevät	2015
Kumppanuus-osaaminen	syksy 2014 kevät	2015 syksy 2015
Ohjaamis- osaaminen	syksy 2015	syksy 2014 kevät 2015
Kulttuuri- osaaminen		kevät 2015	syksy 2014 syksy 2015
Hyvinvointi- osaaminen	syksy 2014 syksy 2015	kevät 2015

Arviointiosaaminen on minulla nyt kuvailevalla tasolla eli tiedän esimerkkejä opettajasta yhteiskunnallisena vaikuttajana ja toisaalta myös tiedän, millaisia tulevaisuuden haasteita tulevaisuuden ammattivaatimukset aiheuttavat opettamiseen. Korkeammalla tasolla edellytetään, että itse osallistuisin aktiivisesti oman ammattialan kehittymiseen "tuottamalla näkökulmia julkiseen keskusteluun". Taas perustelen tässä, että koska olen vain sivutoiminen opettaja, niin tämä vaatimus on hyvin haasteellinen minulle.

Kumppanuusosaaminen on mielestäni vahvistunut tämän syksyn aikana ja toisaalta myös kehittynyt lineaarisesti koko koulutuksen aikana. Olen ymmärtänyt sen, että opettajuudessa ja sen kehittämisessä kannattaa hyödyntää verkostoja. Somen avulla on helppoa hyödyntää myös muita kuin oman oppilaitoksen verkostoja. Kumppanuusosaaminen kehittäminen minulla edellyttäisi nykyistä aktiivisempaa toimintaa eri verkostoissa. Tämän tunnistan ihan realistiseksi kehittämiskohteeksi itselleni.

Ohjaamisosaaminen tässä kehikossa on ensimmäisellä tasolla. Tärkein perusteluni tähän on, että muilla tasoilla edellytetään opetuksen tukiprosesseihin osallistumista. Näihin en osallistu tällä hetkellä ollenkaan. Toisaalta yliopisto-opetuksessa olen kokenut, että usein tukiprosessit kuuluvat muiden tahojen kuin luennoitsijoiden järjestettäviksi. Kuitenkin olen tämän koulutuksen aikana oppinut, että myös "tavallisen" opettajan pitää tietää opetuksen tukiprosessit.

Kulttuuriosaaminen on mielestäni minulla vahva ja ehkä jopa vahvin tämän koulutuksen ydinosaamisalueista. Koen, että toimin sujuvasti erilaisissa kulttuureissa. Tätä puolta olen myös tietoisesti pyrkinyt vahvistamaan koko koulutuksen aikana.

Hyvinvointiosaaminen on taas toisaalta ehkä selkeästi heikoin osaamisalueeni. Jälleen kerran käytän tässä perusteluna omaa sivutoimisuuttani. Kuitenkin tämän syksyn aikana olen huomannut erilaisten verkostojen tärkeyden opettajille (ei pelkästään oman opettajuuden kehittymisen kannalta) vaan myös opettajien hyvinvoinnin ylläpitämisen ja työssä jaksamisen kannalta. Erilaiset verkostot mahdollistavat tuen ongelmatilanteissa ja toisaalta ne mahdollistavat myös hyvien käytäntöjen jakamisen, koska koen, että monesti opettajat tekevät työtään varsin yksin.