Kevään viimeisessä lähipäivässä kävimme uudelleen läpi
arviointia ja palautteenantoa. Keskustelimme ensin millaista
on hyvä ja huono arviointi / palautteenanto. Toisena tehtävänä
oli eritellä formatiivisen ja summatiivisen arvioinnin työkaluja.
Hyvä ja huono arviointi / palaute
Hyvä ja huono arviointi -tehtävän aluksi piti ensin itse miettiä tilanteita, joissa on saanut hyvää palautetta ja toisaalta myös tilanteita, joissa on saanut huonoa palautetta. Olen kokenut hyväksi palautteen, joka on ollut rakentavaa, yksityiskohtaista, palautteen antajalla on ollut aikaa antaa palautetta, palautteen annossa on ollut hyvä henki ja palautetilaisuus on ollut lähellä keskustelua. Omista opiskeluajoista minulla on kirkkaana mielessä kaksi hyvää palautetilaisuutta. Toinen liittyi yhteen harjoitustyöhön, josta opettaja kirjoitti pitkän sanallisen palautteen ja liitti siihen myös arvostelutaulukon. Siitä näki yksityiskohtaisesti, mitkä osa-alueet olivat kunnossa ja missä oli puutteita. Toinen hyvä palautteenanto taas oli palaute pro gradu -tutkielmasta. Siinä kanssa oli arviointitaulukko, jossa työ oli arvioitu monesta eri näkökulmasta. Sen perusteella oli helppoa olla tarkastajien kanssa samaa mieltä työstä kuuluvasta arvosanasta.
Huonoa palautetta käytännössä on sitten edellä mainittujen vastakohdat. Jos palautteenantotilaisuudessa tulee tunne, että "opettaja tietää, sinä et", niin se on ollut huonoa palautteenantoa. Huonoa palautetta on mielestäni myös pelkän arvosanan tai pistemäärän kertominen. Samoin huonoksi olen kokenut palautteen, jossa opettaja sanoo, että "et ole valmistautunut tähän". Suurin osa saamastani "palautteesta" opiskeluaikana oli pelkkiä arvosanoja tai pistemääriä. Toki kysymällä olisi saanut enemmänkin palautetta. Toinen tilanne, jossa selkeästi koin saavani huonoa palautetta, oli yläasteella. Kirjoitin yhden äikän aineen koulumme toiselle äikän opelle. Hän opetti aineen kirjoittamiseen minulle uudenlaista tapaa, jossa aineen runko piti suunnitella käsitekartan kautta. Tein näin. Hän ei pitänyt aineestani yhtään ja antoi palautteena, että "tästä näkyy selvästi, että et ole tehnyt yhtään suunnittelutyötä tähän". Tämän koin huonona palautteena. No, sen tästä opin, että suunnittelutyötä ei kannata tehdä. :-D
Yhteisessä keskustelussamme hyvästä ja huonosta palautteesta saimme aikaiseksi tämän osion alussa olevan kuvan.
Formatiivinen ja summatiivinen arviointi
Toinen keskustelutehtävä oli siis pohtia työkaluja formatiiviseen ja summatiiviseen arviointiin. Tämän postauksen alussa oleva valokuva on ryhmän yhteinen koonti aiheesta. Vaikka tarkoituksenamme oli miettiä omat työkalut formatiiviseen ja summatiiviseen arviointiin, huomasimme, että varsin moni työkalu sopii molempiin. Lähinnä työkalun käyttötarkoitus, tuloksesta annettu palaute sekä mahdollisuus parantaa tulosta jakaa työkalun formatiiviseen tai summatiiviseen.
Formatiivisen ja summatiivisen arvioinnin eroista kirjoitin jo aiemmin. Formatiivinen tarkoittaa siis jatkuvaa, oppimisen arviointia. Summatiivinen taas usein kurssin tai muun kokonaisuuden päätteeksi suoritettavaa osaamisen arviointia.
Formatiivisen arvioinnin työkaluja ovat kaikki, joita työstetään pikkuhiljaa koko koulutuksen ajan. Tyypillisiä esimerkkejä ovat kaikki oppimispäiväkirjat ja portfoliot. Sinänsä tämä blogini on myös esimerkki formatiivisesta arvioinnista, koska teen tätä vähitellen koko opekoulutuksen ajan. Formatiivista arviointia ovat myös tuntiosaamisen arviointi, viikkoharjoitukset ja välikokeet.
Summatiivisen arvioinnin työkaluja puolestaan ovat kaikki kokeet / tentit, jotka järjestetään kurssin, kokonaisuuden tai koulutuksen päätteeksi. Tyyppiesimerkki summatiivisesta arvioinnista ovat ylioppilaskirjoitukset. Opinnäytetyöt ovat myös summatiivista arviointia. Toisaalta portfolio voi olla myös summatiivinen työkalu. Jos portfolio arvioidaan koulutuksen päätteeksi, niin silloin se on summatiivinen työkalu.
