Onks pakko? - Kokemuksellinen oppiminen prosessidraamasta

Tänään lähipäivässä tutustuimme prosessidraamaan. 

Siihen meidät tutustutti veti Anu. Tämä oli minulle täysin uusi juttu. 

Myönnän, että en odottanut tätä innolla. Anun vetämä 

kaksituntinen meni kuitenkin hujauksessa ja kivaa oli.

Alkulämmittely

Anu veti meille alkulämmittelyksi kaksi "tutustumisleikkiä". Ensimmäisessä harjoittelimme toistemme nimiä. Lähdimme kävelemään ringistä ja ensimmäiselle vastaantulijalle piti esitellä itsensä. Tämän esittelyn jälkeen omana nimenä olikin vastaantulijan nimi, joka piti esitellä seuraavalle vastaantulijalle. Leikistä pääsi pois, kun vastaantulija esitteli itsensä sinun nimelläsi. Hauska leikki! Ongelmana vain oli, että kaksi kertaa unohdin, kuka minun piti olla. Ilmeisesti näin kävi monelle, koska lopputilanteessa keskellä oli seitsemän Tamia ja viisi Jiriä.

Toinen alkulämmittely oli piirileikki, jossa keskellä (ilman tuolia oleva) henkilö esittää kysymyksen tästä aamusta. Esimerkiki kuka on juonut kahvia tänä aamuna? Kaikki kahvia juoneet henkilöt nousevat ylös ja vaihtavat istumapaikkaansa. Yksi jää yli ja hän esittää seuraavan kysymyksen. Tämä myös toimi meillä kivasti. Tässä vaiheessa itse jo unohdin ennakkoluuloni draamatyöskentelyä kohtaan.

Prosessidraama

Itse prosessidraaman Anu veti tarinan avulla. Tarina kertoi Tapiirista ja Pekarista, jotka asuivat viidakassa. Lyhyesti tarinan idea oli, että Tapiiri viihtyi omissa oloissaan. Pekari puolestaan oli sosiaalinen eläin, joka koetti saada Tapiiria mukaan talkoisiin ja talkoiden jälkeisiin bileisiin. Tapiirin vakiovastaus kaikkiin osallistumispyyntöihin oli "Onks pakko?"

Anu siis luki meille tarinaa pienissä pätkissä. Aina tarinan jälkeen meillä oli joku keskustelu- tai aktivointitehtävä. Aluksi esimerkiksi pohdimme Tapiirin ja Pekarin ominaisuuksia. Sitten jakauduimme tapiireiksi ja pekareiksi ja keskustelimme siitä, mikä olennossa viehätti. Myös meidän piti suostutella Pekarina Tapiiri juhliin ja vaihtaa sitten roolia. Tämän jälkeen pohdimme sitä, miten olisi hyvä suostutella juhliin henkilö, joka sinne ei haluaisi tulla ensin kahdessa pienryhmässä (kuva keskellä) ja sitten pienryhmät jakoivat tämän koko ryhmälle (ylimmäinen kuva yllä). Tämän ryhmäkeskustelun lopuksi kokosimme taululle seikkoja, joita suostuttelussa tulee välttää.

Lisäksi yksi draamatehtävistä oli sellainen, että porukka jaettiin kahtia kahdeksi toisiaan katsovaksi riviksi. Toinen rivi pyrki suostuttelemaan juhliin lähtijää ja toinen rivi pyrki nostamaan esille seikkoja, ettei juhliin kannata osallistua. Jokainen meistä käveli vuorollaan tässä kujassa ja kuunteli eri henkilöiden suostutuksia.

Oman osuutensa lopuksi Anu pyysi meiltä vielä palautetta tilaisuudesta. Jokainen kirjoitti yhden asian paperille,  teki paperista lennokin, heitti lennokin keskelle lattiaa (alin kuva yllä), haki lattialta toisen lennokin ja kirjoitti siihen toisen seikan.

Kokemuksellinen oppiminen: Problem-Based Learning (PBL)

Yksi kevään teemoista on erilaiset pedagogiset lähestymistavat. 

Tähän liittyen tutustuimme Problem-Based Learning:iin (PBL) 

yhdessä lähipäivässä. Yksi pienryhmistämme kokeili PBL:ää 

käytännössä ja muut kolme ryhmää seurasivat tätä kokeilua. 

Kirjoitan tässä postauksessa PBL:n perussisällöstä ja omista 

havainnoistani demoa seuratessani.

Problem-Based Learning (PBL) - Mitä se tarkoittaa?

PBL kuvataan yleensä yllä olevan kaavionmukaisesti. Vaiheet ovat roolien jakaminen, lähtökohta, aivoriihi, ideoiden työstäminen, oppimistavoitteet, yhteisen PBL-tehtävän määrittely, itsenäinen opiskelu, opitun jakaminen ja synteesin laatiminen. Demossa kävimme läpi vaiheet nollasta viiteen. Samoin keskityn niihin tässä postauksessa.

Vaiheessa nolla jaetaan roolit. PBL:ssa perinteinen opettaja on tutor. Hänen roolinsa on osallistua mahdollisimman ryhmän toimintaan vähän ja käytännössä hän ei opeta (PBL:ssä opiskelijat opettavat toinen toisiaan.) Opiskelijoiden roolit ovat puheenjohtaja, kirjuri, havainnoija ja jäsenet. Puheenjohtaja johtaa keskustelua, jakaa puheenvuorot ja pitää huolta aikataulusta. Kirjuri nimensä mukaisesti kirjaa kaiken ylös. Havainnoija havainnoi ryhmän työskentelyä ja antaa jokaiselle ryhmän jäsenelle palautteen. Havainnoija ei osallistu muulla tavalla ryhmän toimintaa vaiheissa 1-5. Muut ryhmän jäsenet osallistuvat aktiivisesti ideointiin ja ajatusten kehittämiseen.

Ensimmäinen vaihe on lähtökohta. Me lähdimme liikkeelle valokuvasta, jossa oli lueteltu kiertokoulun arvosanat numeerisesti ja sanallisina kuvauksina. Jos ajatusten herättäjänä käyttää valokuvaa, sen pitäisi olla sellainen, joka herättää tunteita tai tiedollisen ristiriidan opiskelijoilla. Jokainen ryhmän jäsen mietti 5 minuuttia, mitä hänelle tulee mieleen kuvasta. PBL toisessa vaiheessa, aivoriihessä, ryhmä heitteli ajatuksia siitä, mitä heille oli tullut mieleen näytetystä kuvasta. Tässä vaiheessa ideoita ei rajattu tai arvioitu mitenkään. Kolmannessa vaiheessa (ideoiden työstäminen) äänestettiin taululle kerätyistä kolme tärkeintä (kuva postauksen alussa), joita lähdettiin työstämään eteenpäin. Neljännessä vaiheessa ryhmä kehittää itselleen tavoitteet. Ensin ryhmän jäsenet pohtivat asiaa yksin ja sitten näistä keskusteltiin ryhmässä. Viidentenä vaiheena on määrittää yhteinen tehtävä. Ideana oli muodostaa yksi lause tai kysymys, joka ohjaa sitten ryhmän jäsenten itsenäistä työskentelyä. Ryhmä päätyi kysymykseen: Miten oppimisen numeerinen arviointi vaikutta itsetuntoon ja oppimiseen? Kun tämä kysymys oli saatu aikaiseksi, ryhmän havainnoija antoi jokaiselle ryhmän jäsenelle palautteen ryhmän työskentelystä. Tähän vaiheeseen siis päätimme demon.

Seuraavana vaiheena olisi itsenäinen työskentely, esimerkiksi kaksi viikkoa. Opiskelijat itse sopivat työnjaon itsenäisen työskentelyn aluksi. Lähipäivässä opiskelijat esittelevät löytämänsä tiedon (vaihe 7). Prosessin viimeisessä vaiheessa tehdään synteesi opitusta aiheesta. Tässä loppuvaiheessa tutor (opettaja) voi nostaa esille seikkoja, joita ryhmä mahdollisesti missasi. Tähän asti kuitenkin opettajan pitäisi antaa ryhmän työskennellä itsenäisesti. Opettajan ei siis tule puuttua prosessiin kuin siinä tilanteessa, että ryhmä jäisi keskustelussa jumiin tai lähtisi täysin väärään suuntaan. 

Millainen on PBL:n arvopohja, oppimis- ja tietokäsitys?

Lähipäivässä demoa seuraavien piti miettiä, millainen arvopohja, oppimis- ja tietokäsitys PBL:ssa on.

Arvot tällaisen työskentelyn taustalla mielestäni on tasa-arvo, yksilöllisyys ja opiskeilijoiden kannustaminen. Tasa-arvolla tarkoitan sitä, että koko ryhmän jäsenet osallistuvat aktiivisesti ryhmän tuotoksen tekemiseen ja sen suunnan määräytymiseen. Jos PBL:ä käytetään oppilaitoksella paljon, niin silloin ryhmän jäsenillä on eri rooli eri oppimistehtävissä, niin tässäkin mielessä tasa-arvo toteutuu. Yksilöllisyys mielestäni toteutuu siinä, että opiskelijat voivat ohjata tehtäviä siihen suuntaan, mikä heitä itseään kiinnostaa. Perinteisessä opetuksessahan opettaja määrää tehtävät. Opiskelijoiden kannustaminen tai vastuun siirtäminen opiskelijoille on myös mielestäni keskeinen osa PBL:ää. PBL:ssä halutaan opiskelijoiden onnistuvan, halutaan opiskelijoiden oppivan. Tarkoituksena ei ole, kuten perinteisessä opetuksessa, osoittaa puutteita opiskelijoiden osaamisessa.

Oppimiskäsityksistä olen kirjoittanut jo aiemmissa postauksissa (teoriaa oppimiskäsityksistä ja oppimiskäsitykset käytännössä. Oppimiskäsitys tässä pitää mielestäni sisällään näkemyksiä kognitiivisesta, konstruktivistisestä ja sosiokulttuurisesta oppimiskäsityksestä. Kognitiivisuus näkyy mielestäni siinä, että tavoitteena on käytännön ongelmien ratkaisu. Konstruktivismi ja samoin myös PBL kasaantuvat aiemman tiedon varaan rakentamiseen. Lisäksi oppimiskäsitys on mielestäni sosiokulttuurinen, koska lähipäivien istunnot nojaavat vahvasti vuorovaikutukseen. 

Tietokäsityksessä on mielestäni kaksi puolta. Lähipäivässä se nojaa vahvasti aiemman tiedon varaan. Mutta koska opiskelijat hakevat itsenäisesti lisää tietoa, niin tietokäsitys on myös muuttuva. Tarkoituksena tietenkin on, että opiskelijat oppivat lisää.

Mitä itse pidin demosta?

Tätä opetusdemoa oli mukava seurata. Itse on juurikaan tiennyt, mitä PBL todellisuudessa pitää sisällään ennen tätä demoa. Olin toki kuullut siitä. Tiesin esimerkiksi, että Tampereen yliopiston Lääketieteellisen opetus on kai lähes kokonaan PBL:n mukaista.

Demo onnistui todella hyvin. Ryhmä keskusteli ja ideoi aiheesta aktiivisesti. Tämä mielestäni kertoo siitä, että menetelmä onnistuu varmasti hyvin tilanteissa, joissa osallistujilla on jo ennakkotietoa aiheesta. Demotyöskentelyssä hyvää oli, että ryhmässä ensin mietittiin yksin aihetta ja sitten vasta ryhmänä. Samoin hyvää ryhmätyöskentelyssä oli, että aiheista äänestettiin. Näin siis kaikki pääsivät osallistumaan.

Itse jäin miettimään sitä, että miten menetelmä toimii, jos osallistujilla ei ole vielä mitään tietoa aiheesta. Tämä tuli mieleen, kun mietin lääketieteellisen koulutusta. Pohjautuuko siellä todellakin koko koulutus tähän? Miten tämä toimii ihan koulutuksen alussa? Demossa vaikein vaihe oli kohta 5, yhteisen tehtävän määrittely. Ryhmä pyöritteli kuitenkin ihan alussa hyvin montaa aihetta ja näkökulmaa. Viidennessä vaiheessa työskentely pitää rajata yhteen kysymykseen tai lauseeseen.

 

Tänään taas kokemuksellinen oppiminen - Aiheena oppimiskäsitykset

Opekoulutuksessa tänään kokeiltiin taas kokemuksellista

oppimista. Jokainen pienryhmä opetti muille tietyttyä

sisältöasiaa ja jokaisen ryhmän piti käyttää siinä eri oppimiskäsitystä.

Koulutuksessa meidät on siis jaettu neljään pienryhmään. Sisältöasioina tässä toteutuksessa olivat pedagoginen sanakirja, yksillöllinen oppinen, ryhmäytyminen sekä syvä- ja pintasuuntautuneet oppimisstrategiat. Vastaavasti havainnollistettavat oppimiskäsitykset olivat behaviorismi, humanismi, konstruktivismi ja kognitivismi. Kirjoittelen myöhemmin lisää näistä eri oppimiskäsityksistä ja kuvaan tässä postauksessa vain meidän pienryhmien käytännön toteutuksia.

Behaviorismillä sanakirjan opetus

Behaviorismiryhmä demosi opetusta aivan loistavasti. Opetustilanteessa pidettiin tiukkaa kuria yllä. Opettaja luki kalvolta tekstiä. Me opiskelijoina toistimme sitä ääneen perässä. Kirjoitimme myös osan tekstistä kalvolta ylös vihkoon. Opetustuokion päätteeksi tunnilla opettu asia arvioitiin. Kaikki nousivat ylös ja istua sai vasta, kun oli vastannut esitettyyn kysymykseen oikein. Idean tähän arviointiin ryhmä oli saanut yhden ryhmän jäsenen omasta koulukokemuksesta.

Tämä esitys oli todella hyvä. Tietysti se oli todella kärjistetty kuvaus behavioristisesta opetuksesta. Ei kai kovin monessa paikassa opetus ole näin enää järjestetty, eihän? Mielenkiintoinen havainto itselle tässä tilanteessa oli, että kuinka vaikeaa on keskittyä opettajan puheeseen samanaikaisesti, kuin itse kirjoittaa tekstiä sanasta sanaan muistiin. Käytännössä itse keskityin vain kirjoittamiseen.

Humanistinen lähestymistapa yksillölliseen oppimiseen

Yksilöllisellä oppimisella tarkoitetaan sitä, että jokainen oppii yksilöllisesti. Toisin sanoen, opetustilanteessa jokainen oppii eri tavalla ja eri tasoisesti. Monessa paikassa nykyopetuksen ongelma on, että opettaja pitää tiukasti kiinni opetussuunnitelmasta. Ongelmana tässä on, että opiskelijat, jotka tarvitsevat enemmän aikaa aiheen sisäistämiseen, turhautuvat ja todennäköisesti tippuvat kärryiltä. Toinen ongelma on lahjakkaat opiskelijat, jotka voivat myös turhautua, koska he tekevät tehtävät paljon nopeammmin kuin muut. Yksilöllisessä oppimisessa opettaja voi keskittyä heikoimpien opettamiseen ja antaa muiden edetä omaa tahtiaan tai jopa antaa lahjakkaampien opettaa heikompia. Lopputulos tällaisessa oppimisessa tai opetustilanteessa on jokaisen opiskelijan kohdalla erilainen.Tällaista opetustilannetta ryhmä havainnollisti hyvällä videolla: Opetuskulttuuri murroksessa (tekijöinä Pekka Peura ja Janne Cederberg)


Tällä ryhmällä siis aihe (yksillöllinen oppiminen) ja oppimiskäsitys (humanistinen lähestymistapa) olivat hyvin lähellä toisiaan. Lisäksi humanistisen oppimiskäsityksen mukaisesti opetuksen arviointi siirtyy opettajalta opiskelijalle, koska opiskelija asettaa itselleen tavoitteet ja arvioi niihin pääsemistä. Tähän liittyen saimmekin ryhmältä tehtävän, josta keskustelemme ryhmän jäsenen kanssa henkilökohtaisesti ensi kerralla.

Ryhmäytyminen konstruktivistisesti

Oman ryhmäni aiheena oli ryhmäytyminen. Meidän tehtävänämme oli opettaa tämä toisille ryhmille konstruktivistisesti. Jaoimme ensin muut ryhmät viiteen ryhmään kokemusjanaa käyttämällä. Janan ääripäät olivat "tunnen ryhmäytymisprosessin vaiheet hyvin" ja "en tunne ryhmäytymisprosessin vaiheita". Jokainen pienryhmä keskittyi ryhmäytymisprosessin eri vaiheiseen keskustellen vaiheeseen liittyvistä opettajan ja opiskelijoiden rooleista ja tehtävistä (kuva yllä). Pienryhmäkeskusteluiden jälkeen keräsimme keskustelleen ryhmiltä pääpointit ryhmäytymisen eri vaiheista valkotaululle. Vaihekeskustelun päätteeksi pyysimme vielä muita ryhmiä miettimään, että missä ryhmäytymisen vaiheessa heidän oma pienryhmänsä on tällä hetkellä opekoulutuksessa. Kirjoitan lisää ryhmäytymisen vaiheista vähän myöhemmin.

Konstruktivismin mukaisesti emme tehneet muille ryhmille kirjallista aineistoa ryhmäytymisestä, vaan kokosimme linkkejä aihetta käsitteleviin nettisivuihin ja opinnäytetöihin meidän oppimisalustallemme. Veimme sinne myös kuvat valkotaulusta, johon ryhmäkeskustelujen tulokset oli kerätty.

Pinta- ja syväsuuntautunut oppimisstrategia kognitiivisesti

 

Viimeinen ryhmä opetti meille muille pinta- ja syväsuuntautuneen oppimisstrategian eroja kognitiivisesti. Kognitiivisen oppimiskäsityksen mukaisesti ryhmä käytti "toistoa" opetuksessaan. Aluksi yksi ryhmän jäsenistä kävi teoriakalvoja läpi, joissa oli esimerkiksi taulukkomuotoon kerätty pinta- ja syväsuuntautuneen oppimistrategian eroja. Sitten me opiskelijat teimme pienryhmässä harjoitustehtävän, jossa meidän piti yhdistää lauseita joko pinta- tai syväsuuntautuneeseen oppimiseen. Opetustuokion lopuksi kävimme tämän tehtävän läpi yhdessä keskustellen. Tämän keskustelun pohjalta taululle piirrettiin vielä mindmapin, jossa kumpaankin oppimisstrategiaan liitettiin niihin keskeisesti liittyvät omaisuudet. 

Kokemuksellinen oppiminen tenttimisestä

Keskityimme lähipäivässä opintojakson arvostelun osalta

tenttiin. Tähän opettajamme sovelsi kokemuksellista oppimista.

Toisin sanoen teimme kaikki tentin tunnin aluksi ja loppuajan 

keskustelimme kokemuksistamme.

Meidän tenttijärjestelymme

 

Opekoulutuksessa meidän on jaettu neljään pienryhmään. Jokainen pienryhmä teki tentin eri tavalla. Kaksi ryhmää teki yksilötentin: Toinen ryhmä ilman materiaali ja toinen materiaalin kanssa. Loput kaksi ryhmää teki ryhmätentin: Toinen ryhmä taas ilman materiaalia ja toinen materiaalin kanssa. Me kaikki teimme tentin samassa tilassa. 

Itse tein yksilötentin materiaalin kanssa (kuva). Täytyy myöntää, että tuntui oudolta tehdä tenttiä pitkästä aikaa. Kuitenkin sain aikaiseksi yhden konseptin verran tekstiä tunnissa. En muista, että olisin aiemmin tehnyt tenttiä, jossa saa pitää aineistoa esillä. 

Erilaisten tenttitapojen hyödyt

 

Keskustelimme tentin jälkeen omista kokemuksistamme. Meidän piti miettiä sitä, millaiselta oma tenttitilanne tuntui ja oliko pääpaino tällaisessa tilanteessa arvioinnissa vai oppimisessa. Yleisesti meidän ryhmämme keskusteli aluksi eroista, joita oli ryhmä- ja yksilötentin välillä sekä siinä, oliko materiaali käytössä vai ei. 

Ryhmätentin hyvinä puolina koimme ryhmässä valinneen rennon fiiliksen. Toiset ryhmän jäsenet täydensivät toistensa osaamista. Tällä tavoilla ryhmä sai aikaiseksi paljon yksilötilannetta monipuolisemman vastauksen. Ryhmätenttitilannetta pidettiin myös vuorovaikutuksellisena. Ryhmätentin lopputulos paperilla tosin oli usein "vain" ranskalaisia viivoja.

Yksilötentin vastaus oli tyypillisesti jäsennelty esseevastaus. Tällöin siis usein miettii vastauksensa rakennetta ja ulkoasua. Yksilötentissä on myös pakko miettiä (ja jopa jäsentää) omaa osaamistaan. Toisaalta yksilötilannetta pidettiin stressaavana, koska vastauksen sisältö riippuu vain omista tiedoista. Yksin tenttiä tehden fokus todellakin oli ajan kulumisessa.

Kun tenttiä teki materiaalin kanssa, sai vastaukseen oikeat termit, määritelmät ja luokittelut. Tästä syystä ajatuksena tulikin, että materiaalin kanssa tehtävän tentin on oltava soveltava, muutoin siinä ei oikein ole mitään järkeä. 

Ryhmät, jotka tekivät tentin ilman materiaalia, usein nimesivät termit tai käsitteet omalla tavallaan, mutta sisällöllisesti kaikki "oikeat" asiat kuitenkin löytyivät vastauksesta. Ilman materiaalia tenttiä tekevien piti myös tarkasti valita annetuista kysymyksistä ne, joista tietää eniten.

Pääpaino arvioinnissa vai oppimisessa

 

Loppuajan keskustelimme koko porukalla siitä, minkälaisia ominaisuuksia eri tenttitapoihin liittyi. Alla olevassa taulukossa on koostetta keskustelustamme. Pohdin muutamia mielenkiintoisia havaintoja seuraavaksi.

	Yksilötentti	Ryhmätentti
Ei materiaalia	Vähemmän faktaa, enemmän omaa pohdintaa Ei vuorovaikutusta, ei uuden oppimista Pääfokus: arviointi	Yhdessä pohtimista, uuden oppimista Pääfokus: oppiminen ja arviointi
Materiaali käytössä	Tiedonhakutaidot ja taito jäsentää tietoa Vastaa työelämän toimintaa Fokus: oppiminen ja arviointi	Keskustelu ja pohdinta ei aina näy vastauksessa Vapaamatkustus mahdollista Pääfokus: Oppiminen

Yksilötentti, joka tehdään ilman materiaalia, sai meiltä suurimman tyrmäyksen. Toki on varmasti tilanteita ja koulutustasoja, joilla ilman materiaalia tehtävät yksilötentit ajavat asiansa. Kuitenkin kun keskustelussamme mietimme tavallisia työelämän tilanteita, niin hyvin harvoin tilanne on se, että asiat pitäisi osata ulkoa. Tärkeämpää on tietää, mistä tiedon löytää nopeasti, on tietolähteenä sitten netti, oma tietokone tai kollega.

Yleisesti pidimme tiedonhallintataitoja tärkeinä. Materiaalin käyttö tenttitilanteessa ei yksistään riittänyt, jos ei ollut mitään hajua siitä, mistä kohtaa viime syksyn materiaaleista vastaus mihinkin tenttikysymykseen lyötyy.

Ryhmätentteihin liittyen löysimme toki myös huonoja puolia. Itsekin huomasin, että osa ryhmistä keskusteli varsin vilkkaasti aiheista. Kuitenkin ryhmät huomauttivat, että tuotos paperilla ei kuvasta koko keskustelua, vaan he tiivistivät keskustelun avainkohdat ranskalaisiin viivoihin. Samoin ryhmätenttijät nostivat esille, että ryhmätilanne mahdollistaa vapaamatkustamisen, jos ryhmän jäsenet saavat kaikki saman arvosanan.