Ryhmäytyminen - Ryhmän toiminnan eri vaiheet

Pienryhmäni yhtenä tehtävänä oli opettaa muille ryhmille, 

mitkä ovat ryhmäytymisen vaiheet. Kirjoitin jo aiemmin 

tämän tehtävän toteuksesta. Kuvaan tässä postauksessa 

tarkemmin ryhmäytymisen vaiheet: muodostusmis-, 

kuohunta-, vakiintumisen, kypsän toiminnan ja lopetusvaihe.

Johdanto

Ryhmällä tarkoitetaan joukkoa ihmisiä, jotka tuntevat toisensa ja tuntevat kuuluvansa ryhmään. Ryhmäytyminen tarkoittaa prosessia, jossa luodaan ryhmän jäsenten välinen tunteminen, vuorovaikutus, luottamus ja viihtyminen.Ryhmäytymisen vaiheet ovat siis muodostamis-, kuohunta-, vakiintumisen, kypsän toiminnan ja lopetusvaihe. Kävimme ryhmätyössämme läpi näitä vaiheita sekä ryhmän jäsenten että ohjaajan/opettajan näkökulmasta. Materiaalina käytimme Mannerheimin lastensuojeluliiton Kuulun! Välineitä ryhmän toiminnan tukemiseen -aineistoa. Poimin alle eri vaiheiden keskeisiä näkökulmia.

Muodostamisvaihe

Muodostumisvaiheessa on nimensä mukaisesti tarkoituksena käynnistää ryhmän toiminta. Tässä vaiheessa ryhmän jäsenten roolit ja ryhmän tavoitteet ovat vielä epäselvät. Vaiheen aikana luodaankin pelisäännöt toiminnalle. Ohjaajalla on tässä vaiheessa tärkeä rooli, kun hän varmistaa, että ryhmän kiinteys syntyy.

Kuohuntavaihe

Tyypillisesti ryhmäytymisessä seuraava vaihe on kuohuntavaihe, johon liittyy erilaisia ristiriitoja: Ryhmän jäsenet korostavat omaa näkökantaansa. Toisten jäsenten toimintaa saatetaan arvostella. Kuppikuntia voi muodostua. Lisäksi usein ryhmän johtajuudesta kiistellään. Itsestään selvästi tämä on haastava vaihe ohjaajalle. Ohjaajan pitää huolehtia, että ristiriidat käsitellään.

Vakiintumisen vaihe

Kun kuohuntavaihe päättyy, ryhmä pääsee vakiintumisen vaiheeseen, jossa kehittyy ryhmän jäsenten välinen yhteenkuuluvuus. Ryhmän jäsenet sitoutuvat ryhmän toimintaan ja roolit ryhmässä ovat selkeitä. Tässä vaiheessa ohjaajan oman toiminta vähenee ja ainostaan tarvittaessa ohjaaja rohkaisee ryhmän jäseniä toimintaan.

Kypsän toiminnan vaihe

Kypsän toiminnan vaiheessa ryhmässä on hyvä ilmapiiri. Ryhmä myös pystyy itse ratkaisemaan toimintaansa liittyviä kriisejä. Entistä enemmän ohjaaja siirtyy ryhmän toiminnassa taka-alalle.

Lopetusvaihe

Ryhmä siirtyy lopetusvaiheeseen, kun ryhmä on saavuttanut tavoitteensa eli ryhmästä on tullut tarpeeton. Ryhmän jäsenten tunnetilat vaihtelevat tässä haikeudesta helpotukseen. Lopetusvaiheessa ohjaajalla on taas tärkeä rooli: Hänen tulee huolehtia toiminnan selkeästä päätöksestä. Hänen myös tulisi järjestää mahdollisuus ryhmän jäsenten tunnelmien jakamiseen.

Lisätietoja

Mast. Ryhmäyttämisopas. Euroopan unioni. Euroopan sosiaalirahasto. Saatavissa: http://www.mastohjaus.fi/pdf/Ryhmayttamisopas.pdf

Markkanen. 2012. Kuulun! Välineitä ryhmän toiminnan tukemiseen. Mannerheimin lastensuojeluliitto. Saatavissa: http://mll-fi-bin.directo.fi/@Bin/a552a69ad1bc95ef737f03fcd24f6aef/1435831573/application/pdf/15493454/MLL%20Kuulun_www.pdf

Tänään taas kokemuksellinen oppiminen - Aiheena oppimiskäsitykset

Opekoulutuksessa tänään kokeiltiin taas kokemuksellista

oppimista. Jokainen pienryhmä opetti muille tietyttyä

sisältöasiaa ja jokaisen ryhmän piti käyttää siinä eri oppimiskäsitystä.

Koulutuksessa meidät on siis jaettu neljään pienryhmään. Sisältöasioina tässä toteutuksessa olivat pedagoginen sanakirja, yksillöllinen oppinen, ryhmäytyminen sekä syvä- ja pintasuuntautuneet oppimisstrategiat. Vastaavasti havainnollistettavat oppimiskäsitykset olivat behaviorismi, humanismi, konstruktivismi ja kognitivismi. Kirjoittelen myöhemmin lisää näistä eri oppimiskäsityksistä ja kuvaan tässä postauksessa vain meidän pienryhmien käytännön toteutuksia.

Behaviorismillä sanakirjan opetus

Behaviorismiryhmä demosi opetusta aivan loistavasti. Opetustilanteessa pidettiin tiukkaa kuria yllä. Opettaja luki kalvolta tekstiä. Me opiskelijoina toistimme sitä ääneen perässä. Kirjoitimme myös osan tekstistä kalvolta ylös vihkoon. Opetustuokion päätteeksi tunnilla opettu asia arvioitiin. Kaikki nousivat ylös ja istua sai vasta, kun oli vastannut esitettyyn kysymykseen oikein. Idean tähän arviointiin ryhmä oli saanut yhden ryhmän jäsenen omasta koulukokemuksesta.

Tämä esitys oli todella hyvä. Tietysti se oli todella kärjistetty kuvaus behavioristisesta opetuksesta. Ei kai kovin monessa paikassa opetus ole näin enää järjestetty, eihän? Mielenkiintoinen havainto itselle tässä tilanteessa oli, että kuinka vaikeaa on keskittyä opettajan puheeseen samanaikaisesti, kuin itse kirjoittaa tekstiä sanasta sanaan muistiin. Käytännössä itse keskityin vain kirjoittamiseen.

Humanistinen lähestymistapa yksillölliseen oppimiseen

Yksilöllisellä oppimisella tarkoitetaan sitä, että jokainen oppii yksilöllisesti. Toisin sanoen, opetustilanteessa jokainen oppii eri tavalla ja eri tasoisesti. Monessa paikassa nykyopetuksen ongelma on, että opettaja pitää tiukasti kiinni opetussuunnitelmasta. Ongelmana tässä on, että opiskelijat, jotka tarvitsevat enemmän aikaa aiheen sisäistämiseen, turhautuvat ja todennäköisesti tippuvat kärryiltä. Toinen ongelma on lahjakkaat opiskelijat, jotka voivat myös turhautua, koska he tekevät tehtävät paljon nopeammmin kuin muut. Yksilöllisessä oppimisessa opettaja voi keskittyä heikoimpien opettamiseen ja antaa muiden edetä omaa tahtiaan tai jopa antaa lahjakkaampien opettaa heikompia. Lopputulos tällaisessa oppimisessa tai opetustilanteessa on jokaisen opiskelijan kohdalla erilainen.Tällaista opetustilannetta ryhmä havainnollisti hyvällä videolla: Opetuskulttuuri murroksessa (tekijöinä Pekka Peura ja Janne Cederberg)


Tällä ryhmällä siis aihe (yksillöllinen oppiminen) ja oppimiskäsitys (humanistinen lähestymistapa) olivat hyvin lähellä toisiaan. Lisäksi humanistisen oppimiskäsityksen mukaisesti opetuksen arviointi siirtyy opettajalta opiskelijalle, koska opiskelija asettaa itselleen tavoitteet ja arvioi niihin pääsemistä. Tähän liittyen saimmekin ryhmältä tehtävän, josta keskustelemme ryhmän jäsenen kanssa henkilökohtaisesti ensi kerralla.

Ryhmäytyminen konstruktivistisesti

Oman ryhmäni aiheena oli ryhmäytyminen. Meidän tehtävänämme oli opettaa tämä toisille ryhmille konstruktivistisesti. Jaoimme ensin muut ryhmät viiteen ryhmään kokemusjanaa käyttämällä. Janan ääripäät olivat "tunnen ryhmäytymisprosessin vaiheet hyvin" ja "en tunne ryhmäytymisprosessin vaiheita". Jokainen pienryhmä keskittyi ryhmäytymisprosessin eri vaiheiseen keskustellen vaiheeseen liittyvistä opettajan ja opiskelijoiden rooleista ja tehtävistä (kuva yllä). Pienryhmäkeskusteluiden jälkeen keräsimme keskustelleen ryhmiltä pääpointit ryhmäytymisen eri vaiheista valkotaululle. Vaihekeskustelun päätteeksi pyysimme vielä muita ryhmiä miettimään, että missä ryhmäytymisen vaiheessa heidän oma pienryhmänsä on tällä hetkellä opekoulutuksessa. Kirjoitan lisää ryhmäytymisen vaiheista vähän myöhemmin.

Konstruktivismin mukaisesti emme tehneet muille ryhmille kirjallista aineistoa ryhmäytymisestä, vaan kokosimme linkkejä aihetta käsitteleviin nettisivuihin ja opinnäytetöihin meidän oppimisalustallemme. Veimme sinne myös kuvat valkotaulusta, johon ryhmäkeskustelujen tulokset oli kerätty.

Pinta- ja syväsuuntautunut oppimisstrategia kognitiivisesti

 

Viimeinen ryhmä opetti meille muille pinta- ja syväsuuntautuneen oppimisstrategian eroja kognitiivisesti. Kognitiivisen oppimiskäsityksen mukaisesti ryhmä käytti "toistoa" opetuksessaan. Aluksi yksi ryhmän jäsenistä kävi teoriakalvoja läpi, joissa oli esimerkiksi taulukkomuotoon kerätty pinta- ja syväsuuntautuneen oppimistrategian eroja. Sitten me opiskelijat teimme pienryhmässä harjoitustehtävän, jossa meidän piti yhdistää lauseita joko pinta- tai syväsuuntautuneeseen oppimiseen. Opetustuokion lopuksi kävimme tämän tehtävän läpi yhdessä keskustellen. Tämän keskustelun pohjalta taululle piirrettiin vielä mindmapin, jossa kumpaankin oppimisstrategiaan liitettiin niihin keskeisesti liittyvät omaisuudet.