Opetusharjoittelu - Nuorisokulttuurit

Viimeisen opetusharjoittelun teemana oli opettajan verkostot. 

Valitsin siis tähän harjoitteluun kaksi pääteemaa, jotka olivat 

oppilaitosten kokoukset ja nuorisokulttuurit. Tämä toinen

postaus käsittelee nuorisokulttuureja (laajasti ymmärrettynä). 

Kuvaan  alkuun, mihin kävin tutustumassa, mitä näille 

tapahtumille oli yhteistä ja mitä näistä sain omaan opettajuuteeni.

Tutustumiskäynnit

Tein nuorisokulttuuriteemaan neljä tutustumiskäyntiä:

1. Partioleiri. Vietin yhden päivän kesällä partioleirillä. Leirille osallistui poikapartiolippukuntia Tampereelta. Tutustumispäivänä leiriläiselle oli järjestetty erilaisia tehtävärasteja, kuten lipunryöstö, radioamatööritoimintaan tutustuminen, geokätköily, ongen valmistus ja kalastus, perämoottorin korjaus ja ampumasuunnistus. Osassa rasteja ohjaajat olivat aikuisia ja osassa taas vähän vanhemmat partiolaiset opettivat nuorempia.
2. SPR:n nuorisoleiri. Myös SPR:n leirillä vietin yhden päivän. SPR:n leiri oli organisoitu kuin SPR:n leiri katastrofialueella (SPR:n teltat, SPR:n luomat viestiyhteydet, vedenpuhdistustekniikka, kenttäsairaala jne.). Leirille osallistui lapsia, nuoria ja nuoria aikuisia. Leirillä oli myös vammaisia nuoria. Leirin kieli oli englanti eli osallistujia tuli ympäri maailman. Tutustumispäivänä leirillä oli tehtävärasteja, joiden aiheet liittyivät SPR:n arvoihin ja toimintaan (kuten esim. yhdenvertaisuus ja ensiapu). Kaikki tehtävärastit oli järjestetty ulkosalle. 
3. Ilmari-kouluvierailijoiden koulutus. Ilmari-kouluvierailijat käyvät yläkouluissa kertomassa ilmastonmuutoksesta ja siihen vaikuttamista. Itse kouluvierailijat ovat korkeakouluopiskelijoita eli noin parikymppisiä nuoria. Seurasin tätä koulutusta yhden päivän. Tänä aikana käytiin läpi kouluvierailijoiden aineisto pitämällä esimerkki vierailu.
4. Uintitreeni. Seurasin yhden illan uintireenejä ja haastattelin valmentajaa (kyseisistä treeneistä, uintivalmennuskoulutuksesta sekä seuran toiminnasta). Treenejä vedettiin yläkoulu-lukioikäisille nuorille. Treeneissä ryhmä jaettiin kahtia ikäryhmien mukaan, mikä oli erilaisen kilpailukalenterin vuoksi tärkeää.

Käyntien yhteiset piirteet

Vaikka luettelona kohteet tuntuvat hyvin erilaisilta, niillä oli yllättävän paljon yhtäläisiä piirteitä. Esimerkiksi opin, että monet tahot opettavat/kouluttavat "opettajia" (ohjaajia, valmentajia, jne). Vastaavasti opettajan (tai tähän verrattavalla) koulutuksella voi opettaa muuallakin kuin perinteisissä oppilaitoksissa. Lisäksi monessa paikassa nuoret opettivat toisia nuoria. Nuorisolle tarjottava toiminta toimii vahvasti vapaaehtoisten varassa. Edellä mainittujen seikkojen ohella opettajan kasvatustehtävä on voimakkaasti esillä toiminnassa lasten ja nuorten kanssa.

Jokaisella tutustumiskäynnillä opin, että kaikissa näissä tarjotaan paljon koulutusta ohjaajille. Partiossa, SPR:llä ja uimaliitto tarjoavat ohjaamiseen / opettamiseen useita kursseja (eri tasoisia), joiden kautta käydään läpi monipuolisesti sekä itse aiheen opettamista että opettamista ja nuorten kanssa toimimista yleisesti. 

Samoin erityisesti Ilmari-koulutuksen aikana tajusin sen, että opettajana voi toimia myös muualla kuin oppilaitoksessa. Ilmarikoulutuksen vetäjät olivat peruskoulutukseltaan biologian ja maantiedon opettajia. Samoin ihan samat periaatteet kuin mitä pitää huomioda oppilaitosopettamisessa pitää huomioida myös seuraamissani opetustilanteissa. Erona tässä kuitenkin on se, että pääsääntöisesti näissä tilanteissa nuoret ovat vapaaehtoisesti mukana, niin ihan kaikki, mikä toimii oppilaitosopetuksessa ei sovellu tänne.

Kaikissa näissä tilanteissa (Ilmari-koulutusta lukuunottamatta, mutta itse kouluvierailussa kyllä jonkin verran) nuoret toimivat toisten nuorten opettajina. Tämä oli minulle täysin uutta. Itse valitsin nämä kohteet sillä perusteella, että menen seuraamaan, miten aikuiset opettavat nuoria. Tämä oli varsin valaisevaa itselleni: Miksi kaiken opettamisen pitäisi tapahtua, niin kuin oppilaitoksissa, jossa aikuiset opettavat lapsia / nuoria? Kuitenkin varhaiset opettamiskokemukset varmasti ovat mielenkiintoisia myös nuorille ja kenties luovat pohjaa tuleville uravalinnoille.

Vapaaehtoistoiminta on hyvin tärkeässä roolissa nuorison vapaa-ajantoiminnassa. Ilmari-koulutusta lukuunottamatta toiminta näissä järjestöissä nojaa vahvasti vapaaehtoisuuteen. Käytännössä tämä vielä lepää hyvin vahvasti nuorten vanhempien varassa.

Itse pohdin opettajakoulutuksen alussa paljon sitä, että onko minulla todella kasvattajan rooli, kun toimin opettajana. Alkuajatukseni oli, että aikuisia opettaessa kasvatus ei ole enää relevanttia. Kuitenkin näissä tutustumiskäynneissä (erityisesti partio, SPR ja uinti) tuli selvästi esille erilaiset kasvattamiseen liittyvät haasteet, joihin "opettaja" joutuu puuttumaan. Kurinpitoon liittyvät haasteet ovat kuitenkin sieltä helpoimmasta päästä... 

Oman opettajuuteni kehittyminen

Oman opettajuuteni kehittyminen linkittyy vahvasti edellä kuvattuihin tutustumiskohteiden yhteisiin piirteisiin:

• Minulle teki hyvää havaita, että opettajakoulutuksesta on hyötyä myös muualla kuin perinteisissä oppilaitoksissa.
• Samoin oli mielenkiintoista nähdä, että nuoret opettivat toisiaan. Tätä pystyisin helposti hyödyntämään omassa työssäni: Osan opetuksesta voisi ihan hyvin antaa opiskelijoiden vastuulle. Periaatteessa tätä hyödynsin viime vuoden harjoitustyöseminaareissa, joissa opiskelijat esittelivät työnsä toisille (ja sitä kautta jakoivat osaamistaan toisille).
• Opetusta voi toteuttaa muuallakin kuin luokkahuoneessa. Vaikka itse olen käynyt ea-kurssit luokkahuoneessa/sisätiloissa, ensiaputaitoja voi opettaa myös ulkona metsikössä. Tästä puolesta tarvisin vielä enemmän esimerkkejä, miten "akateemista" opetusta voisi siirtää ulos luokkahuoneesta, jotta uskaltaisin sitä itse kokeilemaan.  

Oppimisympäristö on laajempi kuin pelkkä luokkahuone

Keskeinen teema opekoulutuksessa syksyllä oli oppimisympäristöt. 

Esimerkiksi käytännön harjoittelun tavoitteena oli tutustua 

erilaisiin oppimisympäristöihin. Kuvaan tässä postauksessa kaksi 

lähestymistapaa oppimisympäristöajatteluun. 

Mikä on oppimisympäristö?

Kasvatuspsykologia-kirjassa oppimisympäristön käsitteellä tarkoitetaan ”menettelyiden ja työskentelytapojen kokonaisuutta, joilla pyritään edistämän tarkoituksenmukaista oppimista.” Puolestaan Tampereen yliopiston sivuilla oppimisympäristö määritellään kokonaisvaltaisiksi toimintaympäristöiksi. Jyväskylän yliopiston sivuilla oppimisympäristöllä tarkoitetaan ”suunniteltuja paikkoja, tiloja, yhteisöjä tai toimintatapoja, jotka tukevat ja edistävät oppimista.”

Tiivistäen voisi siis sanoa, että oppimisympäristö koostuu tilasta ja opettajan valitsemista menetelmistä, joilla edistetään tietyn aiheen oppimista.  

Oppimisympäristöajattelun taustaa

 

Oppimisympäristöajattelun taustana on, että on tullut tarve laajentaa oppimisteoreettista keskustelua yksittäisistä opetusmenetelmistä kohti laajempia opetuskäytäntöjä ja järjestelyjä, ”joiden avulla voidaan luoda oppimiselle mahdollisimman optimaalinen ympäristö.” Aiemmin siis hyviä oppimistuloksia on haettu tutkimalla eri opetusmenetelmillä saatuja oppimistuloksia.

Hyvin usein oppimisympäristökäsitettä käytetään kuvaamaan suppeasti vain jotain tiettyä tekijää, järjestelyä tai tekniikkaa toimintaympäristöstä. Esimerkiksi oppimisympäristönä pidetään yksittäistä tietokoneohjelmaa. Meidän opekoulutuksessamme on kuitenkin tietoisesti lähdetty laajentamaan tätä.

Oppimisympäristö koostuu viidestä osa-alueesta

 

Oppimisympäristön osa-alueet jaetaan viiteen ulottuvuuteen. Näitä ovat fyysinen, sosiaalinen, tekninen, paikallinen ja didaktinen ulottuvuus. 

Fyysinen ulottuvuus tarkoittaa oppimisympäristön fyysisiä tiloja ja rajoja, kuten arkkitehtuuria, turvallisuutta ja ergonomiaa. Fyysinen oppimisympäristö on perinteisesti luokkahuone tai luentosali tai käytännön opetuksessa esimerkiksi työpajat. Itse olen huomannut, että opettajan on ainakin yliopistoissa hyvin vaikea vaikuttaa fyysiseen oppimisympäristöön. Kurssit perinteisesti järjestetään luentosaleissa. Lisäksi myös koen, että oma opetus urautuu helposti perinteiseen luennointiin, koska kurssit järjestetään luentosallissa. Tässä on ensimmäinen selkeä kehittymiskohde omaan opetukseeni.

Sosiaalinen eli psykologinen ulottuvuus puolestaan tarkoittaa oppimisympäristössä vallitsevaa vuorovaikutusta ja ryhmäprosesseja. Sosiaalisen oppimisympäristön kehittämisessä pitäisi kiinnittää huomiota oppimista tukevaan ilmapiiriin ja vuorovaikutukseen. Tässä opettajalla on hyvin keskeinen rooli ja tähän opettaja pystyy kaikissa oppimisympäristöissä vaikuttamaan. Tässä osa-alueessa opettajan tärkein tehtävä on luoda riittävän rento ilmapiiri tunnilleen, jotta opiskelijat uskaltavat kysyä täydentäviä kysymyksiä, jos heille jää jotain epäselvää opetettavasta aiheesta.

Tekninen ulottuvuus käsittää tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämisen opetuksessa. (Yksi postaukseni käsitteli TVT-linkkejä opetuksessa.) Itsestään selvästi TVT on tärkeä osa opetusta. Varmastikin kaikki opettajat hyödyntävät TVT:tä opetuksessaan. Itse esimerkiksi teen kalvoni Powerpointilla. Pidän kirjaa opiskelijoiden arvosanoista Excelillä. Kurssin tiedottamiseen, kurssimateriaalin jakoon ja opiskelijatöiden palautukseen käytän Tabulaa (TAMKin Moodle). Vaikka muussa työssäni hyödynnänkin hyvin paljon TVT:tä, opetuksessani sen hyödyntäminen on vielä varsin perustasolla ja tämän olenkin tunnistanut kehittämiskohteeksi omassa opettajuudessani.  

Oppimisympäristön paikallisuus tarkoittaa sitä, että oppimisympäristönä voi hyödyntää muitakin tiloja kuin oppilaitoksen omia tiloja, kuten blogin kuvassa on tehty. Kaikki erilaiset opintokäynnit, työssä oppiminen, retket ja leirikoulut ovat esimerkkejä paikallisuuden hyödyntämisestä oppimisympäristöä mietittäessä. Opekoulutuksessa esimerkkinä oli, että biologian opetukseen voisi hyödyntää koulua ympäröivää luontoa. 

Didaktisessa ulottuvuudessa oppimisympäristöä tarkastellaan oppimisen näkökulmasta. Eli kuinka oppimistilanteesta suunnitellaan ja rakennettaan ympäristö, joka tulee oppimista.

Disseminating Inclusive Practises (DIP) -projekti

Opekoulutuksessa meille esiteltiin myös tapa arvioida oppimisympäristöä. TAMKissa on käynnissä DIP-projekti, jossa on kehitetty tarkastuslista inklusiivisen opetusympäristön kehittämiseen. Inkluusio tarkoittaa sitä, että kaikilla oppijoilla on mahdollista osallistua kaikkeen opetukseen (lisää aiheesta Opetushallituksen sivuilta). Tarkastuslistassa huomioidaan Opiskelijan kiinnittyminen opintoihin, Oppilaitoksen osallistava pedagogiikka ja Alueellisen yhteistyön moniosaajuus.

Opiskelijan kiinnittyminen opintoihin -osiossa on esimerkiksi kysymyksiä siitä, miten opiskelijalle on esitelty oppilaitoksen henkilökuntaa, miten opinnoissa käytetään osallistavia opetusmenetelmiä ja miten opettajana puutun epätasa-arvoiseen käyttäytymiseen. Oppilaitoksen osallistava pedagogiikka koostuu muun muassa kysymyksistä, miten opetusta suunnitellaan ja toteutetaan yhteistyössä, miten opetusta suunnitellaan monenlaisille oppijoille ja miten opetusta suunnitellaan esteettömäksi. Viimeisessa osiossa, alueellinen yhteistyö ja moniosaajuus, kysymykset käsittelevät esimerkiksi, onko moniammatillisuus osa oppilaitoksemme arkea, onko opiskelijahuoltotyössä mukana kaikki keskeiset tahot ja arvioidaanko oppilaitoksemme tavoitteita säännöllisesti. 

Käytin itse tarkastuslistaa syksyn oppimisympäristöharjoitteluissa. Kokeilin sitä kokonaan yhdessä haastattelussa, kun haastattelin yliopistossa toimivaa opintojen koordinaattoria. Muissa haastatteluissa poimin sieltä sopivimmat kysymykset. Olen sitä mieltä, että tarkastuslista ei täysin sovi yliopisto-opetuksen tai yliopistojen oppimisympäristöjen arvioimiseen. (Listassa esimerkiksi kysytään kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä.) Kuitenkin moni kysymys, jonka itse olin ajatellut toimimattomaksi yliopistossa herätti hyvin mielenkiintoista pohdintaa yliopisto-opettajien ja opetuksen koodinaattorien parissa. 

Suosittelen tutustumista tarkastuslistaan, jos haluaa lisätietoa inkluusiosta. Tosin tarkastuslistan saatavuus jäi minulle epäselväksi. En nopealla haulla löytänyt sitä netistä. 

Lähteet

Lehtinen, E., Kuusinen, J., Vauras, M. 2007. Kasvatuspsykologia. WSOY. Oppimateriaalit.

Uudet oppimisympäristöt. Tampereen yliopisto. 

Oppimiympäristöt ja-alustat. Jyväskylän yliopisto.