Opetusvideon tekeminen - Koko tunneskaala käytössä

Verkko-opetuksen kehittyvät menetelmät -kurssille minun  

piti tehdä opetusvideo. Valitsin aiheeksi Tabulan käytön. 

Kuvaan tässä postauksessa kokemustani tehdä elämäni 

ensimmäinen (opetus)video.

Tehtävän kuvaus

Yksi verkko-opetuksen kehittyvät menetelmät -kurssin tehtävä oli tehdä opetusvideo. Opetusvideon aiheena piti olla jonkun itselleen uuden opetusteknologian haltuunoton. Tämä piti jakaa opetusvideolla muille kurssilaisille. Tämän lisäksi tehtävään kuului aiheeseen liittyvän kyselytunnin järjestäminen videoneuvotteluna.

Itse valitsin aiheeksi Tabulaan (TAMKin Moodle-alusta) kurssin toteutuksen niin, että hyödynnän tällä kurssilla oppimiani asioita. Olen pitänyt Tabulassa/Moodlessa kurssia jo muutaman vuoden. En ole käynyt alustan käyttöön mitään kursseja. Muutamia ohjeita olen selaillut ja viime aikoina olen katsonut TAMKin Helpdeskin tekemiä opetusvideoita. Tältä pohjalta olen käyttänyt vain ihan perusjuttuja kurssillani. Taustaksi vielä kerron senkin, että en ole koskaan tehnyt (opetus)videota. 

Videon tekemisen vaiheet

 

Jaan tässä postauksessa videon tekemisen vaiheet viiteen, jotka ovat käytettävien ohjelmien valinta, videon runkon tekeminen, videoklippien "nauhoittaminen", videon ediointi ja julkaisu Youtubessa. Käyn seuraavaksi läpi näitä vaiheita ja omaa oppimistani tässä.

Käytettävän ohjelmien valinta

 

Valitsin ohjelmiksi tähän PowerPointin ja Screencast-O-Matic. PowerPointilla tein videon rungon. Valitsin varsinaisen videon tekemiseen Screencast-O-Maticin. Tämä oli mainittu kurssillamme. Samoin se tuli esille Eetun esityksessä TVT-työkaluista, joista kirjoitin jo aiemmin. Eli ohjelma oli vain nimenä minulle tuttu.

Screencast-O-Matic on selainpohjainen ohjelma. Sitä pystyi tämän opetusvideon tarpeisiin käyttämään ilmaiseksi. Ohjelmasta on myös saatavissa maksullinen versio, jolla ilmeisesti pystyisi myös editoimaan videoita. Demo ohjelmasta löytyy täältä.

Käytin Screencast-O-Matic ohjelmaa siihen, että kuvaan sitä, mitä tietokoneeni näytöllä teen. Ohjelmalla olisi mahdollista tallentaa myös nettikameran näkymää.

Videon rungon tekeminen

 

Videon rungon siis tein PowerPointilla. Käytännössä tein PowerPointille "luennon". Ensiksi mietin siihen otsikkotasolla, mitä aiheita tulen videolla käymään läpi. Videon aloituksen ja lopetuksen tein PowerPoint-kalvoiksi. Käytännössä videon aloitus ja lopetus ovat perinteistä luennointia, jossa käyn läpi kalvoja. Niissä kohdissa, joissa videolla näytän, miten Tabula-kurssia muokataan, Power-Point-kalvossa on vain pelkkä otsikko.

Videoklippien nauhoittaminen

 

Minulla ei ollut tätä tehtävää aloittaessani mitään käsitystä siitä, kuinka pitkä videosta tulisi. Tästä syystä ajattelin, että helpointa on tehdä lopullinen video pätkissä. Tein siis aina yhden kokonaisuuden valmiiksi ja tallensin sen omaksi videokseen. Katsoin pätkän ja jos se oli riittävän hyvä, niin säilytin sen. Muutaman pätkän tein pariin kertaan, kun tajusin jo videota tehdessä, että nyt meni pieleen. Täysin virheetöntä videota en tosin pyrkinytkään tekemään. Videolla naurustani tietää, että nyt mentiin metsään. Yhteensä kuvasin yhdeksän videoklippiä.

Tämä oli todella kiva vaihe opetusvideon tekemisessä. Screencast-O-Maticin käyttö oli helppoa. Videoita oli kiva kuvata. Ensimmäisessä videossa käytin läppärin omaa mikkiä, mutta siinä ääni ei kuulunut riittävän voimakkaasti. Niinpä tein videot headsetin mikrofonilla. Tämä mikrofoni toimi todella tehokkaasti, koska videolla kuuluvat nyt sekä näppäimistön äänet että asennonvaihto natisevalla tuolilla.

Ongelma oikeastaan tuli vasta videon tekemisen seuraavassa vaiheessa. Videon ediointi ei ole noviisille helppoa!!! Tai ainakaan minulle se ei sitä ollut!! Lisäksi videoeditointiohjelmat lienevät pääsääntöisesti maksullisia! Minä tiesin jo videon tekemisen aloittaessani, että kaverillani on videoeditointiohjelma ja hän pystyy minua tässä auttamaan. Mutta jos yhtään epäilee omia taitojaan tässä, niin kannattaa tehdä video yhdellä tallennuksella valmiiksi asti!

Videon editointi

 

Tämä oli se vaihe, jossa tunneskaalan alapää otettiin käyttöön. Kun oma asenteeni on, että "minä itse", niin metsäänhän siinä mentiin. Satunnaisesti koin onnistumisen elämyksiä, kun tajusin, mitä pitää tehdä. Editointiohjelmaa ei todellakaan pystynyt käyttämään intuitiivisesti. Käytännössä videon editoinnissa oli paljon vaiheita (yksi vaiheista on kuvana tämän postauksen alussa) ja käyttämäni ohjelma ei auennut nopeasti minulle. Toisin sanoen kaverini teki tämän vaiheen puolestani.

Videon julkaisu Youtubessa

 

Valmis video on 32 minuuttia pitkä. Full HD -laatuna se oli 1,17 GT. Ainoaksi julkaisukanavaksi jäi siis Youtube. (Kurssilla on käytössä Tabula, mutta Tabulaan voi ladata korkeintaan 2 MT tiedostoja, niin eipä video sinne mahdu.)

Kerrotaan nyt tässä kohtaa, että en myöskään ole mitään koskaan Youtubessa julkaissut. Kun kaverini kysyi:"Onks sulla tunnukset Youtubeen?", olin jo hieman epätoivoinen... No, onneksi Youtube on linkitetty Googleen, niin pääsin samoilla tunnuksilla myös Youtubeen.

Noin ison videon lataaminen Youtubeen vie hetken. Aika-arvio videolleni oli 122 minuuttia. Jätin koneeni yöksi auki, niin en tiedä, menikö siinä oikeasti noin kauan. Voin kertoa, että videon lataaminen hidasti kyllä koko kämpän muuta nettiliikennettä. Videon julkaisu piti pari kertaa hyväksyä, mutta lopputuloksena nyt on, että video on netissä ja löytyy täältä:

http://youtu.be/LGM10gFF2oc

Tässä vaiheessa tunsin kyllä ylittäneeni itseni: Kiitos Jori, kun "pakotit" mut tähän tehtävään!

Mitä siis opin?

 

Tässä vielä tiivistetysti, mitä opin opetusvideon tekemisessä

• Opin käyttämään Screencast-O-Maticia.
• Opin, että videon editointi on suhteellisen haasteellista.
• Opin, että helpointa olisi tehdä video kerralla valmiiksi (ettei editointia tarvita).
• Opin lataamaan videon Youtubeen.
• Opin myös, että ison videon (tiedoston koko, videon pituus) lataaminen Youtubeen vie aikaa.

Onks pakko? - Kokemuksellinen oppiminen prosessidraamasta

Tänään lähipäivässä tutustuimme prosessidraamaan. 

Siihen meidät tutustutti veti Anu. Tämä oli minulle täysin uusi juttu. 

Myönnän, että en odottanut tätä innolla. Anun vetämä 

kaksituntinen meni kuitenkin hujauksessa ja kivaa oli.

Alkulämmittely

Anu veti meille alkulämmittelyksi kaksi "tutustumisleikkiä". Ensimmäisessä harjoittelimme toistemme nimiä. Lähdimme kävelemään ringistä ja ensimmäiselle vastaantulijalle piti esitellä itsensä. Tämän esittelyn jälkeen omana nimenä olikin vastaantulijan nimi, joka piti esitellä seuraavalle vastaantulijalle. Leikistä pääsi pois, kun vastaantulija esitteli itsensä sinun nimelläsi. Hauska leikki! Ongelmana vain oli, että kaksi kertaa unohdin, kuka minun piti olla. Ilmeisesti näin kävi monelle, koska lopputilanteessa keskellä oli seitsemän Tamia ja viisi Jiriä.

Toinen alkulämmittely oli piirileikki, jossa keskellä (ilman tuolia oleva) henkilö esittää kysymyksen tästä aamusta. Esimerkiki kuka on juonut kahvia tänä aamuna? Kaikki kahvia juoneet henkilöt nousevat ylös ja vaihtavat istumapaikkaansa. Yksi jää yli ja hän esittää seuraavan kysymyksen. Tämä myös toimi meillä kivasti. Tässä vaiheessa itse jo unohdin ennakkoluuloni draamatyöskentelyä kohtaan.

Prosessidraama

Itse prosessidraaman Anu veti tarinan avulla. Tarina kertoi Tapiirista ja Pekarista, jotka asuivat viidakassa. Lyhyesti tarinan idea oli, että Tapiiri viihtyi omissa oloissaan. Pekari puolestaan oli sosiaalinen eläin, joka koetti saada Tapiiria mukaan talkoisiin ja talkoiden jälkeisiin bileisiin. Tapiirin vakiovastaus kaikkiin osallistumispyyntöihin oli "Onks pakko?"

Anu siis luki meille tarinaa pienissä pätkissä. Aina tarinan jälkeen meillä oli joku keskustelu- tai aktivointitehtävä. Aluksi esimerkiksi pohdimme Tapiirin ja Pekarin ominaisuuksia. Sitten jakauduimme tapiireiksi ja pekareiksi ja keskustelimme siitä, mikä olennossa viehätti. Myös meidän piti suostutella Pekarina Tapiiri juhliin ja vaihtaa sitten roolia. Tämän jälkeen pohdimme sitä, miten olisi hyvä suostutella juhliin henkilö, joka sinne ei haluaisi tulla ensin kahdessa pienryhmässä (kuva keskellä) ja sitten pienryhmät jakoivat tämän koko ryhmälle (ylimmäinen kuva yllä). Tämän ryhmäkeskustelun lopuksi kokosimme taululle seikkoja, joita suostuttelussa tulee välttää.

Lisäksi yksi draamatehtävistä oli sellainen, että porukka jaettiin kahtia kahdeksi toisiaan katsovaksi riviksi. Toinen rivi pyrki suostuttelemaan juhliin lähtijää ja toinen rivi pyrki nostamaan esille seikkoja, ettei juhliin kannata osallistua. Jokainen meistä käveli vuorollaan tässä kujassa ja kuunteli eri henkilöiden suostutuksia.

Oman osuutensa lopuksi Anu pyysi meiltä vielä palautetta tilaisuudesta. Jokainen kirjoitti yhden asian paperille,  teki paperista lennokin, heitti lennokin keskelle lattiaa (alin kuva yllä), haki lattialta toisen lennokin ja kirjoitti siihen toisen seikan.

Mitä opin syksyn opekoulutuksessa?

Opekoulutus on siis 1,5-vuotinen koulutus. Koulutus on jaettu 

kolmeen puolen vuoden kokonaisuuteen. Jokainen kokonaisuus 

päättyy seminaariin. Seminaarissa käytännössä vedetään puolen 

vuoden opinnot yhteen. Seminaariin jokainen opeopiskelija 

valmistautuu vertaamalla omaa oppimistaan opekoulutuksen 

ydinosaamisalueisiin, jotka ovat yllä olevan kuvan mukaisesti 

hyvinvointi-, kumppanuus-, kulttuuri-, arviointi- ja 

ohjaamisosaaminen. Kirjoittelen tähän nyt nopeasti viime

joulukuun mietteitäni, koska toukokuun alussa pitää jo miettiä 

tänä keväällä opittua.

Arviointiosaaminen ja sen kehittyminen syksyllä 2014

Arviointiosaamiseen kuuluu opiskelijoiden ja opiskelijaryhmien oppimisen ja osaamisen arviointi erilaisissa oppimisympäristöissä ja opiskeluprosessin eri vaiheissa. Opettajan pitää osata arvioida omaa toimintaansa erilaisten yhteisöjen sekä myös opiskelijaryhmän ja sidosryhmien jäsenenä. Keskeinen osa opettajan työtä on myös opintojen, opetussuunnitelman ja oppilaitoksen toimintaprosessien työelämävastaavuuden arvioiminen ja lisääminen. Tiedon hankkimisen ja käsittelyn sekä kriittisen arvioinnin taidot erilaisissa oppimisympäristöissä ovat myös osa ammatillisen opettajan työtä. (TAOKKin opinto-opas 2014-2015)

En juurikaan opettanut viime syksynä. Pidin vain yhden vierailuluennon Turun kauppakorkeakoulussa. En siis päässyt vielä viemään tätä osaamista käytäntöön. Opin kuitenkin paljon hyvää asiaa tästä lähipäivässä, jossa käsiteltiin arviointi- ja palautekäytäntöjä. Kirjoitin tästä blogissani. Syksyn aikana reflektoin paljon omaa toimintaani opettajana, kun tein välitehtäviä ja kuuntelin ja osallistuin keskusteluihin lähipäivissä ja omassa pienryhmässäni.

Kulttuuriosaaminen ja sen kehittyminen syksyllä 2014

Kulttuuriosaaminen tarkoittaa opiskelijoiden elämäntilanteen, erilaisten työelämään ja omaan koulutusalaan liittyvien kulttuuristen tekijöiden sekä kansainvälisyyden merkityksen tunnistamista ja hyödyntämistä. Opiskelijalähtöisyyden toteutuminen edellyttää opiskelijoiden ja opiskelijaryhmien moninaisuuden hyödyntämistä oppimisessa. Oman organisaation ja erilaisten oppimisympäristöjen toimintakulttuurien tunnistaminen, arviointi ja kehittäminen ovat osa kulttuuriosaamista. Opettajan on tärkeää tunnistaa oppilaitoksen toiminta osana suomalaista ja kansainvälistä koulutuksen kontekstia. (TAOKKin opinto-opas 2014-2015)

Tätäkään puolta en päässyt viemään käytäntöön syksyllä. Monikulttuurisuusosaamistani pidän hyvänä, koska olen toiminut, asunut ja opettanut monikulttuurisessa ympäristössä jo vuosia. Teoriapuolella en koe, että olisin saanut tähän juurikaan lisää syksyn aikana. Yhdessä lähipäivässä käsittelimme lyhyesti opettamista maahanmuuttajille.

Erilaisiin oppilaitoskulttuureihin tutustuin syksyn opetusharjoittelussa, kun valitsin tutustumiskohteeksi viisi eri oppilaitosta (Hyria, POLAMK, Tampereen, Turun ja Jyväskylän yliopistot) ja neljä eri toimenkuvaa (opettaja, opintojen suunnittelija, opinto-ohjaaja ja kuraattori). Kirjoitan syksyn harjoittelusta lisää vähän myöhemmin.

Lisäksi oman henkilökohtaisen ja työelämäni muutokset, mm. asuminen Saksassa, määräaikaisuudet, pää- ja sivutyöt, apurahakaudet ovat kehittäneet ajatteluani pois "normaalista", tasaisesti etenevästä elämästä tai työurasta. Tätä kautta uskon olevani valmiimpi ottamaan huomioon myös opiskelijoiden henkilökohtaisessa elämässä tapahtuvat muutokset, jotka vaikuttava opiskelun etenemiseen.

Ohjaamisosaaminen ja sen kehittyminen syksyllä 2014

Ohjaamisosaamiseen sisältyy monenlaisten opiskelijoiden ja opiskelijaryhmien oppimista tukevien prosessien suunnittelu, toteutus, ohjaaminen ja arviointi. Ohjaamisessa korostuu opiskelijoiden ja opiskelijaryhmien oppimista, työskentelyä ja ongelmanratkaisutaitojen kehittymistä tukeva vuorovaikutus. Tähän kuuluu myös tieto- ja viestintäteknologian käyttö ja virtuaalisissa oppimisympäristöissä toimiminen. Opettajan pitää osata arvioida ja kehittää oppimista tukevia ja ohjaamisen kannalta tarkoituksenmukaisia ympäristöjä. Opettaja tarvitsee myös tietoa opettajan toimintaa ohjaavista laeista, asetuksista ja ohjeista sekä käsitystä siitä, miten opettaja toimii myös yhteiskunnallisena vaikuttajana. (TAOKKin opinto-opas 2014-2015)

Tätä puolta kävimme teoriassa läpi monelta kantilta syksyn aikana. Puhuimme esimerkiksi oppimistyyleistä ja oppimisstrategioista. Tästä aiheesta kirjoitin myös blogiini sekä teorian että käytännön kautta. Tutustuimme myös erilaisiin oppimisympäristöihin (lue lisää täältä). Käytännössä koko syksyn harjoittelun teemana olivat erilaiset oppismisympäristöt. Kasvatustieteen opinnoissa kävimme läpi oppimiskäsityksiä. Siitäkin aiheesta kirjoitin blogiini. Lisäksi yksi aihe olivat erilaiset oppijat, joihin kuuluivat eri-ikäiset oppijat ja toistaalta myös erilaiset oppimisvaikeudet. Erilaisista oppijoista tulen kirjoittamaan vielä myöhemmin lisää.

 

Kumppanuusosaaminen ja sen kehittyminen syksyllä 2014

 Kumppanuusosaaminen tarkoittaa vastuullista yhteisöjen, verkostojen ja sidosryhmien jäsenenä toimimista. Opiskelijoiden ja opiskelijaryhmien kanssa tämä ilmenee oppimiskumppanuuden toteutumisena, oppilaitoksen tasolla tiimi- ja ryhmätoiminnan taitoina sekä työelämäsuuntautuneena kehittämisenä. Verkostomainen toimintatapa edellyttää jaetun ja hajautuneen asiantuntijuuden toteutumista opettajan harjoittamassa yhteistyössä, joka ylittää myös oppilaitoksen rajat. (TAOKKin opinto-opas 2014-2015)

Jos verkostona voi pitää omaa opekoulutusryhmää ja omaa pienryhmää, niin siinä olen aktiivisesti toiminut tänä syksynä. Muissa opetukseen liittyvissä verkostoissa en toiminut. Pienimuotoista verkottoitumista tapahtui tutustuessani eri oppilaitoksiin osana syksyn harjoittelua.

 

Hyvinvointiosaaminen ja sen kehittyminen syksyllä 2014

Hyvinvointiosaamisessa on keskeistä oppimis- ja toimintaympäristöjen turvallisuutta ja terveellisyyttä edistävä toiminta. Itsestään huolehtiminen, itsensä johtaminen ja itsensä kehittäminen sekä toisista välittäminen ja toisen hyvinvoinnin tukeminen auttavat sekä yksilöllisen että yhteisöllisen hyvinvoinnin toteutumisessa. Hyvinvointiosaamisen lähtökohtana on oppijalähtöinen suunnittelu sekä hyvinvointia aiheuttavien ja sitä vähentävien tekijöiden tunnistaminen erilaisissa toimintaympäristöissä. (TAOKKin opinto-opas 2014-2015)

Tätäkin puolta käytiin teoriassa läpi syksyn aikana. Keskityin tähän myös oppimisympäristöharjoittelussa: Halusin erityisesti tutustua eri oppilaitosten opintososiaalisiin käytäntöihin. Omassa opetuksessa en soveltanut syksyllä, kun ei ole ollut opetusta. Kuitenkin kohdat ”itsestään huolehtiminen, itsensä johtaminen ja itsensä kehittäminen” ovat minulle tärkeitä, olenhan opettajakoulutuksessa nyt.

Yhteenveto

Osaamista piti arvioida kehikossa kuvaileva osaaminen - soveltava osaaminen - integroitunut osaaminen. Tiivistin oiheiseen taulukkoon näiden osaamistasojen erot ja oman tasoni syksyn koulutuksen jälkeen.

	Kuvaileva osaaminen ·   tunnistaa omat kehittymistarpeensa	Soveltava osaaminen ·   yhdistää teoreettisen tiedon omaan kokemukseensa	Integroitunut osaaminen ·   reflektoi omaa toimintaansa ja kehittää sitä tavoitteellisesti
Arviointi- osaaminen		tämä taso
Kumppanuus-osaaminen	en käytännössä edes ihan tässä, koska olen sivutoiminen opettaja
Ohjaamis- osaaminen		pyrin tähän
Kulttuuri- osaaminen			pyrin tähän, vaikeaa, koska olen sivutoiminen
Hyvinvointi- osaaminen	tämä taso, koska olen sivutoiminen opettaja