Rudolf Steiner kasvatustieteen klassikkona

Yksi kasvatustieteen opintojen tehtävistä oli tutustua

kasvatustieteen klassikoihin. Meidän ryhmämme valitsi 

aiheeksi Rudolf Steinerin. Tehtävänmukaisesti klassikosta 

piti esitellä yhteiskunnallinen tilanne, elämänkerta, 

ajatukset kasvatuksesta ja opetuksesta sekä klassikon 

ajatukset nyky-Suomessa. Teen tässä tiivistelmää 

esityksestämme. 

Johdanto

 

Yksi kasvatustieteen opintojen tehtävistä oli tutustua kasvatustieteen klassikoihin. Meidän ryhmämme valitsi Rudolf Steinerin. Muita vaihtoehtoja olivat Johan Amos Comenius, Jean Jaques Rousseau, Johan Heinrich Pestalozzi, Uno Cygnaeus, Johan F. Herbart, Mikael Soininen, Georg Kerschensteiner, Maria Montessori, Celestin Freinet, Juho A. Hollo, Matti Koskenniemi ja John Dewey.

Tehtävänmukaisesti klassikosta piti esitellä yhteiskunnallinen tilanne, jossa hän eli; elämänkerta; ajatukset kasvatuksesta ja opetuksesta sekä klassikon ajatukset nyky-Suomessa. Teen tässä tiivistelmää esityksestämme. Kokosimme esityksestämme myös Prezi-esityksen eli vielä tiiviimpi esitys aiheesta löytyy täältä.

Yhteiskunnallinen tilanne

Rudolf Steiner eli vuosina 1861–1925. Hän syntyi Itävalta-Unkarissa, mutta eli myös pitkään Saksassa. Yhteiskunnallinen tilanne tuona aikana oli varsin ”kehityksellinen”: Kulttuurielämässä nousivat suuret säveltäjät ja kirjailijat. Tiede ja tekniikka kehittyivät valtavasti samana aikana ja esimerkiksi rautatiet yleistyivät. Lääketiede, biokemia ja fysiikka edistyivät voimakkaasti. Samoin Steinerin aikaan liittyi myös ensimmäinen maailmansota.

Elämäkerta

 

Rudolf Steiner syntyi 27. helmikuuta 1861 Krawaljecin kylässä Itävalta-Unkarin keisarikunnassa. Steiner vietti lapsuutensa Wienin läheisellä, vuoristoisella maaseudulla. Hänen isänsä oli töissä rautateillä. Näistä syistä Steiner on itse kuvannut lapsuuteensa kuuluvan luonnon kauneuden ja toisaalta myös teknisen voiman ja suorituskyvyn. Hän myös koki jo lapsuudessaan henkisten voimien läsnäolon ihmisessä ja luonnossa. Koulussa Steiner kiinnostui erityisesti geometriasta, koska geometrian käsitteet olivat ihmisen luomia eivätkä esiinny luonnossa.

Steiner aloitti opinnot Wienin teknillisessä korkeakoulussa v. 1879 opiskellen matematiikkaa ja luonnontieteitä. Hän työskenteli elämänsä aikana monissa tehtävissä: Tutkijan uran alusa hän kokosi Goethen luonnontieteellisiä töitä. Hän teki väitöskirjan otsikolla Totuus ja tiede. Steiner myös työskenteli kotiopettajana. Berliinissä asuessaan Steiner toimitti kahta radikaalia kulttuurilehteä ja opetti työväenopistossa.

Vuosisadan vaihteessa Steiner liittyi teosofiseen seuraan ja vuonna 1902 hänet valittiin seuran Saksan osaston puheenjohtajaksi. Tässä työssään hän luennoi eri puolilla Eurooppaa. Kuitenkaan Steiner ei ollut täysin samaa mieltä teosofien kanssa, ja niinpä hän perusti vuonna 1911 antroposofisen seuran. Antroposofisen seuran toiminta laajeni voimakkaasti sen perustamisen jälkeen. Vuonna 1919 perustettiin ensimmäinen Steiner-koulu Stuttgartiin. Vielä ennen kuolemaansa v. 1925 Steiner perusti Vapaan hengentieteellisen korkeakoulun, jonka tarkoituksena on antroposofian monipuolinen kehittäminen.

Ajatukset kasvatuksesta

”Kasvatuksen tehtävä on auttaa ihmistä tulemaan omaksi itsekseen. Lapsi syntyy tähän maailmaan oman yksilöllisyytensä kanssa. Kasvatus auttaa sitä tulemaan esiin. Lasta pyritään kasvattamaan siten, että hän tulisi aikuisena sellaiseksi luovaksi, vapaaksi ja aloitteelliseksi ihmiseksi, jollaiseksi hänen on mahdollista tulla.”
(Steinerkasvatuksen liitto 2015)

Rudolf Steinerin näkemys ihmisen kehityksestä on hyvin laaja. Steiner itse nimitti tätä antroposofiseksi hengentieteeksi. Tarkoituksena tässä on, että yksilö pystyy paremmin tiedostamaan paikkansa maailmassa. Antroposofinen ihmiskäsitys näkyy esimerkiksi seuraavissa sovelluksissa: steinerpedagogiikka, biodynaaminen maanviljely, laajennettu lääketiede, eurytmia ja orgaaninen arkkitehtuuri. Steinerin ihmiskäsityksessä ihminen on osa kolmea eri maailmaa: fyysinen ruumis aistein havaittavissa olevassa fyysisessä maailmassa, psyykkinen sielullisessa maailmassa ja henkinen todellisessa henkisessä maailmassa.

Dunderfelt (2011) tiivistää Steinerin ajatukset ihmisen elämänkaaresta kolmeen kohtaan: 1. ”Ihmisen kehityskulku muodostaa metamorfoosiprosessin.” Steinerin mukaan ihmisellä on kolme kehitysvaihetta (metamorfoosi). Lapsuudessa kehittyy uudet ominaisuudet, kuten puhe ja oma ajattelu. Aikuisuudessa kehittyvät psyykkiset ja henkiset ominaisuudet ja ihmisen suuntautuu osaksi yhteiskuntaa. Myöhäisessä aikuisuudessa puolestaan kehittyy henkisyys ja sitä kautta mahdollisuus omien taipumisten mukainen kasvu ja kehitys. 2. Steiner loi käsitteistön ”kuvaamaan näitä psyykkisiä ja henkisiä muutoksia ihmisessä.” Steiner loi uusia käsitteitä, kuten astraaliruumis ja tietoisuussielu. Käsitteillä on tarkoituksena kuvata ihmisten sisäisiä tapahtumia, joita arkikielessä yleensä kuvataan vain psyykkisiksi tai henkisiksi. 3. ”Ihmisen kehitys on tavallaan rytmistä.” Steinerille tämä rytmisyys tarkoitti noin seitsemän vuoden välein ihmisessä tapahtuvaa kehitystä. Hän kyllä tunnusti, että jokainen ihmisen kehittyy yksilöllisesti, mutta näytti siltä, että monet ihmiset kokivat kehityskriisejä noin seitsemän vuoden välein.

Steinerkasvatuksessa on siis korostetusti esillä henkinen ulottuvuus.  Lisäksi steinerkasvatukselle keskeistä on yksilöllisyys. Toisin sanoen kasvatuksella pyritään tuomaan esiin jokaisen yksilön ainutlaatuiset kyvyt.

Ajatukset opetuksesta

Steinerpedagogiikka koostuu Steinerkasvatuksen liiton Internet-sivujen mukaan opetuksen sisällöstä ja metodeista, ikäkausiajattelusta ja kunnioituksesta lapsen yksilöllisyyttä kohtaan. Tavoitteena on ”kasvattaa ihmistä kokonaisuutena”. Opetuksessa otetaan huomioon ihmisen kehityksen herkkyyskaudet. Kasvattajan ja opettajan on siis tiedettävä, mihin ja miten ihmisen perusosaan missäkin kehitysvaiheessa voidaan vaikuttaa. Tavoitteena on kehittää tahtoa, tunnetta, ajattelua, aloitekykyä, rohkeutta ja luovuutta.

Steinerpedagogiikassa opetus lähtee kokonaisuudesta. Alkuvaiheen opetuksessa korostetaan erityisesti sosiaalisten taitojen kehitystä. Opetus järjestetään ainakin äidinkielen, matematiikan, historian ja luonnontieteiden osalta jaksoissa. Tavallisten kouluaineiden lisäksi opetetaan myös eurytmiaa, muotopiirustusta ja Bothmer-voimistelua. Vierasta kieltä opetetaan jo ensimmäiseltä luokalta lähtien. Oppilaat arvioidaan pääsääntöisesti sanallisesti. Steinerkoulussa luokka voi pysyä samana joka 13 vuotta.

Tyypillinen piirre steinerpedagogiikalle on, että oppikirjoja ei suosita kielenopetusta lukuun ottamatta. Oppilaat opiskelevat muita aineita työvihkoon. Työvihkojen ideana on, että oppilas itse työstää opiskeltavaa asiaa eikä saa valmiita kuvia tai kaavioita asiasta. Myöskään opettaja ei välttämättä näytä valmiita kuvia, vaan piirtää itse tai kuvailee opittavaa asiaa. Oppilaita myös kannustetaan aktiivisesti hankkimaan itsenäisesti lisätietoa.

Ensimmäinen steinerkoulu aloitti Suomessa, Helsingissä vuonna 1955. Tällä hetkellä Suomessa on 26 steinerkoulua (muualla steinerkouluja kutsutaan Waldorf-kouluiksi), joissa on noin 5000 oppilasta. Neljässätoista koulussa on myös lukio-opetus. Tämän lisäksi on 454 steinerpäiväkotia tai esiopetusryhmää, joissa puolestaan on noin 800 lasta.

Ajatusten soveltuvuus nyky-yhteiskuntaan 

Steiner-liikkeellä on Suomessa vahva asema. Steinerpedagogiikka onkin maamme yleisin vaihtoehtopedagogiikka. Steinerkouluja löytyy ympäri Suomea ja suosituimpiin steinerkouluihin on vaikea päästä oppilaaksi, koska halukkaita tulijoita on niin paljon. Suomessa toimii myös steinerpedagogista ajattelua toteuttavia hoitopedagogisia laitoksia esimerkiksi Marjatta-koulu, erityisammattikoulu Ristola, Sylvia-koti, kehitysvammaisten Tapola kyläyhteisö ja Myllylähdeyhteisö.

Ryhmämme oli hieman kahtia jakautunut, kun pohdimme Steinerin ajatusten soveltuvuutta nyky-yhteiskuntaan. Osa meistä piti Steinerin ajatuksia hyvin sopivaksi ja näki, että moni asia yhteiskunnassa on esimerkkejä Steinerin ajatusten noususta. Esimerkiksi kiinnostuksen steinerpedagogiikkaan ja steinerkouluihin voi selittä yleisellä henkisyyden ja yhteisöllisyyden kiinnostuksen kasvulla. Toisena keskeisenä kiinnostuksen kohteen kasvuna steinerpedagogiikan suosion taustalla oli Steinerin holistinen maailmankuva.

Itse tutustuin tätä tehtävää tehdessäni Steinerin ajatuksiin monen eri lähteen kautta. Periaatteessa Steinerin ajatukset ovat mielenkiintoisia ja järkeviä, mutta… Suomessa kouluissa oppimista mitataan "lopullisesti" ylioppilaskirjoituksissa ja Steiner-koulut pärjäävät näissä ”vain” keskiverrosti. Tämän näen keskeisenä haasteena Steiner-pedagogiikassa. Käytännössä minun pitäisi tutustua aiheeseen vielä lisää, jotta voisin antaa "lopullisen tuomioni" aiheesta.   

Lähteet

 

Wikipedia:
Rudolf Steiner http://fi.wikipedia.org/wiki/Rudolf_Steiner


Steiner-pedagogiikka Suomessa:
Steiner-kasvatus: www.steinerkasvatus.fi
Snellman-korkeakoulu: http://www.snellman-korkeakoulu.fi

Kirjallisuus:
Dunderfelt, T. 2011. Elämänkaaripsykologia. WSOYpro, Helsinki.

Lissau, R. 1992. Rudolf Steiner: Elämä, sisäinen tie, sosiaaliset aloitteet. Suomen antroposofinen liitto, Hämeenlinna.

Miettinen, K., Mäenpää, Y., Wilenius, A. 1989. Steinerkoulu. Steinerpedagogiikan seura ry, Helsinki.