Kevään opetusharjoittelu - Omat opetuskokeiluni

Opetusharjoittelu on siis iso osa kevään opekoulutusta. Kokoan 

oman opetusharjoitteluni opetuksestani TTY:llä ja TAMKissa. 

TTY:llä pidin kaksi vierailuluentoa Ympäristöjohtamisen kurssilla. 

TAMKin opetukseni pitää sisällään Risk Management -kurssin 

opetuksen. Koska näiden aineiden opetus on minulle jo tuttua, 

asetin opetusharjoittelun tavoitteeksi kokeilla uusia tapoja opettaa. 

Uudet tavat tarkoittavat minulle muuta kuin perinteistä luennointia. 

Kokoan tähän postaukseen opetuskokeiluni ja kokemukseni niistä.

Opetuskokeiluni

Minulle luonnollinen tapa opettaa on pitää luentoja. Luentoni valmistelen PowerPoint-esityksiksi. Näin olen tehnyt 13 vuotta. Niinpä oli aika kokeilla jotain uutta:

• TTY:llä kokeilin ryhmätyötä osana luentoa ja keräsin opiskelijoiden työn tulokset liitutaululle. 
• Toisen luennon rakensin Prezillä.
• TAMKin opetuksessa lisäsin luentoihin paljon keskustelutehtäviä.
• Yhdelle luennolle esimerkit keräsin Preziin. 
• Lisäksi yhdellä luennolla käytin Poppletia opiskelijakeskustelun kokoamiseen ja tallentamiseen. 

Ryhmätyö osana luentoa

TTY:n ensimmäisen luennon aiheena oli ympäristöjohtamisjärjestelmät. Valmistelin luentokalvot tavalliseen tapaan. Kävin niistä muutamat perinteisenä luennointina, mutta varasin suurimman osan luennosta ryhmätyölle. Ryhmätyön aiheena oli ISO 14001 ympäristöjärjestelmän sisältö. Jaoin opiskelijat viiteen ryhmään, joista jokainen keskittyi järjestelmän eri osaan. Opiskelijat lukivat standardin läpi ja nostivat sitten mielestään keskeiset osat esille. Itse toimin kirjurina ja kirjasin nämä liitulautulle (kuva yllä). Täydensin tarvittaessa.

Mielestäni ryhmätyö osana luentoa onnistui varsin hyvin. Toki tila, jossa tuolit ja pöydät olisivat liikutettavissa toimisi ryhmätyöskentelyyn paremmin. Opiskelijat tekivät työtä ja nostivat keskeiset asiat esille. Mielestäni ryhmätyön tekeminen oli perusteltua, koska vähintäänkin nyt opiskelijat saivat käsityksen standarditekstistä. Itse standardin vaatimuksia on hieman tylsää käydä perinteisenä luentona läpi, niin toivottavasti näin aihe jäi paremmin opiskelijoiden mieleen.

Prezin käyttö esitysten tekemisessä

 

Prezi on siis työkalu esitysten tekemiseen. PowerPointista poiketen Prezissä lähdetään liikkelle tyhjällä "kankaalla" (yllä olevan kuvan vasen reuna), johon oma esitys luodaan. Kalvopohjia ei ole, vaan jokaisen kalvon voi tehdä juuri sen näköiseksi, kuin itse haluaa. Jos on siis taiteellista silmää, niin Prezillä saa tehtyä todella hyvännäköisiä esityksiä.

Prezi oli minulle jo siinä mielessä tuttu, että olen nähnyt Prezillä toteutettuja esityksiä, mutta en ole sitä aiemmin kokeillut. Tein Prezillä luennon aiheesta yhteiskuntavastuuraportointi.Tämä siitä syystä, että halusin kokeilla luennon rakentamista näin ja halusin havainnollistaa käsitteiden yhteiskuntavastuu ja yhteiskuntavastuuraportti välistä suhdetta kuvan kautta. TAMKin yhdelle luennolle kasasin esimerkit Prezi-esitykseksi. Tämä esitykseni löytyy täältä.

Pidin ohjelmasta, vaikka... En voi väittää olevani kovinkaan taiteellinen. Ja ensimmäisen esityksen (joka oli valmiina esityksenä 2 x 45 min) tekemiseen käytin noin 8 tuntia. :-D Mielestäni Prezi toimii mainiosti opetukseen, johon pitää liittää kuvaa. Aivan loistava esimerkki hyvin toteutetusta Prezi-esityksestä on TkT Niina Vienon esitys jätevedenpuhdistuksen perusteista.

Jotain huonoakin Prezissä toki on. Se on netissä toimiva softa, joten periaatteessa esittämiseen tarvitsee myös netin. Esityksen voi toki ladata pdf-tiedostona omalle koneelle, silloin tosin Prezin mainiot zoomausominaisuudet eivät toimi. Samoin pdf-tiedostosta saa helposti ihan sika ison. Ensimmäinen versio omasta 20 kalvon esityksestäni oli yli 20 megaa. Huonoa tietysti on se, että valmiita kalvopohjia ei ole, mutta toisaalta valmiit kalvopohjat ovat mielestäni PowerPointin heikkous. Jos Preziä käyttää ilmaisversiona, kaikki tekemäsi esitykset ovat julkisia. Itse otin käyttööni Education-version, jota opettajat ja opiskelijat saavat käyttää ilmaiseksi ja tässä pystyy määrittämään julkaisuusasetukset myös ilmaiseksi.

Popplet opetuksessa

 

 

Kokeilin myös Poppletia osana luento-opetusta. Popplet on siis mindmap-työkalu. Se on myös verkkosofta kuten Prezi. Tein itse sinne pohjan valmiiksi (yllä olevan kuvan vasen puoli), jota sitten täytin opiskelijoiden keskustelun pohjalta (kuvan oikea puoli). Olin tehnyt tähän backupiksi tavalliset kalvot, jossa aihepiiri oli käyty läpi, mutta käytännössä luento eteni opiskelijakeskustelun pohjalta.

Tämän softan käyttö on helppoa. Itse pidin tätä hyvänä erityisesti siitä syystä, että oma käsialani on kauheaa, niin tätä kautta pystyin kirjaamaan opiskelijakeskustelua luettavaan muotoon. Ohjelmasta saa tuotoksen pdf:nä ulos, niin laitoin sen opiskelijoille jakoon Tabulaan. Ilmeisesti ohjelmaa pystyisi myös käyttämään niin, että opiskelijat kirjautuvat järjestelmään. Tällöin opettajan ei tarvitse toimia kirjurina, vaan opiskelijat itse kirjaisivat ajatuksiaan tänne. Tällöin tosin avoin keskustelu luokassa voisi olla vähäisempää.

Ohjelman huono puoli on, että maksuttomassa versiossa voi tehdä vain viisi mindmapia. Samoin minulla oli hieman ongelmia sisäänkirjautumisessa. Se ei aina toiminut kerralla, vaan oman tunnus piti syöttää pari kertaa. Muihin huonoihin puoliin en törmännyt.

Kevään opetusharjoittelu - Opettajuuden monet kasvot

Iso osa tämän kevään opekoulutusta on opetusharjoittelu. 

Opetusharjoittelu koostuu sekä omasta opetuksesta ja siitä 

saadusta palautteesta että toisten opekollegoiden opetuksen 

seuraamisesta ja siitä annettavasta palautteesta. Tässä 

ensimmäisessä postauksessani harjoittelusta kuvailen oppimaani,

kun kävin seuraamassa viiden opeopiskelijakollegani opetusta.

Seuraamani opetus

Opetusharjoittelussa pitää siis käydä seuraamassa viittä opiskelijakollegan tuntia. Kävin seuraamassa lähihoitajien ja merkonomiopiskelijoiden opetusta Tredussa, sairaanhoitajaopiskelijoiden opetusta TAMKissa, sekä valmentavaa ja kuntouttavaa opetusta Kiipulassa ja opetusta kansalaisopistossa. Tärkein valintakriteeri näiden tuntien valintaan minulla oli, että halusin tehdä tämän osuuden opetusharjoittelua mahdollisimman nopeasti pois alta. Näin jälkikäteen, kun katson valintaani, olen siihen todella tyytyväinen, koska pääsin tutustumaan laajasti erilaisia koulutusasteisiin ja eri koulutuksiin.

Opetusharjoittelussa jokainen opeopiskelija tekee tuntisuunnitelman ennen opetusharjoittelutuntejaan. Tämä suunnitelma jaetaan opetusta seuraamaan tuleville ennen tunteja. TAOKKin puolesta meille annettiin lomake tuntien seuraamista ja erityisesti palautteen antoa varten. Lomakkeella arvioitiin esimerkiksi sitä, millainen tehty tuntisuunnitelma oli, etenikö opetus suunnitelman mukaisesti, miten opettaja hallitsi opetettavan aiheen ja kuinka hän reagoi yllättäviin tilanteisiin.

Mitä opin toisten tunneista?

Opin paljon! Lyhyesti:

• Hyvää opetusta ei tapahdu vain luokkahuoneessa tai luentosalissa.
• Luentosalissakin voi aktivoida opiskelijoita. Luentosalissa myös opiskelijat voivat liikkua.
• Opiskelijat haluavat aktiivisesti osallistua opetukseen.
• Opetustilanteessa voi olla enemmän kuin yksi opettaja samanaikaisesti. 
• Ryhmätilanteessa pystyy keräämään palautetta oppimisesta.

Minulle teki hyvää nähdä muutakin kuin perinteitä luokka- tai luentosaliopetusta. Kuten olen kertonut, itse opetan pääsääntöisesti luentosalissa ja opetukseni on perinteistä luennointia. Yllä olevassa kuvassa on koottuna kuvia opetustilanteista, joita kävin seuraamassa: Kaksi oli perinteisessä luentosalissa; yksi tunti pidettiin monitoimitilassa (käytännössä näyttämö); yksi tilassa, jossa oli vain tuoleja (ei siis pöytiä) ja yksi luokkatilassa, jossa pöydät oli ympyrässä ja perinteisten kovien tuolien lisäksi myös nojatuoleja ja sohvia.

Edelleenkin olen fiksautunut luentosaliopetuksessani siihen, että luentosalissa minun paikkani opettajana on salin etuosassa ja opiskelijat istuvat paikallaan. Kuitenkin seuraamassani luentosaliopetuksessa opiskelijat tekivät ryhmätöitä luentosalissa, esittivät tuotoksiaan fläppitaulun paperilla salin etuosassa ja jopa kävivät kirjoittamassa taululle omia näkemyksiään.

Kaikissa seuraamissani opetustilanteissa opiskelijat osallistuivat opetukseen. Hyvin monessa tilanteessa opiskelijoilla oli jo kokemusta tulevista työtehtävistä, niin he kertoivat aktiivisesti omista kokemuksistaan. Opetuksessa, joka ei suoraan liittynyt tiettyyn tulevaan työhön, opeopiskelijat saivat opiskelijat mukaan opetukseen pyytämällä kommentteja opiskelijoiden elämästä. Monessa opetustilanteessa olin positiivisesti yllättänyt opiskelijoiden tietomäärästä ja myös aktiivisuudesta. Opiskelijat keskustelivat annetusta tehtävästä.

Kahdessa seuraamassani opetustilanteessa luokassa oli mukana myös opeopiskelijan ohjaava opettaja ja toisessa vielä kolmaskin opettaja. Myönnän, että epäilin näiden tilanteiden toimivuutta. Mahtaako ohjaava opettaja jaksaa pysyä hiljaa koko tunnin? Eli käytännössä olla puuttumatta opeopiskelijan tapaan opettaa. Nämä tilanteet toimivat mainiosti. Kummassakin tilanteessa ohjaavat opettajat osallistuivat vähän opetukseen, mutta vain tuomalla tilanteeseen lisää tietoa. Erityisen hyvin tämä toimi tilanteessa, jossa sairaanhoitajaopiskelijoille opetettiin viestintää. Tällöin sairaanhoitajaopettajat pystyivät kommentoimaan opiskelijoiden kysymyksiä, jotka liittyivät sairaanhoitoon. Viestintää opiskelijoille opetti siis viestinnän ammattilainen.

Itse en ole tottunut kerämään palautetta oppimisesta luento-opetuksen aikana. Käytännössä arvioin opiskelijoiden oppimista kirjallisilla töillä. Kolmessa oppimistilanteessa kerättiin palautetta oppimisesta. Yhdessä oppimistilanteen tavoitteet oli muotoiltu oikein-väärin-väittämiksi, joista opiskelijat äänestivät sekä tunnin aluksi että lopuksi. Näin opettaja sai hyvän näkemyksen opiskelijoiden tietotasosta jo tunnin alkuun. Toisessa opetustilanteessa tunnin tavoitteet käytiin tilanteen lopuksi uudestaan läpi ja opiskelijat äänestivät lapuilla, että oppivatko he asian vai eivät. Tällä tavalla opettaja pystyisi palaamaan aiheeseen seuraavalla tunnilla (jos siihen on aikaa) tai laittamaan lisämateriaalia esimerkiksi verkkoon. Kolmannessa opetustilanteessa oppimista arviointiin tilaisuuden aluksi Alias-pelillä. Selitettävät sanat liittyivät kurssilla aiemmien käsiteltyihin asioihin / termeihin. Pelin lopuksi opettaja keräsi oppilailta epäselvät / vaikeat sanat itselleen. Näin hän sai nopeasti käsityksen siitä, mitä opiskelijat eivät vielä ole oikein sisäistäneet.

Opetussuunnitelmatyö - Teoriaa ja käytäntöä

Opetussuunnitelman ulottuvuudet (Karjalainen et al. 2003, Auvinen et al. 2007)

Perjantain opekoulutuksen aiheena oli opetussuunnitelmatyö. 

Kävimme läpi ”teoriaa” opetussuunnitelman (OPS) tekemisestä 

ja sitten vertailimme valitsemaamme OPSia teoriaan. Itse 

valitsin TAMKin Environmental Engineering -koulutusohjelman 

OPSin, jossa on kyllä paljon kehitettävää.

Opetussuunnitelmatyön eri tasot Suomessa

 

Opettajamme Jiri oli valmistellut muutaman kalvon opetussuunnitelmatyöstä. Hänellä oli niissä päälähteinä Hätösen (2006) Eläköön opetussuunnitelma II ja Auvisen ja kumppaneiden (2007) Opetussuunnitelma ammattikorkeakoulussa.

Hätösen mukaisesti opetussuunnitelmatyössä on monta tasoa. Tätä tasoajattelua selvittää hyvin Hätösen kirjan kuva (jonka itse toteutin tähän blogiin taulukkona, koska en osannut piirtää samanlaista kuvaa...). Lainsäädäntö ohjaa opetusta Suomessa. Esimerkiksi ammattikorkeakouluopetusta ohjaa Ammattikorkeakoululaki (932/2014) ja yliopisto-opetusta puolestaan Yliopistolaki (558/2009). Linkkejä lainsäädäntöön löytyy Opetus- ja kulttuuriministeriön sivuilta: ammattikorkeakoulut ja yliopistot.

Opetussuunnitelmajärjestelmä (Hätönen 2006, alkuperäinen on kaaviona)

Toimija	Sisältö
Eduskunta	Laki
Valtioneuvosto	Asetukset, päätökset, kehittämissuunnitelmat
Opetusministeriö	Päätökset, asetukset
Opetushallitus	Opetussuunnitelmien ja näyttötutkintojen perusteet
Koulutuksen järjestäjä	Opetussuunnitelma ja sen osana olevat suunnitelmat  ammatillisen osaamisen näyttöjen toteuttamisesta ja arvioinnista
Opettaja, työpaikkaohjaaja	Opetuksen ohjaus, arviointi
Opiskelija	Henkilökohtainen opetussuunnitelma ja oppiminen

 Lisäksi opetusministeriö ja opetushallitus ohjeistavat opetuksen järjestämästä. Esimerkiksi opetushallituksen sivuilta löytyy opetussuunnitelmat ja tutkintojen perusteet alemmilta koulutusasteilta aina lukioihin ja ammatilliseen peruskoulutukseen asti. Koulutuksen järjestäjä eli oppilaitos tekee oppilaitoksen opetussuunnitelmat, joita opettajat laittavat omassa opetuksessaan käytäntöön. Opiskelija puolestaan tekee henkilökohtaisen opetussuunnitelman (HOPS), jossa hän tekee itselleen suunnitelman opintojensa etenemisestä: eli mitä kursseja ja milloin hän sen suorittaa.

Millainen on hyvä OPS?

 

Tämän postauksen alussa olevassa kuvassa on kuvattu kaksi erilaista OPS-prosessia. Usein käytännössä oppilaitoksissa toimii kolme eri OPSia. Kirjoitettu OPS on oppilaitoksen johdon tekemä. Opetettu OPS on se, jota opettajat käytännössä toteuttavat. Opittu OPS puolestaan on se, jonka mukaisesti opiskelijat oppivat. Jos (kun) oppilaitoksessa näkyy tai syntyy kolme eri OPSia, silloin epävirallisesta OPSista käytetään piilo-opetussuunnitelman nimeä. Palaan tähän käsitteeseen tarkemmin myöhemmin blogissani. Ideaalitilanne oppilaitoksen OPS-työssä on kuvan oikea reuna, jossa eri OPSit ovat täysin ja ainakin melkein päällekäin.

Opetussuunnitelmalla on paljon tehtäviä. OPSilla on sekä oppilaitoksen sisäisiä että ulkoisia tehtäviä. Ulkoisesti OPS on

• markkinoiva ja
• työelämän tietolähde.

Sisäisesti OPS toimii

• yhteisen organisaatiokulttuurin luojana
• organisaation oppimis- ja kehittymisprosessina
• oppilaitoksen toiminta-ajatuksen, vision, arvojen ja oppimiskäsityksen konkretisoijana
• opiskelu-, opetus- ja arviointijärjestelyjen havainnollistajana
• opintojen henkilökohtaistamisen ja tukitoimintojen kuvaajana
• oppijan ja opettajan roolien selventäjänä.

Edellä mainittujen ominaisuuksien lisäksi, OPSin pitää olla

• luettava
• käytettävä
• saatavilla
• hyvännäköinen.

TAMKin OPSin vertailu hyvän OPSin kriteereihin

 

Kävimme tunnilla ryhmäkeskustelua siitä, millaisina näimme valitsemamme OPSit. Itse valitsin TAMKin Environmental Engineering -koulutusohjelman OPSin (koska opetan yhtä kurssia sieltä). Meidän ryhmämme arvioi TAMKin OPSin lisäksi myös POLAMKin ja TTY:n OPSit. TAMKin OPSit ovat saatavissa intrasssa. Ne eivät siis ole julkisesti saatavilla (tämä seikka jäi minulle hieman epäselväksi, että onko OPSit vain intrassa vai ovatko ne myös julkisesti saatavissa). Yllä mainittua markkinointimateriaalia on saatavissa TAMKin Internetsivuilta: http://www.tamk.fi/web/tamk/energy-and-environmental-engineering#Study%20contents

Arvioin TAMKin OPSia edellä mainittujen kriteereiden valossa. Keräsin huomioni alla olevaan taulukkoon. Näiden kriteereiden valossa TAMKin OPS on varsin kehno. Tietenkin jos sen tehtävä on vain kertoa, mitä kursseja tutkintoon kuuluu, milloin niiden suorittamista suositellaan ja mitä kurssit pitävät sisällään, niin tämän tehtävän OPS täyttää. Nettisivustona OPS on sekava. Se sisältää paljon linkkejä sekä TAMKin sisäisiin dokumentteihin mutta myös ulkoisiin tietolähteisiin. Ainakin ensimmäisen käyttökerran käyttöfiilis ei ollut minulla järin innostunut.

Jos tämä TAMKin perustutkinto-opiskelijoiden OPS ei ollut kovin loistava, niin meidän opekoulutuksen OPS on hyvä. Esimerkiksi se on julkisesti saatavissa. Lisäksi se jaettiin meille koulutuksen aluksi paperilla. Siinä on myös kuvattu koulutuksen oppimiskäsitystä. Se on myös hyvännäköinen. Opettajakoulutuksen OPSin suunnittelussa on siis otettu teoria hyvin huomioon. :-D Opekoulutuksen OPSiin voi tutustua täällä: http://www.tamk.fi/opettajankoulutus#Opetussuunnitelma Linkki OPSin pdf-versioon löytyy samalta sivulta.

Kriteeri	Toteutuminen TAMKin OPSissa	Lisähuomiot
Markkinoiva	EI	TAMKin OPSit ovat intrassa saatavissa. Näin ollen OPSin ulkoiset tehtävät eivät toteudut. Tosin Internetin puolella on ”markkinointimateriaali” opiskelijaksi haluaville (Opiskele tutkinto).
Työelämän tietolähde	EI	Kuten edellä. TAMKin Internetsivujen puolella on oma osio yrityksille (Yhteistyö ja palvelut). Se on kuitenkin erillinen opiskeluosiosta, tosin sisältäen viittauksia opiskeluun (esim. Rekrytoi opiskelija)
Oppilaitoksen toiminta-ajatuksen, vision, arvojen ja oppimiskäsityksen konkretisoija	EI	Näitä osioita en löydä OPSista. OPSissa on kyllä lueteltu tutkinnon osaamistavoitteet (eettisyys, innovaatiot, kansainvälisyys, oppiminen ja työyhteisö).
Organisaation oppimis- ja kehittymisprosessi	KYLLÄ	Näin varmaan voidaan ajatella myös TAMKin OPSista. OPSin sisältö on todennäköisesti koottu yhteistyössä oppilaitoksen eri opettajien ja opetuksen suunnittelijoiden kanssa.
Yhteisen organisaatiokulttuurin luoja	KYLLÄ	Kuten edellä.
Sisältää opiskelu-, opetus- ja arviointijärjestelyjen kuvauksen	OSITTAIN	Jossain määrin näin on. TAMKin OPS sisältää kurssikuvaukset. Jos yksittäisen kurssin kohdalla nämä on kerrottu, niin silloin tieto löytyy. Käytännössä TAMKissa tehdään kurssikohtaiset toteutussuunnitelmat, joissa nämä asiat kuvataan tarkemmin.
Sisältää opintojen henkilökohtaistamisen ja tukitoimintojen kuvauksen	EI	Intrassa on osuus, jossa nämä on kuvattu. Rakenteellisesti nämä eivät kuulu OPSiin TAMKiissa
Selvittää oppijan ja opettajan roolit	OSITTAIN	Luovalla ajattelulla voi ajatella, että näin on. OPSin tiedot on kerätty opettajilta. Opettajat toteuttavat kurssit ja opiskelijat suorittavat ne.
Luettava	KYLLÄ	Itse teksti TAMKin OPSissa on luettavaa.
Käytettävä	OSITTAIN	Käytettävyyttä voisi parantaa paljonkin. OPSit oli suhteellisen helppo löytää intrasta. Tänne asti kun pääsi, niin oli helppo löytää oman koulutusohjelman OPS. Tästä taas oli myös helppo löytää kurssikuvaukset. Kaiken muun löytäminen olikin sitten paljon vaikeampaa. Ryhmäkeskustelussa löysin OPSista uusia ominaisuuksia, kun opiskelijakollega näytti, mitä hän oli löytänyt toisen koulutusohjelman OPSista. Itse luin englanninkielistä OPSia, niin se saattoi olla syynä, että en löytänyt kaikkia, koska en tajunnut kaikkia termejä. Nettisivun rakenne / toteutus oli myös sellainen, että en tajunnut kaikkia kohtia linkeiksi.
Saatavilla	OSITTAIN	TAMKissa OPSit on tehty intraan. En ainakaan itse löytänyt, että OPSit olisivat paperilla saatavilla. Jos intra on alhaalla tai itse ei ole netissä, niin OPS ei ole saatavissa.
Hyvännäköinen	EI	No, ei TAMKin OPS ole huononnäköinen, mutta ei sitä voi hyvännäköiseksikään sanoa.

Lähteet

Auvinen, P., Hirvonen, K., Dal Maso, R., Kallberg, K., Putkuri, P. 2007. Opetussuunnitelma ammattikoulussa. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun julkaisuja B: Selosteita ja opetusmateriaalia, 9. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu. Saatavilla: http://www.karelia.fi/julkaisut/sahkoinenjulkaisu/B9_verkkojulkaisu_uudistettu_painos.pdf

Hätönen, H. 2006. Eläköön opetussuunnitelma II. Opetushallitus.

Karjalainen, A., Lapinlampi, T., Jaakkola, E., Alha, K. (2003) Opetussuunnitelman käsite. Kirjassa: Karjalainen, A. (toim.) Akateeminen opetussuunnitelmatyö. Oulun yliopisto. Opetuksen kehittämisyksikkö. ss. 26-55. Saatavilla: http://www.oulu.fi/w5w/tyokalut/akatops305.pdf

Opettajan tunteet - Pieni opetustilanne

Yksi kevään opekoulutuksen tehtävä on pitää pieni
opetustilanne muille opeopiskelijoille. Valitse tähän
aiheeksi opettaja ja tunteet, koska aihe on 

"teoriansa" puolesta minulle uusi, vaikka käytännössä

tunteet ovat olleet minullakin osa työtä. Keskityn 

tässä postauksessa erityisesti Virtasen väitöskirjaan 

"Opettajan emotionaalinen kompetenssi".

Miksi valitsin aiheen?

Osana opekoulutusta ja tämän kevään opetusharjoittelua piti pitää lyhyt opetustilanne vapaavalintaisesta aiheesta. Valitsin itse aiheeksi opettaja ja tunteet. Mielenkiinto tähän aiheeseen minulla kasvoi erityisesti syksyn oppimisympäristöharjoittelun aikana. Moni opettaja ja oppilashuollossa työskentelevä kertoi erilaisista ongelmatilanteista, joihin töissään törmää. Oppilashuollossa työskenteleville nämä ovat päivittäistä työtä, tavallisille opettajille huomattavasti harvemmin tapahtuvia. Näihin ongelmatilanteisiin liittyy tai ne aiheuttavat joko opettajassa tai opiskelijassa tunteita. Keskustelut tavallisten opettajien kanssa paljastivat kuitenkin sen, että varsinkin tutkijaopettajat ovat hyvin yksin omien ja opiskelijoidensa tunteiden kanssa.

Lisäksi tajusin syksyn mittaan, että aiemmissa opekoulutuksissa aihepiiriä ei ole juurikaan käsitelty. Samoin kuin peruskoulutukseni on DI, niin myöskään opinnoissani ei ole käytännössä ollenkaan puhuttu tunteista. 

Opetustilanteen toteutus

Päätin rakentaa lyhyen opetustilanteet (10 min) konferenssiesityksen rakenteen pohjalle. Esityksen tavoitteena minulla oli esitellä suomalaista tutkimusta aiheesta opettaja ja tunteet. Aloitin esitykseni pyytämällä opiskelijakollegoitani nimeämään tunnetiloja, joita he ovat opettajan työssä kokeneet (kuva yllä). Erilaisia tiloja tuli nopeasti paljon ja minulla oli vaikeuksia kirjoittaa niitä yhtä nopeasti taululle. Muilta osin olin rakentanut esitykseni PowerPoint-esitykseksi.

Tunneälytutkimus Suomessa

Lyhyen kirjallisuusselvityksen kautta löysin, että asiasta käytetään myös termejä tunneäly, tunnetaidot ja tunnetyö. Nopealla haulla löytyi paljon suomalaisia tutkimuksia, joissa oli tutkittu johtajien ja asiakaspalvelutehtävissä toimivien henkilöiden tunneälyä tai tunnetaitoja. Vähemmän taas löytyi tutkimusta opettajien tunteista. Tämän postauksen lopussa on linkkilista tutkimuksiin, lähinnä eritasoisiin opinnäytetöihin, joita löysin.

Opettajan emotionaalinen kompetenssi

Esityksessäni keskityin  Mirjam Virtasen väitöstutkimukseen Opettajan emotionaalinen kompetenssi. Hän oli tutkinut luokanopettajien ja luokanopettajiksi opiskelevien näkemystä

• omista tunneälytaidoistaan
• opettajalta vaadittavista tunneälytaidoista 
• opettajan esimiestyössä vaadittavista tunneälytaidoista.

Virtanen tutki Goleman, Boyatis, McKeen jaottelua emotionaalisen älykkyyden (eli tunneälyn) osa-alueiden tärkeyttä edellä mainituista kolmesta näkökulmasta. Goleman ja kumppaneiden mallissa tunneälyn osa-alueet ovat itsetietoisuus, itsehallinta, sosiaalinen tietoisuus ja henkilösuhteiden hallinta. Jokainen näistä jakautuu vielä eri osa-alueisiin niin, että heidän mallissaan tunneäly koostuu 18 tekijästä. Golemanin ja kumppaneiden mallin osa-alueet näkyvät alla olevassa kuvassa.

Kyselytutkimuksen perusteella erityisen tärkeäksi osa-alueeksi nousi empaattisuus. Muita tärkeitä osa-alueita olivat emotionaalinen itsetietoisuus, itsekontrolli, luotettavuus, kyky kehittää toisia, taito hallita konflikteja sekä ryhmä- ja yhteistyötaidot.

Omat tunneälytaitoni

Virtasen väitöskirjan liitteenä on kyselylomake, jota hän käytti tutkimuksessaan. Testasin itse sen pohjalta omia taitojani ja kokosin siltä pohjalta alla olevan kuvan. (Kuva on piirretty Poppletilla.) Siinä mustalla on mallin osa-alueet. Punaisella on ne tekijät, jotka itselläni tunnistan vielä kehityskohteiksi. Vihrellä puolestaan merkitsin ne osatekijät, jotka kuvittelen hallitsevani. Itsehallinta on itselläni, opetustilanteissa, mielestäni hyvää. Toisaalta taas henkilösuhteiden hallintaa minun pitäisi vielä kehittää. Olen tottunut tekemään opetustyötäni varsin yksin. Enkä erityisesti viime vuosina ole enää osallistunut opetuksen kehittämisryhmiinkään, koska toimin vain sivutoimisena opettajana tai vierailijaluennoitsijana.

Emotionaalisen älykkyyden osa-alueet Golemanin, Boyatzisin ja McKeen (2002) mukaan (Virtanen 2013)

Linkkejä tunneälytutkimuksiin

Virtanen, M. 2013. Opettajan emotionaalinen kompetenssi. Tutkimus luokanopettajien ja luokanopettajiksi opiskelevien tunneälytaidoista ja niiden tärkeydestä. Väitöskirja. Tampereen yliopisto. Saatavilla: http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/68112/978-951-44-9108-5.pdf?sequence=1
Pakarinen, J., Riski, J. 2004. Tunteva opettaja. Päiväkirjatutkimus opettajan tunteista, tunnetaidoista ja näiden yhteydestä hyvinvointiin sekä työtyytyväisyyteen. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Saatavilla: https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/10092/G0000609.pdf?sequence=1
Timonen, S. 2007. Tunnetaidot ja opettajuus. Opinnäytetyö. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Saatavilla: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/19728/jamk_1202890728_1.pdf?sequence=1
Rimpeläinen, T.M. 2006. Opettaja tunteiden ilmaisijana. Grounded theorylla toteutettu tapaustutkimus opettajan tunteista ja niiden ilmaisemisesta. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Saatavilla: https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/10362/URN_NBN_fi_jyu-2006245.pdf?sequence=1
Ansela, M. 2011. Kun on tunteet. Yläkoulun opojen näkemyksiä tunnesäännöistä ja tunnetyöstä. Ohjauksen kehittämishankkeita ja käytänteitä. Jyväskylän yliopisto. Ohjausalan koulutus- ja tutkimusyksikkö. Saatavilla: https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/37424

Lisää TVT-opetuslinkkejä

Yksi postaukseni jo listasi TVT-linkkejä opetuskäyttöön.
Nyt verkko-opetuksen kurssilla on jaossa toinen
linkkilistaus, joka todellakin on kattava.

Tampereeen yliopiston opettaja, viestinnän ja sosiaalisen median kouluttaja Maarit Jaakkola on kerännnyt hyvin kattavan listauksen TVT-sovelluksia, joita voi hyödyntää opetuksessa. Listassa on lähes 30 eri kategoriaa sovelluksia ja jokaisessa kategoriassa useita esimerkkejä. Linkit löytyvät täältä: http://outojasanoja.wikispaces.com/home#blogeja


Linkkejä on esimerkiksi seuraavista aiheista

• oppimisympäristöt (siis oppimisalusta)
• yhteisöpalvelut
• blogityökalut
• lyhytosoitepalvelut
• materiaalinjakopalvelut
• pilvipalvelut
• pikaviestityökalut
• etäneuvottelutyökalut
• ajanhallintatyökalut
• oppimateriaalit
• jne

Listatut työkalut ovat kuulemma pääsääntöisesti ilmaisia. Tosin oppimisalustat ovat kyllä pääsääntöisesti maksullisia, mutta oppilaitoksilla on tyypillisesti lisenssi tiettyyn oppimisalustaan.

Omat kokeiluni

Kokeilin osana opetusharjoittelua tänä vuonna uusia sovelluksia. Valmistelin yhden luennon Prezin avulla. Käytännössä yksi työpäivä meni kahden luentotunnin tekemiseen... ehkä olen vaan hieman hidas oppimaan uusia softia. Tosin kun käytin Prezia toisella luennolla esimerkkien näyttämiseen, niin tämän valmistelu kävi jo käden käänteessä.

Tänään käytin Popplet:a opetuksessa, kun keräsin opiskelijoiden keskustelusta olennaisia asioita ylös. Popplet on siis työkalu mindmapien tekemiseen. Käytin tätä siitä syystä, että oma käsialani on hirveää. Lisäksi saan opiskelijoiden tuotoksen pdf:ksi poppletista ja voin jakaa sen Tabulassa (TAMKin Moodle) suoraan opiskelijoille. Palaan näihin käyttökokemuksiin tarkemmin vähän myöhemmin.

Erilaiset oppimiskäsitykset - Teoriaa

Edellisessä postauksessani kuvasin opekoulutusryhmämme

esimerkkejä oppimiskäsityksistä käytännössä. Tässä postauksessa

esittelen oppimiskäsityksiä teorian kautta. Tämä tehtävä oli osa

kasvatustieteen opintoja.

Yksi kasvatustieteen tehtävistä oli kerätä tietoa eri oppimiskäsityksistä. Tehtävään piti kerätä oppimiskäsityksistä erityisesti teoriatietoa mutta myös arvioida, voiko opetuskäsityksen mukaisesti opettaa omaa aihettaa ja antaa käytännön esimerkkejä, jos niin on jo tehnyt. Tehtävässä keskityttiin viiteen oppimiskäsitykseen: behavioristinen, humanistinen, kognitiivinen, konstruktivistinen ja sosiokulttuurinen. Netistä löytyy todella paljon tietoa eri oppimiskäsitykstä, niinpä postauksen lopussa on taas lista linkkejä.

Behavioristinen oppimiskäsitys tarkoittaa reaktiota ärsykkeeseen

 

Behavioristinen oppimiskäsitys on varmasti tuttu kaikille, jotka mitään oppimiskäsityksistä tietävät. Kun oppimisen tutkimus aloitettiin, ajateltiin, että ihmiset oppivat samoin kuin eläimet. Kun tiettyä ärsykettä (esimerkiksi opittavaa aineista) toistetaan riittävästi, niin saadaan haluttu reaktio (oppilas toistaa opettajan opettaman asian virheettömästi). Behaviorismin mukaisesti opettaja on aktiivinen tiedon siirtäjä ja oppilas passiivinen tiedon vastaanottaja. Oppimista mitataan opettajan ennalta määräämien kriteereiden perusteella ja oppimistulos osoitetaan arvosanalla. Tyypillisesti behaviorismin mukaisessa opetuksessa käytetään luentoja ja kirjojen lukemista.

Behaviorismin hyvät ja huonot puolet ovat käytännössä samat. Se lähtee mekaanisesta ihmiskuvasta, jonka mukaisesti ihmistä voitaisiin muokata ulkoisella ärsykkeellä oikeaan suuntaan. Opettajallehan tämä olisi aivan loistava tilanne (, jos tämä todella pitäisi paikkaansa): Riittävän monta kertaa, kun toistaa, niin kyllä oppilaat oppivat. Ongelmana kuitenkin on, että behaviorismissa mitataan ulkoisia tuloksia (käytännössä ulkoaoppimista) eikä olla kiinnostuneita siitä, millaisia muutoksia esimerkiksi oppilaan ajattelussa tapahtuu. 

Opekoulutuksen kuluessa olen tunnistanut itsessäni paljon behavioristisen opettajan piirteitä. Käytän opetuksessani paljon luento-opetusta (kuva yllä). (Tosin olen nyt tietoisesti muuttanut luentojani keskustelevampaan suuntaan.) Suosin kirjallisuuden käyttöä: Käytän paljon kirjallisuutta jo luentojeni pohjalla. Edellytän myös opiskelijoiden lukevan kirjallisuutta, kun he tekevät harjoitustöitä. Kaikesta, behaviorismiin liitettävästä, kritiikistä huolimatta, olen silti sitä mieltä, että tietyn perustiedon, perusteorioiden opettamiseen behavioristinen oppimiskäsitys toimii.

Humanistinen oppimiskäsitys korostaa yksilöllistä oppimista

Humanististä oppimiskäsitystä voisi kuvata oppimaan oppimisena. Siinä oppilas itse asettaa itselleen tavoitteet ja hänellä itsellään on vastuu siitä, että hän pääsee tavoitteisiinsa. Kuten edellisessä postauksessa kuvasin, humanistisen oppimiskäsityksen mukaisesti luokkatilanteessa eri oppilaat oppivat eritasoisesti. Lahjakkaimmat oppilaat voivat päästä oppimisessa paljon pidemmälle kuin heikoimmat oppilaat.  Oppimismenetelminä humanistisen oppimiskäsityksen mukaisesti käytetään keskustelua ja vuorovaikutusta. Oppimistulosta arvioidaan tyypillisesti opiskelijan itsearviointina.

Ehdoton hyvä puoli humanistisessa oppimiskäsityksessä on, että jokainen oppija otetaan oppimistilanteessa huomioon yksilöinä. Huono puoli taas on, että oppimisnäkemyksen mukaisesti oppiminen on kiinni vain jokaisen henkilökohtaisista ominaisuuksista ja esimerkiksi oppimisympäristön ominaisuuksia ei huomioda.

Itse en kovin vahvasti sovella humanistista oppimiskäsitystä omassa opetuksessani. Toki hyväksyn sen, että kaikki opiskelijat käytännössä oppivat eri tavalla. Toisaalta en kuitenkaan erityisesti motivoi lahjakkaita opiskelijoita hakemaan aktiivisesti uutta tietoa. No, muutaman kerran muistan, että olen antanut opiskelijalle, jonka kirjalliset työt ovat olleet todella paljon parempia kuin muiden opiskelijoiden työt, jotain lisävinkkejä akateemiseen kirjoittamiseen. Samalla olen kyllä korostanut, että nämä kommentit ovat jo tämän kurssin vaatimusten ulkopuolelta.

Kognitiivisessa oppimiskäsityksessä ratkaistaan käytännön ongelmia

 

Otsikonmukaisesti kognitiivisen oppimiskäsityksen tarkoituksena on ratkaista käytännön ongelmia. Opiskelijan motivaatio oppimiseen tulee siitä, että opiskelija huomaa ristiriidan tai puutteen omissa tiedoissaan ja taidoissaan verrattuna opetettavaan aiheeseen. Tyypillisesti opetusmenetelminä käytetään harjoitustöitä ja projektitöitä, ja tietoa voidaan hankkia haastattelemalla.

Tämä ja konstruktiivinen (seuraavaksi käsiteltävä) oppimiskäsitys on varsin lähellä sitä näkemystä, jota kohti pyrin omaa opettamista kehittämään. Suosin tenttien sijasta opetuksessani harjoitustöitä. Tänä vuonna kurssillani opiskelijat saavat itse valita harjoitustyön aiheen riskien hallinnan kentästä, jolloin toivottavasti opiskelijoilla on sisäinen motivaatio aiheensa käsittelyyn ja he sitä kautta oppivat uutta.

Konstruktivistinen oppimiskäsitys rakentaa uutta tietoa aiemman tiedon varaan

Konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaisesti oppija kehittää aiemmin oppimaansa. Eli oppimista ei pysty tapahtumaan tyhjiössä, vaan "uusi" asia sidotaan aiemmin opittuun. Oppiminen tarkoittaa oppijan ymmärtämiskokemusta. Opettajan tehtävänä on luoda sellainen oppimisympäristö, jossa hän herättää opiskelijan mieleen kysymyksiä ja opettaja myös auttaa opiskelijaa ymmärtämään oppimisen kannalta olennaisen tiedon.

Konstruktivismin tavoitteena on, että opiskelija pystyy soveltamaan uutta asiaa myös toisissa tilanteissa. Tämä on minullakin opettamisessa tavoitteena. Toki behaviorismin mukaisesti jotain faktoja opiskelijoiden pitää oppia, mutta yhtä tärkeää on myös, että opiskelijat osaavat soveltaa esimerkiksi vaarojen tunnistamista myös käytännön työtehtävissään.

Itse olen erityisesti viime aikoina huomannut, että kuinka vaikeaa on oppia jotain täysin uutta. Koetan aktiivisesti sitoa uudet asiat aiempaan tietooni. Jos näin en pysty tekemään, uusi asia todellakin katoaa pois mielestä. Joko tässä on todella kyse konstruktivistisesta oppimisesta tai vaan siitä, että ulkoaoppimiskykyni on rapautunut.

Sosiokulttuurinen oppiminen korostaa vuorovaikutuksen merkitystä

Sosiokulttuurisen oppimiskäsityksen mukaisesti oppiminen tapahtuu yksilön ja ympäristön kielellisessä vuorovaikutuksessa. Oppimisen tavoitteet syntyvät siitä yhteisöstä, jossa toimitaan. Motivaatio oppimiseen opiskelijalle syntyy siitä, että hän haluaa osaksi yhteisöä. Opettajan rooli ei ole korostettu tässä oppimiskäsityksessä, vaan opettaja on tasavertainen toimija yhdessä opiskelijoiden kanssa. Opettajaa voikin kuvata neuvottelijaksi tai keskustelijaksi. Samoin myös kaikki opiskelijat ovat tasavertaisia keskenään, ja he auttavat toinen toisiaan. Opetusmenetelminä tässä käytetään vuorovaikutteisia menetelmiä eli erilaisia pienryhmiä ja verkostoja. Opetuksen arvioinnissa käytetään tyypillisesti vertaisarviointia.

Minulle sosiokulttuurinen oppimiskäsitys oli täysin uusi. Periaatteessa tämä kuulostaa hyvin mielenkiintoiselta näkemykseltä oppimiseen. Käytännön oppiminen työelämässä on kuitenkin hyvin pitkälle juuri tällaista. Kääntöpuolena tässä näen kuitenkin sen, että tällainen vaatii hyvin paljon oma-aloitteisuutta opiskelijalta. Toisaalta tämä voi olla vaikeaa myös osalle opettajista: Malttavatko he oikeasti luopua perinteisestä opettajan roolistaan ja tulla samalle tasolle opiskelijoiden kanssa?

Näkisin, että jossain määrin verkko-opettamisen kurssilla, jota käyn parhaillani, sovelletaan sosiokulttuurista oppimiskäsitystä. Opettaja on koonnut meille tietopaketin verkkoon, suunnitellut tehtävät valmiiksi, mutta antaa meidän suorittaa kurssin itse- ja ryhmäohjautuvasti. Eli opettaja ei itse pääsääntöisesti kommentoi opiskelijoiden kirjoituksia, vaan antaa meidän kommentoida toinen toisiamme. 

Linkkejä

 

Erkkilä, R. 2006. Oppimiskäsitykset. PowerPoint-esitys. Oulun ammattikorkeakoulu. Saatavilla:
www.oamk.fi/amok/docs/oj_jp/APE3/Oppimiskasitykset.ppt

 Kettunen, J. 2009. Innovaatiopedagogiikka. Turun ammattikorkeakoulu. Saatavilla:
http://www.uasjournal.fi/index.php/kever/article/viewFile/1123/1000

Oppimiskäsitykset. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Saatavilla: http://oppimateriaalit.jamk.fi/oppimiskasitykset/

Sosiokulttuurisesta oppimiskäsityksestä:

• Rannisto, A-R. 2010. Oppiminen vertaisten kesken. Keskusteluanalyyttinen tutkimus oppilaiden vuorovaikutuksesta erityisopetusympäristöissä.Pro Gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, Kasvatustieteiden laitos. Saatavilla: https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/23067

Tänään taas kokemuksellinen oppiminen - Aiheena oppimiskäsitykset

Opekoulutuksessa tänään kokeiltiin taas kokemuksellista

oppimista. Jokainen pienryhmä opetti muille tietyttyä

sisältöasiaa ja jokaisen ryhmän piti käyttää siinä eri oppimiskäsitystä.

Koulutuksessa meidät on siis jaettu neljään pienryhmään. Sisältöasioina tässä toteutuksessa olivat pedagoginen sanakirja, yksillöllinen oppinen, ryhmäytyminen sekä syvä- ja pintasuuntautuneet oppimisstrategiat. Vastaavasti havainnollistettavat oppimiskäsitykset olivat behaviorismi, humanismi, konstruktivismi ja kognitivismi. Kirjoittelen myöhemmin lisää näistä eri oppimiskäsityksistä ja kuvaan tässä postauksessa vain meidän pienryhmien käytännön toteutuksia.

Behaviorismillä sanakirjan opetus

Behaviorismiryhmä demosi opetusta aivan loistavasti. Opetustilanteessa pidettiin tiukkaa kuria yllä. Opettaja luki kalvolta tekstiä. Me opiskelijoina toistimme sitä ääneen perässä. Kirjoitimme myös osan tekstistä kalvolta ylös vihkoon. Opetustuokion päätteeksi tunnilla opettu asia arvioitiin. Kaikki nousivat ylös ja istua sai vasta, kun oli vastannut esitettyyn kysymykseen oikein. Idean tähän arviointiin ryhmä oli saanut yhden ryhmän jäsenen omasta koulukokemuksesta.

Tämä esitys oli todella hyvä. Tietysti se oli todella kärjistetty kuvaus behavioristisesta opetuksesta. Ei kai kovin monessa paikassa opetus ole näin enää järjestetty, eihän? Mielenkiintoinen havainto itselle tässä tilanteessa oli, että kuinka vaikeaa on keskittyä opettajan puheeseen samanaikaisesti, kuin itse kirjoittaa tekstiä sanasta sanaan muistiin. Käytännössä itse keskityin vain kirjoittamiseen.

Humanistinen lähestymistapa yksillölliseen oppimiseen

Yksilöllisellä oppimisella tarkoitetaan sitä, että jokainen oppii yksilöllisesti. Toisin sanoen, opetustilanteessa jokainen oppii eri tavalla ja eri tasoisesti. Monessa paikassa nykyopetuksen ongelma on, että opettaja pitää tiukasti kiinni opetussuunnitelmasta. Ongelmana tässä on, että opiskelijat, jotka tarvitsevat enemmän aikaa aiheen sisäistämiseen, turhautuvat ja todennäköisesti tippuvat kärryiltä. Toinen ongelma on lahjakkaat opiskelijat, jotka voivat myös turhautua, koska he tekevät tehtävät paljon nopeammmin kuin muut. Yksilöllisessä oppimisessa opettaja voi keskittyä heikoimpien opettamiseen ja antaa muiden edetä omaa tahtiaan tai jopa antaa lahjakkaampien opettaa heikompia. Lopputulos tällaisessa oppimisessa tai opetustilanteessa on jokaisen opiskelijan kohdalla erilainen.Tällaista opetustilannetta ryhmä havainnollisti hyvällä videolla: Opetuskulttuuri murroksessa (tekijöinä Pekka Peura ja Janne Cederberg)


Tällä ryhmällä siis aihe (yksillöllinen oppiminen) ja oppimiskäsitys (humanistinen lähestymistapa) olivat hyvin lähellä toisiaan. Lisäksi humanistisen oppimiskäsityksen mukaisesti opetuksen arviointi siirtyy opettajalta opiskelijalle, koska opiskelija asettaa itselleen tavoitteet ja arvioi niihin pääsemistä. Tähän liittyen saimmekin ryhmältä tehtävän, josta keskustelemme ryhmän jäsenen kanssa henkilökohtaisesti ensi kerralla.

Ryhmäytyminen konstruktivistisesti

Oman ryhmäni aiheena oli ryhmäytyminen. Meidän tehtävänämme oli opettaa tämä toisille ryhmille konstruktivistisesti. Jaoimme ensin muut ryhmät viiteen ryhmään kokemusjanaa käyttämällä. Janan ääripäät olivat "tunnen ryhmäytymisprosessin vaiheet hyvin" ja "en tunne ryhmäytymisprosessin vaiheita". Jokainen pienryhmä keskittyi ryhmäytymisprosessin eri vaiheiseen keskustellen vaiheeseen liittyvistä opettajan ja opiskelijoiden rooleista ja tehtävistä (kuva yllä). Pienryhmäkeskusteluiden jälkeen keräsimme keskustelleen ryhmiltä pääpointit ryhmäytymisen eri vaiheista valkotaululle. Vaihekeskustelun päätteeksi pyysimme vielä muita ryhmiä miettimään, että missä ryhmäytymisen vaiheessa heidän oma pienryhmänsä on tällä hetkellä opekoulutuksessa. Kirjoitan lisää ryhmäytymisen vaiheista vähän myöhemmin.

Konstruktivismin mukaisesti emme tehneet muille ryhmille kirjallista aineistoa ryhmäytymisestä, vaan kokosimme linkkejä aihetta käsitteleviin nettisivuihin ja opinnäytetöihin meidän oppimisalustallemme. Veimme sinne myös kuvat valkotaulusta, johon ryhmäkeskustelujen tulokset oli kerätty.

Pinta- ja syväsuuntautunut oppimisstrategia kognitiivisesti

 

Viimeinen ryhmä opetti meille muille pinta- ja syväsuuntautuneen oppimisstrategian eroja kognitiivisesti. Kognitiivisen oppimiskäsityksen mukaisesti ryhmä käytti "toistoa" opetuksessaan. Aluksi yksi ryhmän jäsenistä kävi teoriakalvoja läpi, joissa oli esimerkiksi taulukkomuotoon kerätty pinta- ja syväsuuntautuneen oppimistrategian eroja. Sitten me opiskelijat teimme pienryhmässä harjoitustehtävän, jossa meidän piti yhdistää lauseita joko pinta- tai syväsuuntautuneeseen oppimiseen. Opetustuokion lopuksi kävimme tämän tehtävän läpi yhdessä keskustellen. Tämän keskustelun pohjalta taululle piirrettiin vielä mindmapin, jossa kumpaankin oppimisstrategiaan liitettiin niihin keskeisesti liittyvät omaisuudet.