Yhtenä välitehtävänä meillä oli tutustua monenlaisiin
oppijoihin. Monenlaisilla tässä tehtävässä tarkoitetiin
nuoria, aikuisia, maahanmuuttajia ja oppijoita,
joilla on oppimisvaikeus. Näistä ryhmistä
kirjoitan tässä postauksessani.
Nuoret oppijoina
Oman pienryhmäni aiheena olivat nuoret oppijat. Käsittelimme työssämme nuorten oppimista seuraavista näkökulmista: nuorten haasteet ja mahdollisuudet opiskelun näkökulmasta, elämän-/ kehitysvaiheeseen liittyviä erityispiirteitä, nuoret työssäoppimassa ja vinkkejä opettajalle nuorten opetukseen. Lisäksi kävimme läpi Nuoren aika -kirjan (Aaltonen et al. 2003) keskeistä sisältöä. Nostan työstämme keskeisiä asioita seuraavaksi esille.
Ryhmässämme Vesa opettaa nuoria ja hän kuvasi kokemuksiaan nuorten kanssa opettamisesta. Hän esimerkiki koki, että nuorten kanssa puuduttava luento-opetus ei ole paras vaihtoehto, vaan toiminnalliset tavat toimivat paremmin. Samoin hän oli huomannut, että erilaiset henkilökohtaiset ikävät kokemukset (vanhempien avioero, oma ero tyttö/poikaystävästä) voivat lamaannuttaa opiskelijoiden opiskelumotivaation täysin. Samoin hän koki, että nuorilta ei voi odottaa samanlaista itseohjautuvuutta kuin aikuisopiskelijoiden keskuudessa. Esimerkiksi nuoret menevät helposti ryhmän mukana ja eivät pysty päästämään irti omasta pelleilijän roolistaan. Samoin Vesa nosti esille nuorten keskuudessa esiintyvän kiusaamisen: Opettajan voi olla hankala puuttua ryhmän sisäiseen kuittailuun, jonka toiset voivat kokea jo kiusaamisena, kun muiden mielestä se on normaalia toimintaa.
Nuoreen oppijana vaikuttaa myös se, että nuoruudessa oma identiteetti muokkautuu voimakkaasti. Nuori siis pyrkii selventämään itselleen, mikä on hänelle tärkeää, millanen hän on ja millaisena muut hänet näkevät. Nuoruuden aikana nuorelle myös syntyy käsitys siitä, että hän itse vastaa omasta elämästään (eikä vastuu kuulu esimerkiksi hänen vanhemmilleen).
Lisää nuoruudesta kehitysvaiheena löytyy esimerkiksi kirjoista:
- Dunderfelt, T. 2011. Elämänkaaripsykologia. WSOYpro Oy: Helsinki.
- Lehtinen, E., Kuusinen, J. & Vauras, M. 2007. Kasvatuspsykologia. WSOY Oppimateriaalit
Oy: Helsinki. - Vilkko-Riihelä, A., Laine, V. 2008. Mielen maailma 2. Kehityspsykologia. WSOY, Helsinki
- Aaltonen, M., Ojanen, T., Vihunen, R. & Vilén, M. 2003. Nuoren aika. Sanoma Pro Oy: Helsinki.
Aikuiset oppijoina
Toinen ryhmä keskittyi aikuisiin oppijoina. Heidän esityksenä kattoi aiheen seuraavista näkökulmista: aikuisuus kehitysvaiheena, aikuisen oppijan haasteet ja opetuksen suunnittelun lähtökohdat. Käyn näistä keskeisiä asioita läpi seuraavaksi.
Aikuisuuden määrittäminen omaksi kehitysvaiheeksi perustuu sekä ikään (noin 20-65 vuotta) sekä sosiaalisiin perusteisiin, kuten itsenäiseen toimeentuloon, omaan kotiin ja perheen perustamiseen. Varhaisaikuisuudessa kognitiiviset taidot ovat huipussaan. Lisäksi aikuiset yleensä pystyvät näkemään asioiden eri puolia ja näin löytämään erilaisia toiminta- ja ratkaisumalleja nuoria paremmin.
Aikuisen oppijan haasteet ja samalla mahdollisuudet ovat esimerkiksi omaehtoisuus, itseohjautuvuus ja opiskelumotivaatio. Aikuisten opiskelu on usein omaehtoista. Eli aikuisilla on oma halu oppia ja kehittää itseään. Tavoitteena ei välttämättä ole tietty tutkinto vaan ennen kaikkea tieto ja taito. Yleensä tällaisilla oppijoilla on motivaatio korkealla, mutta haasteena voi kuitenkin olla, miten mielenkiinto pidetään yllä koko koulutuksen ajan. Aikuisilla oppijoilla on usein kyky ohjata omaa toimintaansa ja oppimista eli he ovat itseohjautuvia. Tässä ehtona tosin on, että oppija tietää, miten hän oppii ja hänellä on uskoa omaan oppimiskykyynsä. Itseohjautuva oppija pystyy myös kriittisesti arvioimaan ja havainnoimaan omaa oppimistaan. Aikuisten opiskelumotivaatio on yleensä korkea, koska heillä on usein selkeä tavoite oppimiselle: he tarvitsevat koulutuksen tuomaa tietoa työssään, harrastuksissaan tai järjestötoiminnassa. Toisaalta nämä aikuisten opiskelumotivaation lähteet voivat olla yhdellä kurssilla moninaiset, mikä aiheuttaa haasteen kurssin vetäjälle.
Edellä mainitut asiat pitäisi ottaa huomioon, kun suunnittelee aikuisopetusta. Tämä ryhmä listasikin seuraavat asiat aikuisopetuksen suunnittelun lähtökohdiksi:
- hyödynnä oppijoiden aiempi osaaminen ja koulutus
- tee oppimistavoitteet selviksi, mutta jätä mahdollisuus sisältöön vaikuttamiseen
- luo keskustelua opetettavasta aiheesta
- esitä opetettavat asiat konkreettisesti
- vältä ulkoa opettelua
- aseta välitavoitteita (se lisää motivaatiota)
- ota huomioon oppijoiden erilaisuus, käytä erilaisia oppimismenetelmiä
- käytä tasavertaista opetustapaa (älä korosta auktoriteettisiäsi)
Maahanmuuttajat oppijoina
Seuraava ryhmä käsitteli työssään maahanmuuttajien opettamista. He käsittelivät aihetta seuraavista näkökohdista: keskeiset käsitteet, maahanmuuttajaopetuksen haasteet ja käytännön vinkit opetukseen.
Ryhmä oli kerännyt viisi keskeistä käsitettä esityksensä alkuun: maahanmuuttaja (pysyvästi maahan muuttanut, esim. paluumuuttaja, siirtolainen, pakolainen), kotouttaminen (viranomaisten toimet, jotka edistävät kotoutumista), kotoutuminen (maahanmuuttajan ja yhteiskunnan vuorovaikutus, jonka lopputuloksena maahanmuuttaja saa työelämässä ja yhteiskunnassa tarvittavia taitoja), monikulttuurisuus (eri kulttuurien tasa-arvoinen rinnakkaiselo) ja kulttuuriosaaminen (opettajan ydinosaamisalue, johon liittyy myös kansainvälisyyden merkityksen tunnistaminen ja hyödyntäminen).
Maahanmuuttajien opetuksessa haasteita ovat esimerkiksi puutteellinen kielitaito, asenne ja maahanmuuttajien erilaiset taustat. Puutteellinen kielitaito liittyy sekä puutteelliseen suomen kielen taitoon että oman äidinkielen taitoon. Kaikki maahanmuuttajathan eivät välttämättä osaa lukea eikä kirjoittaa. Asenteeseen liittyviä ongelmia voi olla sekä opettajilla, toisilla opiskelijoilla, koulun muulla henkilökunnalla että myös maahanmuuttajan perheellä. Maahanmuuttajien taustat ovat hyvin erilaiset ja yleisiä ohjeita kaikkien maahanmuuttajien lasten kouluttamiseen ei tästä syystä voikaan antaan. Taustat voivat erota esimerkiksi vanhempien taustan kautta (korkeasti koulutetut vanhemmat - vanhemmat, jotka eivät osaa lukea eikä kirjoittaa), taustakulttuurit voivat myös olla hyvin erilaiset ja myös uskontojen vaikutus on erilainen maahanmuuttajilla.
Käytännön vinkit ryhmällä liittyivät pitkälti kielellisten ongelmien ratkomiseen. Opettajan tulisi käyttää mahdollisimman selkeää kieltä ja esimerkiksi välttää kielikuvia. Myöskään opettajan ei tulisi puhua liian nopeasti. Tärkeitä asioita tulisi toistaa ja oppilaille tulisi antaa riittävästi aikaa prosessoida opittua. Myös esimerkiksi suullisia kokeita tulisi tarjota.
Monikulttuurisesta opetuksesta opin lisää valinnaisten opintojen kurssilla Kulttuurinen moninaisuus ohjauksessa.
Oppimisvaikeudet
Viimeinen ryhmä keskittyi erilaisiin oppimisvaikeuksiin. Heillä oli todella hyvä esitys aiheesta ja he olivat keräänneet muille ryhmille valtavasti materiaalia aiheesta. Tiivistän ajatuksiani tästä materiaalista.
Tässä yhteydessä käytetään paljon termejä kuvaamaan suurin piirtein samaa asiaa. Lukemisen ja kirjoittamisen vaikeutta kutsutaan lukivaikeudeksi, lukihäiriöksi tai dysleksiaksi. Yleensä tämä näkyy lukemisen ja kirjoittamisen hitautena ja virhealttiutena. Samoin tähän voi liittyä kirjoittaessa kirjainten paikan sekoittumista, kirjaimia voi olla myös liikaa tai liian vähän tai jopa kokonaisia sanoja voi puuttua. Lisäksi luetun ymmärtäminen voi olla vaikeaa. Samoin muistiongelmat ovat yleisiä, jolloin uusien asioiden mieleenpainaminen ja oppiminen on hidasta.
Oppilaiden opettaminen, joilla on oppimisvaikeuksia, vaatii toimia myös opettajalta. Käytännössä opettajan näkökulmasta ei puhuta merkittävästä ylimääräisestä työstä: Kun opetusmateriaalin suunnittelussa ottaa huomioon lukivaikeudet, materiaalin on selkeää myös "tavallisille" opiskelijoille. Opiskelijan kannalta tärkeintähän tietenkin on, että oppilaan oppimisvaikeus tulisi diagnosoitua, koska silloin oppilas saa tukea opiskeluunsa. Opettaja puolestaan voi esimerkiksi jakaa materiaalin etukäteen, jolloin oppilaalla on enemmän aikaa tutustua aiheeseen. Fonttikoko pitäisi olla riittävän iso ja selkeä. Esimerkiksi dioissa tulisi välttää häiritseviä efektejä, taustagrafiikkaa, liian pitkiä lauseita tai ylipäätänsä sitä, että yhdellä dialla on liikaa tekstiä. Tietyissä tilanteissa opettajan pitäisi miettiä, että tarvitseeko "kaikkea" suorittaa kirjallisilla töillä. Samoin hyvä olisi miettiä, onko tärkeää osata asiat ulkoa vai olisiko tärkeämpää, että asiat ymmärtää.
Lisää tietoa oppimisvaikeuksista löytyy esimerkiksi:
- Helsingin seudun erilaiset oppijat: http://www.lukihero.fi/oppimisvaikeudet/
- http://www.lukihairio.fi/
No comments:
Post a Comment