Viimeinen kasvatustieteiden tehtävä käsitteli kasvatussosiologian
kenttää. Avaan tässä aluksi kasvatussosiologian käsitettä ja
tutkimuskohteita. Seuraavaksi käsittelen sosialisaatioprosessia.
Sitten aiheena on suomalaisen koulujärjestelmän yhteiskunnalliset
tehtävät (jotka esittelin jo aiemmin blogissani). Viimeiseksi tehtävässä
piti käsitellä ajankohtaisia opettamiseen liittyviä aiheita mediassa.
Valitsimme tässä aiheeksi opettajien tietotekniset taidot, joita
käsiteltiin paljon viime keväänä mediassa.
Mitä on kasvatussosiologia ja mitä se tutkii?
Kasvatussosiologia on erilaisten ryhmien, yhteiskuntien ja
kulttuurien jäseniksi kasvamisen tutkimusta. Jäseneksi kasvamista kuvataan sosialisaatioksi. Kasvatussosiologia pohjautuu nimensä mukaisesti
kasvatustieteisiin ja sosiologiaan. Kasvatustieteet ovat kasvatuksen eli
inhimillisen kasvun tutkimusta. Tämä kasvuhan tapahtuu ihmisyhteisöissä eli
sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tästä syystä on loogista tutkia tätä sosiologian menetelmillä. Kasvatussosiologiassa sovelletaan sosiologisia
teorioita: lähtökohtana voi olla sosiaalinen rakenne, toiminta tai kulttuuri ja
näiden erilaiset määrittelyt. (Antikainen et al. 2013)
Tutkimuksessa kasvatussosiologian perinteet ovat kolmella alalla (antropologiassa, sosiaalipedagogiikassa ja yleisessä sosiologiassa). Suomessa antropologiassa on esimerkiksi tutkittu Edward Westermarkin innostamana
saamelaisten lastenkasvatusta. Sosiaalipedagogiikka soveltaa
sosiaalipsykologiaa ja esimerkiksi Matti Koskenniemi on tutkinut sosiometristä koululuokkaa ja
sosiaalista kasvatusta. Sosiaalipedagogiikan mukaisesti koulu nähdään
pienoisyhteiskuntana. Yleisen sosiologian tutkimusta puolestaan ovat tehneet
Erik Allardt ja Yrjö Littunen tutkimalla esimerkiksi nuorison harrastuksia, Rafael Helanko poikien pihaleikkejä ja Kosti Huuhka talonpoikaisnuorison koulutietä. (Antikainen et al. 2013)
Kasvatussosiologian tutkimuskohteita Antilainen et al.
(2013) havainnollistivat Ritzerin (2000) jaottelulla (ks. taulukko alla).
Tarkastelutaso voi olla makrosta mikroon, eli maailmanjärjestelmistä yksilöön,
jotka taulukossa on havainnollistettu punaisella. Vastaavasti tarkastelutaso
voi olla objektiivinen, subjektiivinen tai välissä oleva sekamuoto (taulukossa
sinisellä). Objektiivisessa tutkitaan esimerkiksi byrokraattisia rakenteita ja
lainsäädäntöä, kun taas subjektiivisella tasolla tarkastellaan todellisuuden sosiaalista rakentumista. (Antikainen et al. 2013)
Makro-objektiivinen
yhteiskunta,
laki, byrokratia, teknologia, kieli
|
MAKRO
|
Makrosubjektiivinen
kulttuurit,
normit, arvot
|
maailmanjärjestelmät
|
||
yhteiskunnat
|
||
OBJEKTIIVINEN
(toimijat, toiminta, vuorovaikutus, byrokraattiset rakenteet
ja lainsäädäntö)
|
organisaatiot
|
SUBJEKTIIVINEN
(todellisuuden sosiaalinen rakentuminen, arvot ja normit)
|
ryhmät
|
||
SEKAMUODOT
(valtio, perhe, työ ja uskonto)
|
||
vuorovaikutus
|
||
yksilö
|
||
Mikro-objektiivinen
käyttäytymismallit,
toiminta, vuorovaikutus
|
MIKRO
|
Mikrosubjektiivinen
havainnot,
uskomukset, todellisuuden sosiaalinen rakentuminen
|
Sosialisaatioprosessi
Koulutus on ihmisille suunnattua sosialisaatiota.
Sosialisaatiolla tarkoitetaan sitä, että uusi sukupolvi 1) valmistautuu
toimimaan yhteiskunnan eri tehtävissä, 2) kehittää näitä tehtäviä edelleen, 3)
tulee samalla osaksi kulttuuria ja 4) kehittää kulttuuria edelleen. Uudemmassa
sosialisaation määritelmässä uusi sukupolvi ei saa näitä toimintavalmiuksia
vain aiemmalta sukupolvelta vaan myös omalta sukupolveltaan, mediasta ja
Internetistä. Tavoitteena on tulla aktiivisiksi yhteiskunnan jäseniksi
(kuluttajiksi ja työntekijöiksi) ja jatkuviksi oppijoiksi. (Antikainen et al.
2013)
Sosialisaatioprosessi alkaa syntymässä ja jatkuu läpi elämän, kuten oppiminen ja opitun sovittaminen aikaisempaan tietoon yleensäkin. Primaarisosialisaatioksi kutsutaan varhaisinta sosialisaation vaihetta, joka ajoittuu yksilön lapsuuteen. Sekundaarisosialisaation osuus sen sijaan ajoittuu usein pääpainoisesti murrosikään ja sen merkityksen tärkeyttä on korostettu jälkimodernissa yhteiskunnassa. Nuori alkaa murrosiässä irrottautua vanhemmistaan, jonka vuoksi sekundaariryhmien kautta tapahtuvan oppimisen painoarvo kasvaa. “Vertaisryhmien lisäksi sekundaarisosialisaation merkittäviä kulttuuristen ideoiden välittäjiä ovat kodin ulkopuolella tapahtuva varhaiskasvatus, koulut, tiedotusvälineet ja työelämä sekä edelleen erilaiset uskonnolliset ryhmät”. (Antikainen et al. 2013)
Opettaja toimii sosialisaatioprosessissa yhteiskunnan normien ja käytänteiden välittäjänä omalta osaltaan. Koulut tekevät yleistä sivistystyötä, joka pitää sisällään monimuotoisesti yhteiskunnan tapojen, historian ja toimintamallien tuntemusta. Tässä prosessissa opettaja toimii koululaitoksen edustajana ja näin ollen tiedonvälittäjänä / kasvattajana. Vastuu on suuri ja sen merkitys yksilölle vaihtelee eri kehitysvaiheiden välillä. Primaarivaiheen ensisijainen vastuunkantaja on usein lapsen perhe, kun taas sekundaarivaiheessa muiden sidosryhmien mielipiteille avautuu enemmän vaikuttamismahdollisuuksia.
Sosialisaatioprosessi alkaa syntymässä ja jatkuu läpi elämän, kuten oppiminen ja opitun sovittaminen aikaisempaan tietoon yleensäkin. Primaarisosialisaatioksi kutsutaan varhaisinta sosialisaation vaihetta, joka ajoittuu yksilön lapsuuteen. Sekundaarisosialisaation osuus sen sijaan ajoittuu usein pääpainoisesti murrosikään ja sen merkityksen tärkeyttä on korostettu jälkimodernissa yhteiskunnassa. Nuori alkaa murrosiässä irrottautua vanhemmistaan, jonka vuoksi sekundaariryhmien kautta tapahtuvan oppimisen painoarvo kasvaa. “Vertaisryhmien lisäksi sekundaarisosialisaation merkittäviä kulttuuristen ideoiden välittäjiä ovat kodin ulkopuolella tapahtuva varhaiskasvatus, koulut, tiedotusvälineet ja työelämä sekä edelleen erilaiset uskonnolliset ryhmät”. (Antikainen et al. 2013)
Opettaja toimii sosialisaatioprosessissa yhteiskunnan normien ja käytänteiden välittäjänä omalta osaltaan. Koulut tekevät yleistä sivistystyötä, joka pitää sisällään monimuotoisesti yhteiskunnan tapojen, historian ja toimintamallien tuntemusta. Tässä prosessissa opettaja toimii koululaitoksen edustajana ja näin ollen tiedonvälittäjänä / kasvattajana. Vastuu on suuri ja sen merkitys yksilölle vaihtelee eri kehitysvaiheiden välillä. Primaarivaiheen ensisijainen vastuunkantaja on usein lapsen perhe, kun taas sekundaarivaiheessa muiden sidosryhmien mielipiteille avautuu enemmän vaikuttamismahdollisuuksia.
Suomalaisen koulutusjärjestelmän yhteiskunnallisia tehtäviä
Antikaisen ja kumppaneiden (2013) mukaan koulujärjestelmän yhteiskunnalliset tehtävät ovat siis kvalifiointi, valikointi, integrointi ja varastointi. Käsittelin siis näitä jo aiemmin blogissani.
Opettajien nykypäivän haasteet ja kehittämistarpeet syntyvät yhteiskunnan muutoksista, kasvatuksen välittömistä haasteista, opetuksen tehostamispyrkimyksistä sekä koulun muuttuvasta suhteesta ympäristöön (Affekt et al. 2003). Nämä uudet haasteet lisäävät erityisesti valikointi- ja integrointitehtäviin kuluvaa aikaa ja ovat käytännössä poissa kvalifiointitehtävään toteuttamiseen tarvittavasta ajasta.
Opettajien nykypäivän haasteet ja kehittämistarpeet syntyvät yhteiskunnan muutoksista, kasvatuksen välittömistä haasteista, opetuksen tehostamispyrkimyksistä sekä koulun muuttuvasta suhteesta ympäristöön (Affekt et al. 2003). Nämä uudet haasteet lisäävät erityisesti valikointi- ja integrointitehtäviin kuluvaa aikaa ja ovat käytännössä poissa kvalifiointitehtävään toteuttamiseen tarvittavasta ajasta.
Koulun
funktio
|
Sisältö
tiiviisti
|
Nykyopettajan
haasteet
|
Kvalifiointi
|
Tietojen, taitojen, asenteiden, arvojen ja kykyjen opetus
|
Miten nykyopettaja päivittää omat taidot, jotta pystyy
opettamaan “tulevaisuuden yhteiskunnassa” toimivia oppilaitaan?
|
Valikointi
|
Valitaan “oikea” tekijä “oikeaan” työhön
|
Mitä ovat tulevaisuuden työt? Hyvin harva koulu valmistaa
enää varmaan työhön
|
Integrointi
|
Uusien sukupolvien integrointi yhteiskuntaan
|
Tarvitseeko tulevaisuuden yhteiskunta enää homogeenista
massaa sitä pyörittämään?
|
Varastointi
|
Varastoidaan se osa yhteiskunnasta, jota ei tarvita
työmarkkinoilla juuri nyt
|
Onko motivoivaa toimia “varastonhoitajan”?
|
Opetus mediassa - Tulevaisuuden koulu haastaa nykyopettajan taidot
Valitsimme uutisiksi opettajien
tietotekniikkataidot. Aihetta on sivuttu lähiaikoina useammassakin Helsingin
Sanomien uutisessa (linkit uutisiin postauksen lopussa):
● Opettajilla on kelvottomat taidot
tietotekniikassa 17.3.2015
● Näin älylaitteita käytetään eri
kouluisa 17.3.2015
● Ammattiopiston pojat moittivat
koulua liian lepsuksi - vuonna 2020 Helsingin koulut vaativat enemmän 31.3.2015
● Tällainen on tulevaisuuden koulu
31.3.2015
Kaksi viimeistä uutista käsittelivät
Helsingin koulujen tulevaisuuden tavoitteita. Tavoitteet ovat tulevaisuuden
taidot ja hyvinvointi, oppimisen ilo ja yhdessä tekeminen sekä digitaalisuus ja
oppimisympäristön muutos. Nostamme tässä tarkastelun kohteeksi erityisesti
digitaalisuuden. Helsinki aikoo investoida rajusti mobiilaitteisiin, koska
nykyään tarjontaa on liian vähän ja se on vanhentunutta. Tulevaisuudessa
aiotaan myös sallia oppilaiden omien laitteiden käyttö nykyistä laajemmin.
Tähän halutaan panostaa, koska tietotekniikasta halutaan luonteva osa kaikkea
opetusta. Meidän ryhmämme mielestä tämä on todellakin kannatettava tavoite.
Ongelmana tässä kuitenkin näemme sen, mistä Helsingin Sanomat uutisoi pari
viikkoa aiemmin, eli opettajien puutteelliset tietotekniset taidot.
Helsingin Sanomat uutisoi 17.3. Turun yliopiston hankkeen
tuloksista, jossa oli selvitetty eri ammattiryhmien tietoteknisiä taitoja.
Tutkimuksen tuloksena selvisi, että opettajilla oli tutkituista ammattiryhmistä
huonoimmat tietotekniset taidot. Kuinka siis opettajat pystyvät opettamaan
oppilaitaan sujuviksi tietotekniikan käyttäjiksi, jos heidän omat taitonsa ovat
puutteelliset? Tämä tutkimus tuo meidän ryhmämme mielestä korostetusti esille
nykyopettajan haasteet sosiaalisaation toteuttajana: Opettajan pitäisi pystyä
varmistamaan uuden sukupolven integroituminen osaksi tulevaisuuden
yhteiskuntaa. Onneksemme luimme kurssikirjallisuudesta, että sosialisaatiota
tapahtuu enenevässä määrin myös uuden sukupolven sisällä. Sosialisaatio ei siis
enää tapahdu vain vanhalta sukupolvelta uudelle. Ongelmana tässä voi kuitenkin olla se, että nuoret näkevät koulun irrallisena muusta elämästään, kun opetus tapahtuu "vanhentuneilla" laitteilla, kuten referoimassani kirjassa Tykkää tästä! annettiin ymmärtää.
Lähteet
Affekt,
A., Hietajärvi, A-L., Kestilä, A., Laukka-Kattainen, A., Niskanen, U., Ojala,
R., Ollila, P., Pitkälä, A., Pääskynen, M. ja Tossavainen, S-M. 2003.
Ammatillisten opettajien pelot omasta riittämättömyydestään toimintaympäristön
murroksissa. Oulun seudun ammattikorkeakoulu, Ammatillinen opettajakorkeakoulu.
Opinnäyte. http://www.oamk.fi/amok/pdf/pelkoraportti2.pdf
Antikainen,
A., Rinne, R., Koski, L. 2013. Kasvatussosiologia. PS-kustannus, Jyväskylä.
Helsingin
Sanomat
● Opettajilla on kelvottomat taidot
tietotekniikassa 17.3.2015. http://www.hs.fi/kotimaa/a1426483165129
● Näin älylaitteita käytetään eri
kouluissa 17.3.2015 http://www.hs.fi/kotimaa/a1426483341654?ref=hs-art-lue-seuraavaksi-2
● Ammattiopiston pojat moittivat
koulua liian lepsuksi - vuonna 2020 Helsingin koulut vaativat enemmän 31.3.2015
http://www.hs.fi/paivanlehti/31032015/kaupunki/Ammattiopiston+pojat+moittivat+koulua+liian+lepsuksi++vuonna+2020+Helsingin+koulut+vaativat+enemm%C3%A4n/a1427690991447
● Tällainen on tulevaisuuden koulu
31.3.2015 http://www.hs.fi/paivanlehti/31032015/kaupunki/T%C3%A4llainen%20on%20tulevaisuuden%20koulu/a1427690868112