Osana kasvatustieteen opintoja piti esitellä yksi
kasvatustieteellinen tutkimus. Me valitsimme
Anne Virtasen ja Johanna Penttilän tutkimuksen
”Harjoittelut kasvualustoina ylipoisto-opiskelijoiden
osaamisen konkretisoitumiselle ja uusien taitojen
oppimiselle”. Tehtävän tarkoituksena oli analysoida
tutkimusta: onko tutkimus laadullista vai määrällistä,
esitellä tutkimuksen aineisto, menetelmät ja tulokset,
sekä arvioida tutkimuksen luotettavuutta ja eettisyyttä.
Käyn analyysimme tässä tiivisti läpi.
Tutkimus lyhyesti
Valitsimme tutustumiskohteeksi Anne Virtasen ja Johanna Penttilän tutkimuksen ”Harjoittelut kasvualustoina ylipoisto-opiskelijoiden osaamisen konkretisoitumiselle ja uusien taitojen oppimiselle”. Tutkimus on julkaisu Kasvatus-lehdessä vuonna 2012. Tutkimuksen aiheena on nimensä mukaisesti yliopisto-opiskelijoiden harjoittelut ja niissä oppiminen. Tutkimustehtävänä on selvittää sitä, mitä yliopisto-opiskelijat oppivat harjoitteluissa. Lisäksi tutkitaan sitä, mitä yliopisto-opiskelijat oppivat yliopisto-opetuksessa (harjoittelun ulkopuolella).
Laadullinen ja määrällinen tutkimus
Laadullisen (kvalitatiivinen) ja määrällisen (kvantitatiivinen) tutkimuksen oleellisimmat erot on kerätty alla olevaan taulukkoon.
Taulukko Kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen tutkimuksen oleellisimmat erot (muokattu
Heikkilä 1998, Hirsjärvi et al. 2013)
|
|
Kvantitatiivinen
(määrällinen)
|
Kvalitatiivinen
(laadullinen)
|
|
Mitä
tutkitaan
|
Ilmiön kuvaus numeerisen tiedon
pohjalta
|
Ilmiön ymmärtäminen
|
|
Tutkimuskysymys
|
Mikä? Missä? Paljonko? Kuinka usein?
|
Miksi? Miten? Millainen?
|
|
Tutkimussuunnitelman
rooli
|
Tarkasti
ennalta määrätty koeasetelma
|
Muodostuu tutkimuksen edetessä
|
|
Otos
|
Numeerisesti suuri, edustava otos
|
Suppea, harkinnanvaraisesti koottu
näyte
|
|
Aineisto
|
Voidaan hyödyntää
valmiita tilastoja, rekisterejä tai tietokantoja, tai kerätään vakioiduilla
lomakkeilla
|
Kootaan
luonnollista, todellisista tilanteista
|
|
Analyysi
|
Deduktiivinen
|
Induktiivinen
|
Määrällinen tutkimus valitussa tutkimuksessa
Monet yllämainituista kvantitatiivisen
tutkimuksen piirteistä esiintyvät valitsemassamme tutkimuksessa.
Taulukon mukaisesti Virtasen ja
Penttilän (2012) tutkimuksessa on kyse ilmiön kuvaamisesta numeerisen tiedon
pohjalta. Tutkimuksen kvantitatiivista osuutta varten aineisto on kerätty
pääasiassa kahdesta kyselyaineistosta. Lisäksi tutkimusaineistoa on kerätty
haastatteluin. Avoimet kysymykset on saatettu kvantitatiivisessa tutkimuksessa
tarvittavaan muotoon luokittelemalla vastaukset toisistaan eroaviin luokkiin
vastauksen keskeisen sisällön mukaisesti. Lomakeaineistot on analysoitu
tilastollisia menetelmiä käyttäen, tulokset esitelty aineistoittain ja
hyödyntäen sekä taulukoita että grafiikkaa.
Virtasen ja Penttilän
(2012) tutkimuskysymys (”mitä yliopisto-opiskelijat kokevat oppivansa
opintoihinsa liittyvien harjoitteluiden aikana”) on lähempänä taulukossa esitettyjä kvantitatiivisen tutkimuksen tutkimuskysymyksiä kuin
kvalitatiivisia.
Kvantitatiivisessa tutkimuksessa
käytetään yleensä numeerisesti suurta, edustavaa otosta. Virtasen ja Penttilän
(2012) ostosta voidaan pitää numeerisesti varsin suurena lomaketutkimusten
osalta. Ensimmäisessä kyselyaineistossa otos oli Jyväskylän, Tampereen ja Oulun
korkeakoulujen sosiaali-, hoito- ja terveysalojen opiskelijat (n=417,
vastausprosentti 40). Toisessa kyselytutkimuksessa vastaajia oli myös paljon
(n=289, vastausprosentti 59). Haastatteluaineisto ei ollut suuri ja sitä
pidämmekin tyypillisempänä kvalitatiiviselle tutkimukselle kuin kvantitatiiviselle.
Tutkijat eivät kommentoi otoksensa edustavuutta.
Taulukon mukaisesti
kvantitatiivinen aineisto kerätään valmiista tilastoista, rekistereistä,
tietoannoista tai vakioidulla lomakkeella. Virtasen ja Penttilän tutkimuksessa
aineisto kerättiin vakioidulla lomakkeella.
Laadullinen tutkimus valitussa tutkimuksessa
Pidimme Virtasen ja Penttilän (2012) tutkimusta kvantitatiivisena, mutta siitä on joitakin kvalitatiivisen tutkimuksen piirteitä
havaittavissa.
Taulukon ensimmäinen rivi
kuvaa tutkimuksen tavoitetta. Kuten edellä kerroin, Virtanen ja Penttilä
(2012) pyrkivät kuvaamaan ilmiötä numeerisen tiedon perusteella. Samalla tosin
he myös pyrkivät ymmärtämään ilmiötä (eli mitä opiskelijat oppivat
harjoittelussa).
Tutkimuksen otoksen kautta
tutkimus on ”helppo” luokitella joko kvantitatiiviseksi tai kvalitatiiviseksi.
Virtasen ja Penttilän lomakeaineistojen otos, kuten sanottu, on tyypillistä
kvantitatiivista tutkimusta. Heidän haastattelunsa otos puolestaan on varsin tyypillistä
kvalitatiivista tutkimusta.
Pääsääntöisesti aineiston
keruutapakin Virtasen ja Penttilän tutkimuksessa on kvantitatiivista. Heidän
haastattelunsakin ilmeisesti on tyypillisemmin kvantitatiivista kuin
kvalitatiivista. Virtanen ja Penttilä itsekin kuvaavat, että haastattelut
olivat puolistrukturoitua, joissa kaikille haastateltaville esitettiin samat
kysymykset mutta eri järjestyksessä.
Tutkimuksen aineisto ja menetelmät
Virtasen ja Penttilän tutkimusaineisto on koottu kahdesta kyselyaineistosta sekä haastatteluista. Aineistot on kerätty vuosien 2009–2010 aikana. Yleisesti kyselyillä selvitettiin opiskelijoiden oppimista koulutuksensa aikana, opintojen työelämäyhteyttä sekä ammatillisen identiteetin kehittymistä. Artikkelissa kuitenkin keskityttiin vain pieneen osaan kyselyaineistoja. Nämä ja niiden analyysit on kuvattu alla. Samoin on kuvattu haastatteluaineisto ja sen analyysi.
Ensimmäisen kyselyaineiston vastaajat olivat Jyväskylän, Tampereen ja Oulun korkeakoulujen (yliopistot ja ammattikorkeakoulut) sosiaali-, hoito- ja terveysalojen opiskelijat. Artikkelissa tosin hyödynnetään vain yliopisto-opiskelijoiden (n=242, vastausprosentti 58) vastauksia yhteen avoimeen kysymykseen (”Mitä sellaista voi oppia työpaikalla, mitä koulussa ei voi oppia?”). Avoimet kysymykset on saatettu kvantitatiivisessa tutkimuksessa tarvittavaan muotoon luokittelemalla vastaukset toisistaan eroaviin luokkiin vastauksen keskeisen sisällön mukaisesti. Luokkia luotiin kahdeksan. Tulokset on esitetty prosenttijakaumana sen mukaisesti, minkälaisia taitoja opiskelijat ovat arvioineet oppineensa (tai oppivansa) harjoittelussa.
Toisen kyselynaineiston vastaajat olivat puolestaan yhden yliopiston seitsemän eri tiedekunnan (humanistisen, informaatioteknologian, kasvatustieteiden, taloustieteellisen, liikunta- ja terveystieteiden, matemaattis-luonnontieteellisen ja yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan) opiskelijoilta. Vastauksia Virtanen ja Penttilä (2012) saivat 289 kappaletta (vastausprosentti 59). Tässä kyselyssä tarkoituksena oli kartoittaa tarkemmin, minkälaisia taitoja ja tietoja opiskelijat oppivat harjoittelussa. Kyselyssä opiskelijat arvioivat listaa, joka sisälsi 29 erilaista taitoa ja tietoa, joita harjoitteluissa voisi oppia. Opittuja asioita arvioitiin viisiportaisella asteikolla (1 = ei lainkaan … 5 = erittäin paljon). Lisäksi vastaajilta kerättiin taustatietona mm. ikä ja vuosikurssi. Lomakeaineistot on analysoitu tilastollisia menetelmiä käyttäen ja tulokset esitelty aineistoittain ja hyödyntäen sekä taulukoita että grafiikkaa. Vastauksista muodostettiin viisi yhdistelmämuuttujaa: yhteistyö- ja viestintätaidot, oman alan perustaidot, tiedonhankinnan ja -analysoinnin taidot, itsenäinen työskentely sekä luovuus. Lisäksi analyysissä käytettiin kuutta yksittäistä muuttujaa: oman työn arviointi, oma uran suunnittelu, vieraan kielen käyttäminen, tietotekniikan käyttäminen sekä alan haittapuolet ja alan ammattiyhdistystoiminta.
Tutkimuksen kvalitatiivisen aineiston Virtanen ja Penttilä (2012) keräsivät 17 opiskelijan yksilöhaastatteluina. Haastateltavina oli kahden yliopiston humanistisen, kasvatustieteen ja yhteiskuntatieteen tiedekuntien opiskelijoita. Haastattelut olivat puolistrukturoituja. Analyysissä haastattelut saatettiin määrälliseen muotoon kvantifioimalla. Ensimmäisessä vaiheessa luotiin lista opituista tiedoista ja taidoista: alakohtainen teoria ja käytäntö, ajan- ja stressin hallinta, ryhmätyö- ja esiintymistaidot sekä itsetuntemus ja -luottamus. Toisessa vaiheessa laskettiin kaikista haastatteluista maininnat näihin luokkiin.
Tutkimuksen tulokset
Virtasen ja Penttilän tutkimuksessa tulokset on esitetty aineistoittain siten, että niiden avulla pyritään antamaan vähän kerrallaan yksityiskohtaisempaa tietoa opituista tiedoista ja taidoista.
Ensimmäisen kyselyn avointen kysymysten perusteella todettiin, että opiskelijat arvioivat harjoittelun opettavan eniten käytännön työntekoa (61 % vastauksista). Muita mainittavia opiskelijoiden arvioimia taitoja ovat yksittäiset, kuten budjetin hallintaan liittyvät taidot (11 %), organisaation toimintatavat (10 %) sekä verkostoissa toimiminen (10 %).
Toisen kyselyaineiston tuloksia on arvioitu vertaamalla niitä kahteen erilliseen opiskelijaryhmään: harjoittelua suorittaneet sekä suorittamattomat. Tutkimuksessa esitettyjen tulosten perusteella harjoittelussa olleet opiskelijat arvioivat oppineensa enemmän yhteistyö- ja viestintätaitoja, oman alan perustaitoja, oman työn arviointia, alan haittapuolia sekä luovuutta kuin ne opiskelijat, jotka eivät olleet suorittaneet harjoittelua.
Haastattelun tulosten perusteella opiskelijat näkevät parhaiten koulutuksessa opituista tiedoista ja taidoista työelämään olevan siirrettävissä alakohtaisen teorian ja käytännön. Tutkimuksessa tällaisiksi taidoiksi katsotaan mm. alakohtaiset tiedot, tutkimuksen teko ja kirjoittaminen, kriittisyys sekä tieteellinen ajattelu. Harjoittelun aikana opiskelijat kokivat oppineensa pääasiassa alakohtaista teoriaa sekä itsetuntemusta että -luottamusta. Jonkin verran koettiin opitun myös ryhmätyö- ja esiintymistaitoja. Huomattavaa tuloksissa oli, että koulussa opiskelijat eivät kokeneet oppineensa itsetuntemusta ja -luottamusta, vaan tämän oppiminen näytti kohdistuvan juuri harjoitteluun.
Tutkimuksen luottavuus ja eettisyys
Tutkimuksen luotettavuus
Tutkimuksen luotettavuutta arvioitaessa arvioidaan yleensä sen reliaabelius ja validius. Reliaabelius ”tarkoittaa mittaustulosten toistettavuutta” eli tutkimuksen ”kykyä antaa ei-sattumanvaraisia tuloksia”. Validius tarkoittaa menetelmän ”kykyä mitata juuri sitä, mitä on tarkoituskin mitata”. (Hirsjärvi et al. 2013)
Reliabiliteetti käsitettä käytetään lähinnä kvantitatiivisen tutkimuksen luotettavuutta arvioitaessa. Fysikaalisissa mittauksissa reliabiliteetti liittyy pitkälti käytettyjen mittausmenetelmien ja mittalaitteiden tarkkuuteen. (Kvantitatiivisen analyysin perusteet) Tärkeää tutkimuksen reliabiliteetin kannalta onkin, että kyselyissä käytetyt käsitteet ja kysymykset ovat mahdollisimman yksiselitteisiä tai niiden merkitys on tarkoin kuvattuna myös kyselyyn vastaajille.
Tutustumiskohteena olevan tutkimuksen reliabiliteettia arvioitaessa kysymyksesi nouseekin mielestämme lähinnä, kuinka yksiselitteisiä vastaajille annetut vastausvaihtoehdot ovat olleet ja kuinka he ovat kysymykset ymmärtäneet. Tutkimuksessa on käytetty sekä hyvin yksiselitteisiä käsitteitä kuten ”vieraan kielen käyttäminen” että toisaalta melko abstrakteja käsitteitä kuten ”luovuus” tai ”itseluottamuksen kasvu”. Kysymys herää myös kyselyssä käytetyn asteikon (1 = ei lainkaan … 5 = erittäin paljon) luotettavuudesta, kysyttyjen asioiden ollessa luonteeltaan kuitenkin melko suhteellisia. Kuinka vastaaja on esimerkiksi käsittänyt, missä menee raja, milloin hän on oppinut tiettyä taitoa ”vähän” ja ”kohtalaisesti”?
Validius siis tarkoitti menetelmän kykyä mitata sitä, mitä oli tarkoituskin mitata. Hirsjärvi et al. (2013) antaa esimerkkinä lomaketutkimuksen ”ongelmana” sen, että tutkija ja kyselyyn vastaaja voivat ymmärtää kysymykset erilailla, jolloin tutkijan niistä tekemät tulkinnat eivät ole päteviä. Virtasen ja Penttilän (2012) lomaketutkimusten osalta tätä ei voida pitää isona ongelmana. Ilmeisesti artikkeli pohjautuu vain kahteen kysymykseen. Artikkelissa annettujen tietojen pohjalta näitä kysymyksiä voidaan pitää varsin helposti ymmärrettävinä.
Kuitenkin toisen kyselytutkimuksen tulosten luotettavuutta tosin hieman kyseenalaistamme. Siinä vastaajat siis jaettiin harjoittelun suorittaneisiin ja vielä suorittamattomiin. Tästä herää siis kysymys, että miten opiskelijat, jotka eivät ole vielä suorittaneet harjoittelua, voivat arvioida sitä, mitä he harjoittelussa tulevat oppimaan?
Hirsjärvi et al. (2013) huomauttavat, että reliaabelius ja validius ovat ennen kaikkea kvantitatiivisen tutkimuksen käsitteitä. Toisin sanoen näillä termeillä ei voida ihan suoraan arvioida kvalitatiivista tutkimusta. Hirsjärven et al. (2013) mukaan kvalitatiivisen tutkimuksen luotettavuutta tulisi arvioida ennen kaikkea tutkimuksen kuvauksen laadun pohjalta. Virtasen ja Penttilän (2012) tutkimuksessa haastatteluaineisto oli kvalitatiivinen ja sen analysointi aloitettiin kvalitatiivisesti. Erityisesti haastatteluaineiston analyysi on kuvattu varsin yksityiskohtaisesti.
Tutkimuksen reliaabelius ja validius -luvun lopuksi Hirsjärvi et al. (2013) nostavat tutkimuksen luotettavuuden parantamiseksi esiin triangulaation käsitteen. Triangulaatio voi olla metodologista, teoreettista, tutkija- tai aineistotriangulaatiota. Virtasen ja Penttilän (2012) tutkimuksessa ei ole sovellettu teoreettista triangulaatiota mutta muita kyllä. Tutkimuksessa on kerätty aineistoa sekä kvalitatiivisilla että kvantitatiivisilla menetelmillä. Aineistoa on kerätty eri opiskelijajoukoista. Lisäksi tutkimusta on tehnyt todennäköisesti ainakin kaksi tutkijaa, vaikka tämä ei tulekaan täysin suoraan artikkelissa esille.
Tutkimuksen eettisyys
”Etiikan peruskysymyksiä ovat kysymykset hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä.” Näin Hirsjärvi et al. (2013) aloittavat kirjansa luvun Tutkimuksen eettiset vaatimukset. Heidän mukaansa eettisyys tutkimuksessa tarkoittaa sitä, että tutkimus tehdään hyvän tieteellisen käytännön mukaisesti.
Olemme poimineet seuraavaan listaan Hirsjärven ja kumppaneiden (2013) luettelemista hyvän tieteellisen käytännön ominaisuuksista ne, joita pystymme Virtasen ja Penttilän tutkimuksesta pelkän artikkelin pohjalta arvioimaan:
- tutkimuksessa sovelletaan tieteellisen tutkimuksen kriteerien mukaisia ja eettisesti kestäviä tiedonhankinta-, tutkimus- ja arviointimenetelmiä
- tutkimuksen tuloksia julkaistaan avoimesti
- muiden tutkijoiden työt ja saavutukset otetaan asianmukaisella tavalla huomioon
- tutkimus on suunniteltu, toteutettu ja raportoitu yksityiskohtaisesti
- rahoituslähteet raportoidaan tuloksia julkaistaessa
- tutkittavien yksilöiden ihmisarvoa kunnioitetaan
Virtasen ja Penttilän (2013) tutkimuksessa on mielestämme käytetty tieteellisen tutkimuksen kriteerien mukaisia tiedonhankinta-, tutkimus- ja arviointimenetelmiä. Heidän käyttämänsä menetelmät ovat varsin perinteisiä ja yleisesti käytettyjä.
Tutkimuksen tulokset, ainakin osa niistä, on avoimesti julkaistu meidän lukemassamme artikkelissa. Samoin lähdeluetteloa tarkastelemalla todennäköisesti samoilta tekijöitä löytyy ainakin neljä samasta aihepiiristä aiemmin julkaisua tai lähiaikoina julkaistavaa artikkelia. Voidaan siis sanoa, että tutkijat julkaisevat avoimesti tutkimuksensa tuloksia.
Vastaavasti meidän mielestämme tutkijat ovat ottaneet muiden tutkijoiden työt asianmukaisella tavalla huomioon. Heidän lähdeluettelossaan on 14 viitettä muiden tutkijoiden julkaisuihin. Toisaalta omasta kokemuksestamme nähden lähdeluettelo on hieman lyhyt. Tosin kun emme tee tutkimusta kasvatustieteen saralla, on vaikea kommentoida, onko lähdeluettelon pituus tyypillinen alalle tai esimerkiksi ko lehden mukainen. Samoin koska emme ole alan tutkijoita, meidän on vaikea arvioida, ovatko Virtanen ja Penttilä viitanneen kaikkiin olennaisiin alan tutkijoita.
Virtanen ja Penttilä (2013) ovat raportoineet lomaketutkimuksen ja haastattelututkimuksen ja niiden analysoinnin varsin yksityiskohtaisesti. Itse tutkimusta, johon nämä tutkimukset liittyvät, ei ole mainintaa. Tosin tämä on tavanomaista, koska kyseessä oli tieteellinen artikkeli eikä varsinainen tutkimusraportti.
Artikkelissa ei ole raportoitu tutkimuksen rahoittajaa. Emme tiedä, onko näin tapana tehdä Kasvatus-lehdessä, jossa tämä artikkeli on julkaistu. Nykyään ainakin kansainväliset tieteelliset lehdet edellyttävät mainintaa rahoituslähteestä.
Yksi tärkeä eettisyyden vaatimus tutkimukselle on ihmisarvon kunnioittaminen (Hirsjärvi et al. 2013). Tämä vaatimus lähinnä koskee ”ihmiskokeita”. Tosin kyllä haastattelu- ja lomaketutkimuksessakin voidaan käsitellä aiheita, joissa eettisyys pitää ottaa huomioon. Tästä näkökulmasta artikkelissa ei oteta kantaa. Emme kuitenkaan näe tätä ongelmana tässä tutkimuksessa johtuen kahdesta syystä. Ensinnäkin tutkimusaihe (opiskelijoiden oppiminen harjoitteluissa) ei ole niin sensitiivinen aihe, että se aiheuttaisi erityisiä eettisyystarkasteluja. Toiseksi tuloksia ei ole julkaistu vastaajakohtaisesti, niin tämäkin vaatimus on mielestämme tässä tutkimuksessa kunnossa.
Lähteet
Heikkilä, T. 1998. Tilastollinen tutkimus. Edita,
Helsinki. (Kirjasta saatavissa uudempi painos v. 2014 Tilastollinen tutkimus)
Hirsjärvi, S., Remes, P., Sajavaara, P. 2013. Tutki
ja kirjoita. Tammi, Helsinki.(Kirjasta saatavissa uudempi painos Tutki ja kirjoita v. 2014)
Virtanen, A., Penttilä, J. 2012. Harjoittelut
kasvualustoina yliopisto-opiskelijoiden osaamisen konkretisoitumiselle ja
uusien taitojen oppimiselle. Kasvatus 3/2012, 268–278. (Kasvatuslehtien sisällysluettelot ja tiivistelmät löytävät täältä Jyväskylän yliopiston sivuilta.)
