Erityisen tuen järjestämisen lähtökohtia - Kesäkurssin ensimmäinen lähipäivä

Suoritan kesällä Erityisen tuen järjestäminen ammatillisessa 

koulutuksessa valinnaisen kurssin. Kurssin ensimmäisenä 

lähipäivänä käsiteltiin aihepiiriä monipuolisesti. Käyn tässä
 postauksessa läpi seuraavia aiheita: ennakkotehtävän yhteenveto,
erilaisuuden kohtaaminen ja SORA-lainsäädäntö. Aiemmissa
postauksissa olen jo käynyt läpi ennakkotehtävän, käsitteistöä
ja linkkejä.

Ennakkotehtävän yhteeveto

Kurssin alkuun piti tehdä ennakkotehtävä, josta kirjoitin jo blogissani. Kurssin opettajista Tanja oli tehnyt yhteenvedon meidän kokemuksistamme.

Pari ajatusta jäi erityisesti mieleeni tästä yhteenvedosta. Tanja korosti sitä, että erityisen tuen opiskelijoille on tärkeää luoda onnistumisen kokemuksia eli heille pitäisi luoda myönteisiä kokemuksia oppimisesta ja oppilaitoksista. Heille pitää myös antaa positiivista palautetta, vaikka kuinka itsellä olisi mielessä vain negatiiviset asiat ("sinä et taas ole tehnyt tehtäviä, sinä olet taas myöhässä...").

Erityisen tuen tavoitteena ei ole etsiä syyllistä vaan ratkaisua siihen, että opiskelija pääsisi parempaan tilanteeseen. Tanja itse toimii erityisopettajana, mutta opettaa myös "normaaleja" oppijoita. Hän sanoi, että hän toimii jokaisessa opetustilanteessa erityisopettajana eli tarjoaa kaikille mahdollisuuden suorittaa kurssi eri tavoilla.

Erilaisuuden kohtaaminen

Muista, että jokainen opiskelija on ainutlaatuinen, oma persoonansa. Jokaisella on oikeus oppia. Samoin jokaisella henkilökohtaiset tilanteet ja tunteet vaihtelevat ja vaikuttavat opiskeluun.

Opettajista Kosti puhui erilaisuuden kohtaamisen haasteesta: "Moninaisuuden kohtaaminen haastaa meitä tutkailemaan: ihmiskäsitystämme, arvojamme ja asenteitamme." Samoin hän nosti esille sen, että myös oppilaitoksen kulttuuri ja historia vaikuttaa siihen, miten (erilaisiin) opiskelijoihin suhtaudutaan. Kuinka paljon joustetaan esimerkiksi suoritustavoissa? Opekoulutuksen aikaisissa keskusteluissa nämä oppilaitosten (joustamattomat) kulttuurit ovat tulleet hyvin esille. Yllättävät oppilaitokset ovat olleet hyvin hitaita muuttamaan omia toimintatapojaan. 

Lähestymistavat erilaisuuteen ovat vaihdelleet ja vaihtelevat edelleen. Näkökulma voi olla

• biologis-lääketieteellinen: luokittelu tehdään kaavamaisesti vammaryhmittäin, tässä kaikki tietyn vammaryhmän sisällä nähdään ryhmänsä edustajina eikä yksilöinä
• psykologinen: erilaisuus nähdään subjektiivisena kokemuksena eli miten opiskelija itse kokee ja näkee erilaisuutensa
• sosiaalinen: yhteisön normit määrittelevät erilaisuuden
• pedagoginen: tarkoittaa erilaisuuden pedagogista merkitystä; eli miten opetus ja tuki käytännössä järjestetään. 

Opetustilanteiden kannalta näistä lähestymistavoista vain pedagogisella on merkitystä. 

Tunnilla käytiin myös läpi ryhmiä, jotka ovat erityispedagogiikan kohderyhmiä. Näitä ovat

• älykkyydeltään poikkeavat
• aistivammaiset
• neurologisesti vammaiset
• oppimisvaikeuksista kärsivät
• liikuntavammaiset
• käyttäytymishäiriöiset
• pitkäaikaissairaat.

Tämän jaottelun ongelma on, että se on hyvin kaavamainen. Tästä syystä opettajamme eivät pitäneet luokittelua kovinkaan suositeltavana käyttää. Käytännössähän yksittäinen oppija voi olla monessakin ryhmässä. Itse asiassa opettajat herättivät ajatuksia kysymyksellä, että onko oppimisvaikeuksinen opiskelija todellakin erilainen oppija? Käytännössähän jokainen meistä on erilainen oppija, koska jokainen oppii erilailla.

Kosti näytti listan erityistä tukea tarvitsevan oppijan opettamisen ja ohjaamisen lähtökohdista:

• luo turvallinen oppimisympäristö
• usko oppijan mahdollisuuksiin
• poista oppimisesteet
• löydä oppijan vahvuudet
• innosta oppijaa
• luo realistiset tavoitteet
• vahvista elämän ja oppimisen taitoja
• tarjoa positiivia kokemuksia opettajista ja oppilaitoksesta
• tarjoa myönteisiä oppimiskokemuksia
• tarjoa erilaisia tapoja oppia.

Erityisen tuen järjestämisessä haaste on myös opintojen nivelvaiheessa eli kun opiskelija siirtyy oppilaitoksesta toiseen. Kaikki opiskelijat eivät edes halua kertoa saamistaan / tarvitsemistaan tukipalveluista leimautumisen pelossa. Suurin ongelma nivelvaiheisiin tällä hetkellä liittyy tietojen siirtymiseen, koska tiedot eivät automaattisesti siirry oppilaan mukana oppilaitoksesta toiseen.

SORA-lainsäädäntö

SORA-lainsäädäntö tarkoittaa soveltumattomuuden ratkaisuja -lainsäädäntöä. Tarkoituksena on parantaa koulutuksen turvallisuutta. Samalla lainsäädäntö tarjoaa koulutuksen järjestäjälle mahdollisuuden puuttua opiskelijoiden soveltumattomuuteen tietylle alalla. Soveltumattomuutta tarkastellaan opiskelijan terveyden kannalta: Tietyt sairaudet (kuten liikuntaelimistön vammat, epilepsia, insuliinihoitoinen diabetes, tietyt psyykkiset sairaudet ja päihteiden ongelmakäyttö) estävät opiskelun ja sitä kautta myös työskentelyn tietyissä ammateissa (esimerkiksi liikenteen ja terveydenhuollon alalla). Lisäksi tämä lainsäädäntö määrää huumausainetestauksesta.


Lisää SORA-lainsäädännöstä:

• Linkit säädöksiin Opetus- ja kulttuuriministeriön sivulla. 
• Koulutuksen järjestäjille keinoja puuttua opiskeluun soveltumattomuuteen. Opas SORA-säädösten ja -määräysten toimeenpanoon ammattikoulutuksessa. Oppaat ja käsikirjat 2013:1.Opetushallitus. Saatavissa: http://www.oph.fi/download/148884_Koulutuksen_jarjestajille_keinoja_puuttua_opiskeluun_soveltumattomuuteen.pdf