Opettajan käyttötiedon
aukikirjoittamiseksi piti pohtia
oman alan ihmis-, tieto-, ja oppimiskäsitystä.
Pohdin tätä DI-koulutuksen näkökulmasta.
Samoin tehtävänä oli miettiä, miten opettajana voisin
Samoin tehtävänä oli miettiä, miten opettajana voisin
kehittää tai
monipuolistaa tätä.
Ihmis-, tieto- ja oppimiskäsitys DI-koulutuksessa
Pitkään mietin, mitä ”positiivista” voin sanoa insinöörikoulutuksen ihmiskäsityksestä.
Mielestäni ihmiskäsitys on ”suppea”. Hieman kärjistäen teekkarin ja DI:n
ihmiskäsitys on matemaattis-looginen. Koko maailma on matemaattis-looginen.
Kaikki tärkeä voidaan kuvantaa malleina ja kaavoina. Tärkeät asiat voidaan
päätellä loogisesti. Ihmiskäsityksen pohjana mielestäni on hyvinkin
behavioristinen malli ihmisestä ja maailmasta. Perusinsinöörille kaavat ovat
ulkoa opeteltuja faktoja, joiden avulla ratkaistaan ongelmia. Toki kaavoja
sovelletaan käytäntöön, mutta periaatteessa yksi tehtävä on ratkaistavissa vain
muutamalla eri tavalla.
Tietokäsitys (diplomi-)insinööreillä
on hyvin faktapainotteinen. Tietoa on kaikki mitattava tieto. Tyypillisesti teekkareille
tämä konkretisoitui laboratorioharjoituksena, joissa rakennettiin joku fysiikan
koeasetelma ja jossa mitattiin jotain fysiikan suuretta. Vastaavia harjoituksia
oli myös kemian kursseilla. Hieman kärjistäen voisi sanoa, että jos jotain ei
voi mitata jollain laitteella, se ei ole tietoa vaan jotain muuta. Insinöörille
maailma on tekninen. Ongelmat voidaan ratkaista tekniikan avulla.
Oppimiskäsitys insinööritieteissä
on mielestäni jossain määrin behavioristinen ja jossain määrin kognitiivinen.
(Palaan blogissani myöhemmin oppimiskäsityksiin.) Behaviorismi mielestäni näkyy
siinä, että iso osa oppiaineesta insinööritieteissä on faktaa, joka pitää vain sisäistää
juuri siinä muodossa, kuin sitä on opetettu jo vuosia. Kaavan oppimisessa ei
ole varaa soveltaa tai oppia sitä vain suunnilleen oikein. Tietenkin kokonaan
toinen juttu on tutkijakoulutus tai tutkimuskehitys insinööritieteissä.
Erityisesti tässä vaiheessa, ehkä hieman jo aiemmassakin vaiheessa, näkyy
kognitiivinen oppimiskäsitys: Insinööritieteissä pyritään ratkaisemaan
käytännön ongelmia. Toki tutkijakoulutuksessakin sovelletaan joitain
perusjuttuja, mutta silloin pitää olla myös uskallusta irrottautua
perinteisestä insinöörin mallista ja tehdä tai ainakin yrittää tehdä asiat
uudella tavalla.
Tieto-, ihmis- ja oppimiskäsityksen laajentamistarpeet DI-koulutuksessa
Vähintäänkin teekkarin ihmis- ja tietokäsitystä minun pitäisi pystyä
monipuolistamaan. En ole aivan varma, kuinka paljon oppimiskäsitystä pystyy laajentamaan,
koska kuitenkin peruskaavat ”pitää vain oppia ulkoa”, koska ne nyt vain ovat
faktoja. Oppimiskäsityksen laajentaminen tulee kyseeseen mielestäni lähinnä
tilanteissa, että henkilöllä on ongelmia oppimisen kanssa. Toisin sanoen siis
tilanteissa, joissa pelkkä kaavojen ulkoa opettelu ei toimi. (Palaan myös
oppimisen ongelmiin myöhemmin blogissani.)
Ihmis- ja tietokäsitystä pitäisi mielestäni DI-koulutuksessa ehdottomasti
laajentaa. Koulutuksen aikana luotiin mielestäni turhankin tiukka jako siihen,
että meistä tulee diplomi-insinöörejä ja muut ovat humanisteja. Tämä kahtiajako
näkyy kivasti laulun Insinööri ja humanisti sanoissa. Maailmasta oikeastaan luotiin hyvinkin mustavalkoinen: me olemme
diplomi-insinöörejä ja muut ovat jotain muuta. Periaatteessa näistä muista ei
tarvitse välittää. Perusteluna tässä oli, että meidän luomamme tai käyttämämme
tekniikan avulla maailma pyörii. Tämä näkyy mielestäni hyvin voimakkaasti
suomalaisessa yhteiskunnassa: Lähes kaiken asioinnin voi hoitaa (tieto)tekniikan
avulla. Tässä on paljon hyviä puolia (toki myös huonoja). Hyvät puolet huomaa, kun
asuu ”hetken” maassa, jossa asiat hoidetaan virka-aikaan puhelimella tai
kirjeillä, jolloin asian hoitamiseen tai sen hoitamisen odotteluun meneekin
yllättävän paljon aikaa.
Sama laajentamistarve mielestäni pätee myös tietokäsitykseen. Karkeasti
ottaen vain mitattavissa olevat asiat ovat tietoa, muut ovat jotain muuta. (En nyt
keksi tähän sitä, miksi niitä kutsutaan.) Kuitenkin maailmassa on hyvin paljon
asioita, joita ei voida mitata fysiikan tai kemian koejärjestelyillä. Ja tästä
pääseekin sujuvasti siihen stereotypiaan, joka insinööreihin liitetään eli heidän
puutteelliset sosiaaliset taidot. Tätä puolta pitäisi korostaa
insinöörikoulutuksessa.
Oma roolini tieto-, ihmis-, ja oppimiskäsityksen laajentajana
Suuri kysymys tässä tietenkin on, että miten itse pystyn omalla
toiminnallani monipuolistamaan näitä käsityksiä. Yksi tapa, miten olen pyrkinyt
tätä tekemään, on, että kerron opiskelijoilleni avoimesti omasta koulutustaustani
eli kerron siitä, että olen opiskellut myös muulla kuin teknillisissä
korkeakouluissa. Toinen tapa voisi olla hyödyntää opetuksessa monitieteisyyttä.
Hyvä esimerkki tästä on (vaikka tämä ei olekaan insinööritieteistä) Turun
yliopiston KEKO-koulutus. KEKO on Kestävän kehityksen opetuskokonaisuus. Koulutus
koordinoidaan Turun kauppakorkeakoulussa, mutta opiskelijat tulevat kaikista
Turun yliopiston tiedekunnista. Juuri tätä osallistujien monitieteisyyttä on
KEKO-koulutuksen opiskelijapalautteessa kehuttu. Vuoden kestävän koulutuksen
aikana opiskelijoille aukeaa toisten tiedekuntien opiskelijoiden ”ajattelulogiikka”.
Monitieteisyys sopii hyvin tähän opintokokonaisuuteen, kun käytännössäkin kestävän kehityksen
ongelmien ratkaisu vaatii monitieteistä lähestymistapaa, koska pelkällä
tekniikalla niitä ei ratkaista.
Tietokäsitystä ehkä parhaiten laajennan sillä, että opetan aiheita, jotka
eivät ole ehkä ihan tyypillisiä insinööritieteitä, kuten riskienhallintaa,
ympäristöjohtamista. Kaikilta osin nämä aiheet eivät ole vain matemaattisesti
mitattavia. Erityisesti näillä aloilla käytännön tilanteet yrityksessä ovat muuta
kuin vain matemaattisesti tai teknisesti ratkaistavissa. Tällä hetkellä suurin
osa ongelmaa yrityksissä on, miten saada työntekijät oppimaan uuden
toimintatavan, joka on turvallisempi tai ympäristön kannalta parempi, kun
teknisesti eurooppalaisista työpaikoista on jo hyvin pitkälti tehty turvallisia
tai ympäristön kannalta puhtaampia.
Seuraavassa postauksessa kuvaan kevään opekoulutuksen teemoja. Jatkan kuitenkin vielä myös syksyn teemoista kirjoittamista. Syksyn teemoista seuraavaksi käsittelen oppimistyylejä ja -strategioita.