Opetusharjoittelu - Oppilaitosten kokoukset

Viimeisen opetusharjoittelun teemana oli opettajan verkostot. 

Valitsin itse tähän harjoitteluun kaksi pääteemaa, jotka olivat 

oppilaitosten kokoukset ja nuorisokulttuurit. Keskityn tässä 

ensimmäisessä postauksessa oppilaitosten kokouksiin. Kerron

tässä, mihin kokouksiin osallistuin, mitä näille kokouksille 

oli yhteistä ja mitä näistä sain omaan opettajuuteeni.

Kokoukset

Osallistuin neljään kokoukseen kevään ja syksyn aikana. Nämä olivat

• KEKO-opettajien kokous. KEKO tarkoittaa kestävän kehityksen opintokokonaisuutta Turun yliopistossa. KEKO käsittää 25 op paketin kestävästä kehityksestä ja sen taloudellisesta, ekologisesta, sosiaalisesta ja kulttuurillisesta ulottuvuudesta. KEKOn opettajat vetävät vuoden kestävän 10 op kurssin (ja muut kurssit valitaan Turun yliopiston yleisestä opetustarjonnasta). Olen itse tällä hetkellä yksi näistä 10 op kurssin opettajista ja tästä syystä osallistuin tähän kokoukseen. Lisää tietoa: http://www.utu.fi/fi/yksikot/ffrc/opiskelu/keko/Sivut/home.aspx
• KEKÅ-kokous. KEKÅ tarkoittaa Kestävää kehitystä Turun korkeakouluissa (Högskolorna i Åbo främjar en hållbar utveckling). Ryhmän jäsenet tulevat kaikista Turun korkeakouluista (Turun yliopisto, Åbo Akademi, Turun ammattikorkeakoulu, Yrkeshögskolan Novia, HUMAK ja DIAK). Ryhmän jäsenet opettavat, tutkivat ja/tai edistävät kestävää kehitystä omassa oppilaitoksessaan. Ryhmän tarkoituksena on erityisesti jakaa tietoa siitä, mitä kestävän kehityksen ympärillä tehdään eri oppilaitoksissa. Olen itse ollut jo pitkään ryhmän jäsen (koska tutkimusalani on yritysvastuu), mutta en ole osallistunut kokouksiin, koska ne järjestetään Turussa. Lisää tietoa: https://kestavakehitys.wordpress.com/
• TVAn jäsenyliopistojen opettajien kokous. TVA on lyhenne Tulevaisuuden verkostoakatemiasta ja sitä koordinoi Tulevaisuuden tutkimuskeskus. TVA koordinoi tulevaisuudentutkimuksen 25 op kokonaisuutta, jota tarjotaan TVAn jäsenyliopistoihin (joita on tällä hetkellä 10 kappaletta). Jokaisessa jäsenyliopistossa on oma opettaja, joka käytännössä vetää omille opiskelijoilleen nämä TVAn kurssit. TVA tuottaa kursseille materiaalit ja esimerkiksi Moodle-alustan, sekä järjestää verkkoluentoja. Lisää tietoa: http://www.tvanet.fi/
• Tutu-oppiaineen oppiainekokous ja kehittämisryhmän kokous. Tulevaisuuden tutkimus (tutu) on yksi Turun kauppakorkeakoulun oppiaineista. Oppiaineissa järjestetään säännöllisesti oppiainekokouksia ja tutun osalta näihin osallistuu oppiaineen opettajat ja opiskelijoiden edustajat, mutta myös koko Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen henkilöstöllä on mahdollisuus osallistua. Virallisen kokouksen lisäksi tutu järjesti opetuksen kehittämiskokouksen, koska ensi keväänä tehdään uudet kaksivuotiset opetussuunnitelmat, niin tässä vaiheessa voidaan miettiä, onko tarvetta uudistaa oppiaineen opetusta ja jos on, niin miten uudistaminen käytännössä toteutetaan. Lisää tietoa: http://www.utu.fi/fi/yksikot/ffrc/opiskelu/maisteri/Sivut/home.aspx

 

 Kokousten yhteiset piirteet

Kokouksilla oli paljon yhteisiä piirteitä. Näitä olivat esimerkiksi: toiminnan verkostomaisuus, tuki opettajuuden kehittymiselle ja kasvokkaiset tapaamiset.

Nämä kokoukset olivat osa opettajien verkostoitumista. Tämä oli jännää tajuta, koska ensisijaisesti valitsin vain "oppilaitosten kokouksia", mutta käytännössä kaikki oikeasti olivat verkostoja. KEKO-opettajat ovat Turun yliopiston eri oppiaineista. KEKÅ-ryhmän osallistujat ovat kuudesta eri korkeakoulusta Turussa. TVAssa osallistujat ovat 10 suomalaisesta yliopistosta ja Tutunkin kokouksissa on sekä opettajia että opiskelijoita.

Kokoukset tukivat osallistujien opettajuuden kehittymistä. Näissä kokouksissa oli toisaalta tarkoituksen palautteen kerääminen (erityisesti KEKO- ja tutu-kokoukset), mutta tarkoituksena oli myös jakaa opetukseen liittyviä hyviä käytäntöjä (erityisesti KEKÅ ja TVA, mutta myös KEKO- ja tutu-kokoukset). Osallistujat näissä pitivät hyvänä, että osallistujien tausta oli eri, jolloin he saivat tietoa siitä, miten eri oppiaineissa opetetaan ja he olivatkin vieneet kokouksissa kuultuja hyviä käytäntöjä omaan oppiaineiseen.

Perinteiset (kasvokkaiset) kokoukset ovat edelleen nykypäivää. Toki näissä verkostoissa hyödynnetään myös verkon mahdollisuuksia: Esim. tutun kokoukseen yksi opettaja osallistui Skypen kautta. Samoin TVA järjestää osan kokouksistaan verkkokokouksina. Ymmärrän, että kasvokkain tapahtuvia tapaamisia myös tarvitaan, mutta toisaalta myös verkon mahdollisuuksia voisi hyödyntää ehkä hieman laajemminkin. Itselläni osallistumista pelkkään kokoukseen toisessa kaupungissa rajoittaa se, että onko minulla jotain muutakin hoidettavaa samalla siinä kaupungissa.

Oman opettajuuteni kehittyminen

Koen, että opettajan työ on varsin yksinäistä siis suhteessa muihin opettajiin (ei tietenkään suhteessa opiskelijoihin). Tähän ongelmaan auttavat juurikin opettajien erilaiset verkostot, jossa voi(si) keskustella opettamisesta ja opettajuudesta. Koska itse olen toiminut sivutoimisena, olen "vältellyt" osallistumista ylimääräisiin kokouksiin. Jatkossa pyrin osallistumaan edes muutamaan opettajakokoukseen lukuvuoden aikana.

Toisaalta (edelliseen kohtaan liittyen) olen hieman hämmästynyt verkon vähäistä käyttöä näissä verkostoissa (tosin TVA on selkeä poikkeus). Sivutoimisuuden lisäksi osallistumiseni on ollut vähäinen, koska kokoukset järjestään yleensä eri paikkakunnalla kuin, missä teen töitä. Toisaalta verkko luo ja on jo luonut minulle uusia mahdollisuuksia (jos ei nyt kehittää omaa opettajuuttani), niin ainakin saada tietoa opettamiseen liittyvistä asioista. Seuraan esimerkiksi Facebookissa ryhmää "Tieto-ja viestintätekniikka opetuksessa/ICT in Education", joka nimensä mukaisesti keskittyy siis TVT:n käyttöön opetuksessa. Ryhmässä jaetaan aktiivisesti käyttökokemuksia esimerkiksi eri sovelluksista.

Opetusharjoittelu - Nuorisokulttuurit

Viimeisen opetusharjoittelun teemana oli opettajan verkostot. 

Valitsin siis tähän harjoitteluun kaksi pääteemaa, jotka olivat 

oppilaitosten kokoukset ja nuorisokulttuurit. Tämä toinen

postaus käsittelee nuorisokulttuureja (laajasti ymmärrettynä). 

Kuvaan  alkuun, mihin kävin tutustumassa, mitä näille 

tapahtumille oli yhteistä ja mitä näistä sain omaan opettajuuteeni.

Tutustumiskäynnit

Tein nuorisokulttuuriteemaan neljä tutustumiskäyntiä:

1. Partioleiri. Vietin yhden päivän kesällä partioleirillä. Leirille osallistui poikapartiolippukuntia Tampereelta. Tutustumispäivänä leiriläiselle oli järjestetty erilaisia tehtävärasteja, kuten lipunryöstö, radioamatööritoimintaan tutustuminen, geokätköily, ongen valmistus ja kalastus, perämoottorin korjaus ja ampumasuunnistus. Osassa rasteja ohjaajat olivat aikuisia ja osassa taas vähän vanhemmat partiolaiset opettivat nuorempia.
2. SPR:n nuorisoleiri. Myös SPR:n leirillä vietin yhden päivän. SPR:n leiri oli organisoitu kuin SPR:n leiri katastrofialueella (SPR:n teltat, SPR:n luomat viestiyhteydet, vedenpuhdistustekniikka, kenttäsairaala jne.). Leirille osallistui lapsia, nuoria ja nuoria aikuisia. Leirillä oli myös vammaisia nuoria. Leirin kieli oli englanti eli osallistujia tuli ympäri maailman. Tutustumispäivänä leirillä oli tehtävärasteja, joiden aiheet liittyivät SPR:n arvoihin ja toimintaan (kuten esim. yhdenvertaisuus ja ensiapu). Kaikki tehtävärastit oli järjestetty ulkosalle. 
3. Ilmari-kouluvierailijoiden koulutus. Ilmari-kouluvierailijat käyvät yläkouluissa kertomassa ilmastonmuutoksesta ja siihen vaikuttamista. Itse kouluvierailijat ovat korkeakouluopiskelijoita eli noin parikymppisiä nuoria. Seurasin tätä koulutusta yhden päivän. Tänä aikana käytiin läpi kouluvierailijoiden aineisto pitämällä esimerkki vierailu.
4. Uintitreeni. Seurasin yhden illan uintireenejä ja haastattelin valmentajaa (kyseisistä treeneistä, uintivalmennuskoulutuksesta sekä seuran toiminnasta). Treenejä vedettiin yläkoulu-lukioikäisille nuorille. Treeneissä ryhmä jaettiin kahtia ikäryhmien mukaan, mikä oli erilaisen kilpailukalenterin vuoksi tärkeää.

Käyntien yhteiset piirteet

Vaikka luettelona kohteet tuntuvat hyvin erilaisilta, niillä oli yllättävän paljon yhtäläisiä piirteitä. Esimerkiksi opin, että monet tahot opettavat/kouluttavat "opettajia" (ohjaajia, valmentajia, jne). Vastaavasti opettajan (tai tähän verrattavalla) koulutuksella voi opettaa muuallakin kuin perinteisissä oppilaitoksissa. Lisäksi monessa paikassa nuoret opettivat toisia nuoria. Nuorisolle tarjottava toiminta toimii vahvasti vapaaehtoisten varassa. Edellä mainittujen seikkojen ohella opettajan kasvatustehtävä on voimakkaasti esillä toiminnassa lasten ja nuorten kanssa.

Jokaisella tutustumiskäynnillä opin, että kaikissa näissä tarjotaan paljon koulutusta ohjaajille. Partiossa, SPR:llä ja uimaliitto tarjoavat ohjaamiseen / opettamiseen useita kursseja (eri tasoisia), joiden kautta käydään läpi monipuolisesti sekä itse aiheen opettamista että opettamista ja nuorten kanssa toimimista yleisesti. 

Samoin erityisesti Ilmari-koulutuksen aikana tajusin sen, että opettajana voi toimia myös muualla kuin oppilaitoksessa. Ilmarikoulutuksen vetäjät olivat peruskoulutukseltaan biologian ja maantiedon opettajia. Samoin ihan samat periaatteet kuin mitä pitää huomioda oppilaitosopettamisessa pitää huomioida myös seuraamissani opetustilanteissa. Erona tässä kuitenkin on se, että pääsääntöisesti näissä tilanteissa nuoret ovat vapaaehtoisesti mukana, niin ihan kaikki, mikä toimii oppilaitosopetuksessa ei sovellu tänne.

Kaikissa näissä tilanteissa (Ilmari-koulutusta lukuunottamatta, mutta itse kouluvierailussa kyllä jonkin verran) nuoret toimivat toisten nuorten opettajina. Tämä oli minulle täysin uutta. Itse valitsin nämä kohteet sillä perusteella, että menen seuraamaan, miten aikuiset opettavat nuoria. Tämä oli varsin valaisevaa itselleni: Miksi kaiken opettamisen pitäisi tapahtua, niin kuin oppilaitoksissa, jossa aikuiset opettavat lapsia / nuoria? Kuitenkin varhaiset opettamiskokemukset varmasti ovat mielenkiintoisia myös nuorille ja kenties luovat pohjaa tuleville uravalinnoille.

Vapaaehtoistoiminta on hyvin tärkeässä roolissa nuorison vapaa-ajantoiminnassa. Ilmari-koulutusta lukuunottamatta toiminta näissä järjestöissä nojaa vahvasti vapaaehtoisuuteen. Käytännössä tämä vielä lepää hyvin vahvasti nuorten vanhempien varassa.

Itse pohdin opettajakoulutuksen alussa paljon sitä, että onko minulla todella kasvattajan rooli, kun toimin opettajana. Alkuajatukseni oli, että aikuisia opettaessa kasvatus ei ole enää relevanttia. Kuitenkin näissä tutustumiskäynneissä (erityisesti partio, SPR ja uinti) tuli selvästi esille erilaiset kasvattamiseen liittyvät haasteet, joihin "opettaja" joutuu puuttumaan. Kurinpitoon liittyvät haasteet ovat kuitenkin sieltä helpoimmasta päästä... 

Oman opettajuuteni kehittyminen

Oman opettajuuteni kehittyminen linkittyy vahvasti edellä kuvattuihin tutustumiskohteiden yhteisiin piirteisiin:

• Minulle teki hyvää havaita, että opettajakoulutuksesta on hyötyä myös muualla kuin perinteisissä oppilaitoksissa.
• Samoin oli mielenkiintoista nähdä, että nuoret opettivat toisiaan. Tätä pystyisin helposti hyödyntämään omassa työssäni: Osan opetuksesta voisi ihan hyvin antaa opiskelijoiden vastuulle. Periaatteessa tätä hyödynsin viime vuoden harjoitustyöseminaareissa, joissa opiskelijat esittelivät työnsä toisille (ja sitä kautta jakoivat osaamistaan toisille).
• Opetusta voi toteuttaa muuallakin kuin luokkahuoneessa. Vaikka itse olen käynyt ea-kurssit luokkahuoneessa/sisätiloissa, ensiaputaitoja voi opettaa myös ulkona metsikössä. Tästä puolesta tarvisin vielä enemmän esimerkkejä, miten "akateemista" opetusta voisi siirtää ulos luokkahuoneesta, jotta uskaltaisin sitä itse kokeilemaan.