Piilo-opetussuunnitelma

  Opetussuunnitelmatyön lisäksi kävimme koulutuksessa 

läpi sitä, mitä tarkoittaa piilo-opetussuunnitelma. 

Kirjoituksessani opetussuunnitelmatyöstä tulee jo esille 

piilo-opetussuunnitelman sisältö (ks. postauksen kuva). 

Ideaalitilanteessa kirjoitettu, opetettu ja opittu OPS on 

sama asia, mutta piilo-opetussuunnitelma tulee "esiin" 

tilanteissa, joissa nämä kolme poikkeavat toisistaan.

Kuvaan tässä postauksessa piilo-opetussuunnitelmaa

neljän kysymyksen kautta: Mikä se on? Mitkä tekijät

siihen vaikuttavat? Missä tilanteissa sitä toteutetaan?

Millainen on minun piilo-opetussuunnitelmani?

Mikä on piilo-opetussuunnitelma?

 

Piilo-opetussuunnitelma tarkoittaa sitä, että "opettaja tietämättään opettaa asioita, valmiuksia ja asenteita, joita opetussuunnitelmaan ei ole kirjattu" (Karjalainen 1996, Törmän 2003 mukaan). Voidaan siis sanoa, että piilo-opetussuunnitelma on opetuksessa käytännössä toteutettava opetussuunnitelma. Toisaalta piilo-opetussuunnitelma kuvaa oppilaitoksen valtarakenteita. Lisäksi Törmän mukaan piilo-opetussuunnitelmalle on tyypillistä, että siitä / niistä ei juurikaan puhuta oppilaitoksissa eikä niitä kyseenalaisteta.

Mitkä tekijät vaikuttavat piilo-opetussuunnitelmaan?

Piilo-opetussuunnitelmaan vaikuttavat tekijät on kuvattu tämän postauksen alussa olevassa kuvassa. (Kuvan on piirtänyt Essi.) Ympäröivä yhteiskunta vaikuttaa opettajien toteuttamaan piilo-opetussuunnitelmaan. Toisaalta piilo-opsit ovat myös aikansa ilmiöitä, kuten Törmä sanoo. Aiemmin oli tarpeen (?) opettaa oppilaille ehdotonta kuuluaisuutta ja tottelevaisuutta, nykyään tavoitteena on jotain muuta.

Myös oppilaitos, jossa opetusta järjestetään, vaikuttaa piilo-opetussuunnitelmaan. Oppilaitoksissa tehdään opetussuunnitelmat. Oppilaitoksilla on yleensä toimintaohjeet tai käytännöt, miten suhtaudutaan esimerkiksi myöhästymisiin.

Keskeisesti piilo-opetussuunnitelma muokkautuu opettajan arvomaailman, ihmiskäsityksen, ammatti-identiteetin ja persoonallisuuden kautta. Samoin piilo-opetussuunnitelmassa näkyy opettajan käsitys opetustehtävän luonteesta. Viimeistään tältä tasolta meillä kaikilla on varmasti esimerkkejä siitä, miten opettajan arvomaailma / persoonallisuus on vaikuttanut hänen tapaansa opettaa. Keskustelimme näistä esimerkeistä pienryhmässämme: Yhdellä meistä biologian opetus järjestettiin aina kun vain mahdollista luonnossa. Virallinen opetussuunnitelma ei varmaankaan ota kantaa siihen, missä opetus toteutetaan. Itse en nimittäin muista, että olisimme olleet useammin kuin vain kerran luonnossa biologian tunnilla.

Myös opiskelijat vaikuttavat piilo-opetussuunnitelmaan. Käytännössä piilo-opetussuunnitelma on dynaaminen ja se muokkautuu opettajan ja opiskelijoiden välisessä vuorovaikutuksessa. Kumpikin osapuoli siis havainnoi toisisaan ja muokkaa omaa vuorovaikutustaan niin, että he saavuttavat itsensä kannalta parhaat lopputulokset.

Lyhyesti sanottuna, Törmää mukaillen, piilo-opetussuunnitelma muodostuu yhteiskunnan, oppilaitosten ja opettajien asenteista, normeista ja toimintatavoista. Nämä muokkaavat sitä, mitä ja miten opetetaan.

Missä tilanteissa piilo-opetussuunnitelmaa toteutetaan?

Piilo-opetussuunnitelmaa toteutetaan oppilaitoksen arjessa ja ihmisten kohtaamisessa (Törmä 2003). Esimerkkejä tilanteista, joissa piilo-opetussuunnitelmaa toteutetaan ovat seuraavat: tilanteet, joissa tyttöjä ja poikia kohdellaan koulussa eri tavoin, luokkien tilasuuunnittelu, kurssiarvostelu ja opettajien stereotypiat oppilaista.

Törmä esimerkiksi pohtii kirjoituksessaan paljon tyttöjen ja poikien "tasa-arvoa". Käytän tässä lainausmerkkejä, kun ihan perinteisestä tasa-arvosta tässä ei ole kyse. Törmä pohtii esimerkiksi sitä, että kohdellaanko tyttöjä ja poikia koulussa samallalailla. Käytännössä hyväksyttävä käytös tarkoittaa eri asiaa tytöille ja pojille. Samoin koulu edelleen kasvattaa varsin perinteisiin sukupuolirooleihin: käsityötunnit on jaettu tyttöjen ja poikien käsitöihin. Itse muistan painostuksen rättikässän opettajalta, kun minua olisi puukässä kiinnostanut rättikässää enemmän. Vastaava jaottelu näkyy myös liikuntatunneilla: Minun mielestäni poikien pallopelit olivat huomattavasti mielenkiintoisempia kuin tyttöjen tampuriinivoimistelu.

Perinteinen luokan tilajärjestys (opettaja edessä taulun edessä - oppilaat takana suorissa pulpettiriveissä) korostaa opettajan valtaa. Tämä luo selvät roolit opetustilanteeseen osallistujille. Törmän mukaan tässä korostuu se, että opettaja opettaa ja opiskelijat istuvat hiljaa ja oppivat asiat.

Lindblom-Ylänteen ja Nevgin (2004) mukaan piilo-opsilla tarkoitetaan sitä, miten opiskelijat ajattelevat, että heitä tullaan kurssilla arvioimaan (ei siis, miten opettaja sanoo, että heitä tullaan arvioimaan). He myös jatkavat, että opiskelijat asettavat tavoitteet ja valitsevat oppimisstrategiat arvioinnin perusteella eivätkä kurssin virallisten tavoitteiden perusteella.

Yhtenä piilo-opetussuunnitelmaan liittyvänä ongelmana Törmä pitää opettajien hyödyntämiä stereotypioita opiskelijoistaan. Tällä hän tarkoittaa sitä, että opettaja ei pysty kohtelemaan opiskelijoita yksilöinä (koska luokkakoot ovat niin suuret), niin opettaja hyödyntää stereotypioita opiskelijoiden kohtaamisessa. Stereotypia esimerkiksi on, että sisarusten koulumenestys olisi samanlaista.

Millainen on minun piilo-opetussuunntelmani?

Tätä varmaankin pitäisi kysyä opiskelijoiltani. Piilo-ops siis näkyy esimerkiksi suhtautumisena myöhästymisiin, tilan käytössä ja asenteissa. Pohdin omaa suhtautumistani näihin seuraavaksi.

Oma suhteeni myöhästymisiin on opetuksessa kaksijakoinen: Opettajana en voisi kuvitella olevani myöhässä tunnilta. (Tosin kerran olin ja maailma pyöri senkin jälkeen.) Toisaalta taas kun opetan korkeakouluissa, en koe, että voisin suhtautua kovin tiukkapipoisesti luennoilta myöhästymisiin. Toinen asia on sitten kirjallisten töiden palauttaminen myöhässä. Olen miettinyt, että pitäisikö tässä olla tiukempi. Mielestäni olisi tärkeää opettaa opiskelijoille, että työelämässä on deadlineja, joita on pakko pitää. Omassa työssäni rahoituksen hakudeadlinet ovat niitä: Viisikin minuuttia myöhässä lähetettyä hakemusta ei oteta käsittelyyn. Toisaalta mietin tässä tiukkuudessa myös omaa työmäärääni: myöhästyjille pitäisi keksiä jotain lisätekemistä, kun jos kurssin suorittaminen vaatii ko työn palauttamisen.

Tilan käytössä olen varsin perinteinen. Tämä on selkeä kehittymiskohta minulle. Vaikka koen, että minun piilo-opsini ei ole, että haluan korostaa opettajana omaa asemaani ja valtaani kuitenkin varsin usein pysyn luokan etuosassa ja pidän luokan istumajärjestyksen perinteisenä opiskelijoidenkin osalta. Tänä keväänä tosin kokeilin muutamalla luennolla erilaista järjestystä luokassa.

Mitä kerron opiskelijoilleni asenteillani? Toivoisin, että asenteeni viestittää, että olen iloinen, positiivinen ja innostunut opetettavasta aiheesta. Tämän suuntaista palautetta olen saanut opiskelijoiltani. Sallin huumorin tunnillani ja nauran mielelläni, jos opiskelijat kertovat hauskoja juttuja. Toivon, että en kuulosta kauhean kuivalta opiskelijoiden mielestä. Mielestäni tämä asenne asia on hyvin tärkeä: Opiskelijat kyllä huomaavat, jos opettava aihe ei kiinnosta opettajaa itseänsä. Tällaisessa tilanteessa opiskelijan on hyvin vaikea motivoitua aiheesta.

Lähteet

Lindblom-Ylänne, Nevgi. 2004. Oppimisen arviointi - laadukkaan opetuksen perusta. Kirjassa: Lindblom-Ylänne, Nevgi. Yliopisto- ja korkeakouluopettajan käsikirja. WSOY.

Törmä. 2003. Piilo-opetusssuunnitelman jäljillä. Kirjassa: Vuorikoski, Törmä, Viskari. Opettajan vaiettu valta. Vastapaino.