Tänään taas kokemuksellinen oppiminen - Aiheena oppimiskäsitykset

Opekoulutuksessa tänään kokeiltiin taas kokemuksellista

oppimista. Jokainen pienryhmä opetti muille tietyttyä

sisältöasiaa ja jokaisen ryhmän piti käyttää siinä eri oppimiskäsitystä.

Koulutuksessa meidät on siis jaettu neljään pienryhmään. Sisältöasioina tässä toteutuksessa olivat pedagoginen sanakirja, yksillöllinen oppinen, ryhmäytyminen sekä syvä- ja pintasuuntautuneet oppimisstrategiat. Vastaavasti havainnollistettavat oppimiskäsitykset olivat behaviorismi, humanismi, konstruktivismi ja kognitivismi. Kirjoittelen myöhemmin lisää näistä eri oppimiskäsityksistä ja kuvaan tässä postauksessa vain meidän pienryhmien käytännön toteutuksia.

Behaviorismillä sanakirjan opetus

Behaviorismiryhmä demosi opetusta aivan loistavasti. Opetustilanteessa pidettiin tiukkaa kuria yllä. Opettaja luki kalvolta tekstiä. Me opiskelijoina toistimme sitä ääneen perässä. Kirjoitimme myös osan tekstistä kalvolta ylös vihkoon. Opetustuokion päätteeksi tunnilla opettu asia arvioitiin. Kaikki nousivat ylös ja istua sai vasta, kun oli vastannut esitettyyn kysymykseen oikein. Idean tähän arviointiin ryhmä oli saanut yhden ryhmän jäsenen omasta koulukokemuksesta.

Tämä esitys oli todella hyvä. Tietysti se oli todella kärjistetty kuvaus behavioristisesta opetuksesta. Ei kai kovin monessa paikassa opetus ole näin enää järjestetty, eihän? Mielenkiintoinen havainto itselle tässä tilanteessa oli, että kuinka vaikeaa on keskittyä opettajan puheeseen samanaikaisesti, kuin itse kirjoittaa tekstiä sanasta sanaan muistiin. Käytännössä itse keskityin vain kirjoittamiseen.

Humanistinen lähestymistapa yksillölliseen oppimiseen

Yksilöllisellä oppimisella tarkoitetaan sitä, että jokainen oppii yksilöllisesti. Toisin sanoen, opetustilanteessa jokainen oppii eri tavalla ja eri tasoisesti. Monessa paikassa nykyopetuksen ongelma on, että opettaja pitää tiukasti kiinni opetussuunnitelmasta. Ongelmana tässä on, että opiskelijat, jotka tarvitsevat enemmän aikaa aiheen sisäistämiseen, turhautuvat ja todennäköisesti tippuvat kärryiltä. Toinen ongelma on lahjakkaat opiskelijat, jotka voivat myös turhautua, koska he tekevät tehtävät paljon nopeammmin kuin muut. Yksilöllisessä oppimisessa opettaja voi keskittyä heikoimpien opettamiseen ja antaa muiden edetä omaa tahtiaan tai jopa antaa lahjakkaampien opettaa heikompia. Lopputulos tällaisessa oppimisessa tai opetustilanteessa on jokaisen opiskelijan kohdalla erilainen.Tällaista opetustilannetta ryhmä havainnollisti hyvällä videolla: Opetuskulttuuri murroksessa (tekijöinä Pekka Peura ja Janne Cederberg)


Tällä ryhmällä siis aihe (yksillöllinen oppiminen) ja oppimiskäsitys (humanistinen lähestymistapa) olivat hyvin lähellä toisiaan. Lisäksi humanistisen oppimiskäsityksen mukaisesti opetuksen arviointi siirtyy opettajalta opiskelijalle, koska opiskelija asettaa itselleen tavoitteet ja arvioi niihin pääsemistä. Tähän liittyen saimmekin ryhmältä tehtävän, josta keskustelemme ryhmän jäsenen kanssa henkilökohtaisesti ensi kerralla.

Ryhmäytyminen konstruktivistisesti

Oman ryhmäni aiheena oli ryhmäytyminen. Meidän tehtävänämme oli opettaa tämä toisille ryhmille konstruktivistisesti. Jaoimme ensin muut ryhmät viiteen ryhmään kokemusjanaa käyttämällä. Janan ääripäät olivat "tunnen ryhmäytymisprosessin vaiheet hyvin" ja "en tunne ryhmäytymisprosessin vaiheita". Jokainen pienryhmä keskittyi ryhmäytymisprosessin eri vaiheiseen keskustellen vaiheeseen liittyvistä opettajan ja opiskelijoiden rooleista ja tehtävistä (kuva yllä). Pienryhmäkeskusteluiden jälkeen keräsimme keskustelleen ryhmiltä pääpointit ryhmäytymisen eri vaiheista valkotaululle. Vaihekeskustelun päätteeksi pyysimme vielä muita ryhmiä miettimään, että missä ryhmäytymisen vaiheessa heidän oma pienryhmänsä on tällä hetkellä opekoulutuksessa. Kirjoitan lisää ryhmäytymisen vaiheista vähän myöhemmin.

Konstruktivismin mukaisesti emme tehneet muille ryhmille kirjallista aineistoa ryhmäytymisestä, vaan kokosimme linkkejä aihetta käsitteleviin nettisivuihin ja opinnäytetöihin meidän oppimisalustallemme. Veimme sinne myös kuvat valkotaulusta, johon ryhmäkeskustelujen tulokset oli kerätty.

Pinta- ja syväsuuntautunut oppimisstrategia kognitiivisesti

 

Viimeinen ryhmä opetti meille muille pinta- ja syväsuuntautuneen oppimisstrategian eroja kognitiivisesti. Kognitiivisen oppimiskäsityksen mukaisesti ryhmä käytti "toistoa" opetuksessaan. Aluksi yksi ryhmän jäsenistä kävi teoriakalvoja läpi, joissa oli esimerkiksi taulukkomuotoon kerätty pinta- ja syväsuuntautuneen oppimistrategian eroja. Sitten me opiskelijat teimme pienryhmässä harjoitustehtävän, jossa meidän piti yhdistää lauseita joko pinta- tai syväsuuntautuneeseen oppimiseen. Opetustuokion lopuksi kävimme tämän tehtävän läpi yhdessä keskustellen. Tämän keskustelun pohjalta taululle piirrettiin vielä mindmapin, jossa kumpaankin oppimisstrategiaan liitettiin niihin keskeisesti liittyvät omaisuudet.